Suomen suurin matkablogiyhteisö

Laukkavuori Katariinanlaaksossa ja kalliohakkaukset

Meillä oli muutaman viikon ajan pieni projekti. Projekti, johon sisältyi konttaamista, mönkimistä, valkovuokkojen väistelyä (jottei niitä vahingossa talloisi) ja muurahaisten reiteillä kulkua sekä muutama hiuspehkoon viehkeästi tarttunut oksa.

Me etsimme kalliohakkauksia. Ja ihailimme merelle avautuvaa näkymää, mutta ennen kaikkea kaiverrusten perässä kiikuimme kalliolla.

Tässä kohtaa tarvittaneen vähän enemmän kontekstia.

Carl Christian Böcker oli pitään Suomen Talousseuran sihteerinä toiminut talous- ja tilastotieteilijä. Vuonna 1786 Vaasassa syntynyt, sittemmin Turun suuntaan siirtynyt Böcker jätti Turussa asuessaan kirjaimellisesti jälkensä varsinaissuomalaiseen kallioperään ja kaiversi Katariinanlaakson liepeillä sijaitsevan Laukkavuoren kallioiseen seinämään sukupuunsa. Koska niinhän moni haluaa tehdä – jättää jotain pysyvää, jopa jonkinlaista kirjallista dokumentaatiota itsestään jälkipolville ja kaivertaa kallioon sukunsa historian.

Etsintätyöt siis alkoivat, ja merimies ja minä, modernit tutkimusretkeilijät, möngersimme seikkailuhousut jaloissamme viikkojen ajan ylös ja alas, länteen ja kaakkoon tavoitteenamme löytää kaiverrukset. Merimies oli lukenut, että kaiverrukset olisivat jyrkässä seinämässä eräänlaisella terassilla, jonne päästäkseen pitäisi kulkea vaikeakulkuisen maaston kautta. Teksti vaikeakulkuisuudesta oli jämähtänyt takaraivoihimme, joten ensimmäisellä kerralla etsimme vähän väärästä suunnasta ja liian korkealta. Toisella ja kolmannella kerralla möyrimme kalliomäen rinteillä ja vähän siellä sun täällä katajien keskellä. Alkoi iskeä jo toivottomuus, tosin hienoissa maisemissa etsintäoperaatio tuntui mukavalta hommalta; Laukkavuoren metsikössä kukkulan laella on hautaröykkiö, joka on ajoitettu pronssikaudelle, ja Katariinanlaakso on toki itsessään kiva paikka viettää aikaa.

Aloimme käyttää termejä ”mystiset kaiverrukset”, ja tuntui, että joku tylypahkalainen olisi ne kyhännyt, sillä niin salaperäisiltä ja tavoittamattomilta ne vaikuttivat. Varsin tieteellinen teoriani oli, että kaiverrukset loittonivat meidän ulottumattomistamme sitä mukaa, kun lähestyimme oikeaa kohtaa.

Laukkavuoren lounaispuoleisesta kallioseinämästä ja vähän korkeimman kohdan alapuolelta lopulta mystiset kaiverrukset löytyivät. Tai siis merimies löysi, en ota kunniaa itselleni. Böckerin kaiverrukset ovat paikoitellen jo sammaleen ja jäkälän peittämät, mutta taidokkaasti kallioon hakatut nimet ovat ainakin osittain nähtävillä. Liuta Böckerin sukulaisia on vieläkin havaittavissa kallion pinnassa.

Laukkavuoren tietämiltä on Böckerin kaiverrusten lisäksi kaiken kaikkiaan löydetty ainakin seitsemästä eri kohdasta kaiverruksia, ja niihin on kirjattu 1700-ja 1800-luvuilla eläneiden henkilöiden nimiä. Yhteistä nimensä kallionpintaan saaneille henkilöille on, että heillä on jonkinlainen kytkös Suomen Talosseuraan tai Turun Akatemiaan. Kaiverrusten on arvioitu olevan peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Sitä vaan mietin, kuinkahan kauan kalliokaivertajilla on puuhasteluissaan vierähtänyt aikaa. Kaiverrukset eivät nimittäin näytä ihan seku vain raapustetuilta kyhäelmiltä, vaan kaivertajilla on ollut selvästi tietoa ja taitoa siitä, kuinka kallioon tehdään uurteita.

Sellainen oli meidän etsintäoperaatiomme. Tarinan opetus olkoon se, että kalliometsikössä kyykistely on erittäin suotavaa ja tervettä ajanvietettä.

Tässä tekstissä olen hyödyntänyt lähteenä Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.