Suomen suurin matkablogiyhteisö

Littoistenjärven luontopolku

Liedon ja Kaarinan rajamaastossa sijaitseva Littoistenjärvi on mielenkiintoinen alue. Leimansa on luonut 1700-luvulla rakennettu, vuonna 1987 Museoviraston kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ympäristökohteeksi määrittämä verkahtehdasalue, joka jykevine tiilirakennuksineen ja sievine puutaloineen tekee miljööstä idyllisen. Jo ennen verkatehtaan saapumista ihminen on vaikuttanut alueella – järven liepeillä lienee olleen asutusta jopa 1200-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti alueen väestömäärä ryöpsähti kasvuun verkatehtaan kehittymisen aikoihin 1800-luvun puolella.

Mielenkiintoisen historiansa lisäksi Littoistenjärvi on nätti virkistyskohde, ja alueelta löytyy rantasauna, hiekkaranta ja järveä noin puolikkaan verran kiertävä luontopolku, jonka varrella pääsee myös kipuamaan lintutorneihin.

Littoistenjärvi erkaantui merestä kutakuinkin 5600 vuotta sitten. Aikojen saatossa hyvinkin rehevä järvi muuttui karummaksi, kunnes modernille aikakaudelle tultaessa järvi alkoi uudestaan rehevöityä. Ylirehevöitymisen myötä sinileväkukinnot ovat olleet alueen murheenkryyni, ja vuonna 2017 järvelle tehtiin kemikaalipuhdistus, jonka ansiosta järvi kirkastui ja hehkui turkoosina tovin. Sittemmin järvi on samentunut ja levä on palannut takaisin alueelle.

Littoistenjärven pinta-ala on 1,5 neliökilometriä ja rantaviiva puolestaan kuutisen kilometriä. Järven syvyys on enimmillään kolmisen metriä, joten mahdottoman syvästä vesistöstä ei ole kyse. Melkein järven keskellä on kaksi pikkuruista saarta, joilta kantautui melkoinen lintujen konsertointi toukokuisella retkellämme – Littoistenjärvi on mainio paikka lintujen seurantaan. Järvellä pesii uhanalaisiksi ja silmällä pidettäviksi määriteltyjä lintuja, kuten tukkasotka ja liejukana. Myös kalatiiran, telkän tai silkkiuikun saattaa havaita järvellä, jos bongausonni on oikein myötä, ja lisäksi isokoskelot viihtyvät alueella.

Jokaisella kerralla, kun olen Littoistenjärven maisemissa liikkunut, joutsenet ovat lipuneet majesteetillisesti Kuovinlahden puolella, eikä tämäkään reissu tuonut poikkeusta tilanteeseen – ylväs joutsenpari välillä tuijotti meitä kahta liikkujaa aivan kuin arvioiden, millaisilla aikeilla olimme, tai pohtien, kuinka julkenimme liikuskella heidän kulmillaan. Myös nokikanoja näimme Liedon puolella.

Järveä kiertävä luontopolku on noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen. Paikoitellen polku on kapea ja savipohjainen, ja toisaalta osa matkasta kuljetaan hiekkatiellä. Reitti on merkattu keltaisin opastein, mutta paikoitellen puihin tehdyt merkinnät ovat hitusen haalistumaan päin. Hiekkarannan puolella maasto on todella tasaista, tosin jokunen muhkea juuri on vallannut itselleen tilaa polulta. Järven itäisellä puolella maasto on mukavan kumpuilevaa. Yhdessä kohdassa polulle on rakennettu pitkospuut kulkemisen helpottamiseksi – muutamassa kohdassa polku oli vähän mutavelliä.

Polku johdattelee Liedon puolella varsin vehreän kangasmetsän halki. Metsikön suojissa näimme oravia ja peuran, joka ensin meidät huomattuaan lähti kirmaamaan kiireen vilkkaa tiehensä, mutta kesken kaiken pysähtyi paikoilleen tarkkailemaan meitä. Vissiin se totesi, ettei meistä sen kummemmin vaaraa sille ollut, ja se jatkoi muina peuroina elämäänsä. Olin huono bloggaaja, enkä ottanut kuvaa, sillä keskityin seuraamaan peuran liikkeitä – ei kai sitä nyt kovin monta asiaa voi tehdä yhtäaikaa. Sen sijaan saatte nähdä hienon voikukan, olkaa hyvät!

Toukokuun vehreys on aina yhtä upea ilmiö; luonnon värimaailma on puhdas ja kirkas kevään ottaessa ensiaskelia kesää kohti.

Järvelän lintutornit tulivat sopivasti vastaan, kun alkoi tihkuttaa vettä. Sääolosuhteet ovat olleet todella ailahtelevaiset tänä keväänä, enkä mitenkään yllättynyt, kun Littoistenjärveä kiertäessämme yhtenä hetkenä paistoi aurinko, toisena tuuli ja kolmantena satoi kevyesti vettä. Lintutornin suojissa odotimme hetken aikaa sateen taukoamista ja joimme teetä, mutta lintuja ei kosteikossa kuulunut tai näkynyt tällä kertaa.

Harvoin tulee harrastettua kuksahommia, joten pitkästä aikaa hörpitty kuksatee maistui erinomaisen hyvältä ja lämmittävältä raikkaassa ilmassa.

Littoistenjärvelle ja luontopolulle pääsee pyörällä, bussilla ja myös omalla autolla – parkkipaikat löytyvät Littoisten hiekkarannan tuntumasta ja verkatehtaan suunnalta Kuoviluodosta sekä Järvelän kosteikon liepeiltä, Vanhan Littoistentien ja Järveläntien risteyksen läheltä. Me jätimme pyörämme Kuoviluotoon ja kuljimme polkua vastapäivään. Varsinainen luontopolku on noin kolmen ja puolen kilometrin mittainen, joten kiersimme koko järven läpi; varsinaisen luontopolun päätyttyä mukailimme Littoistenjärventietä ja palasimme takaisin verkatehtaan kautta Kuoviluotoon.

Tietoa Littoistenjärvestä olen löytänyt Kaarinan ja Liedon kaupunkien sivuilta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.