Kävimme eräänä päivänä kävellen Ruissalossa. Aurinko paistoi, repussa oli pitsaa, ja jalat kaipasivat istumatyön vastapainoksi liikuntaa. Matka alkoi Martin maisemista, ulottui Saaronniemen kupeeseen, jatkui Kuuvannokan kautta kohti kuusten reunustamaa ulkoilureittiä, huipentui Krottilanlahden näköalatornin huipulle ja kuljetti takaisin Turunmaalle, jossa kaunis auringolasku oli meitä vastassa. Noin kolmenkymmenen kilometrin mittaiseksi paisahtanut kävelyretki oli täynnä meren tuoksua ja aurinkoa, vihreitä kuusimettiä ja kauniita kallioita.
Reilun kuuden kilometrin pituinen ja suurimmillaan vajaan parin kilometrin levyinen Ruissalo on runsaudensarvi niin kasviston, historian kuin eläimistön saralla.
Pitkin ja poikin Ruissaloa kulkee merkattuja luontopolkuja, joiden varsilla on mielenkiintoista tietoa luonnosta ja historiasta. Etenkin aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä saari täyttyy innokkaista ulkoilijoista, mikä on hyvä ottaa huomioon omaa rauhaa kaivatessa. Ruissalossa harvemmin on yksin.
Maaliskuussa luontopolkuja mukailevat, varjoihin jääneet pikkupurot olivat paikotellen vielä jäässä.
Ruissalosta kiehtovan kokonaisuuden tekee saaren monipuolisuus. Ruissalon maisemalle ovat tyypillisiä niin karun kauniit, muinaismeren kuvittamat rantakalliot kuin kalliokedot ja rantaniityt. Vehreät jalopuulehdot muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan alueen. Saarni- ja tammimetsikköjä kasvaa saarella, tosin Pietari Suuren käskystä tammet kaadettiin aikoinaan laivojen rakentamista varten. Tämän vuoksi vanhimmat tammet ajoittuvat 1700-luvun alkuvuosikymmenille.
Voisin perustaa uuden blogin, jonka nimeksi voisi sopia esimerkiksi kuusistalkkeri, sillä kärsin pahasta kuusioireyhtymästä. Oireisiin kuuluu muun muassa pakonomainen tarve hakeutua kuusten helmaan säännöllisin väliajoin. Olen siis kuusiaddikti. Mutta kun kuusten kehystämässä metsässä on turvallinen ja hyvä olo. Noh, sama pätee koivikkoihin. Tai mihin tahansa maisemaan, jossa kasvaa jotain muuta kuin betoniporsaita.
Ruissalossa on useita lintutorneja, joista voi tutkailla lintujen toimia. Palokärki, harmaapää- ja käpytikka, silkkiuikku, lehtopöllö ja satakieli ovat esimerkkejä saarella havaituista linnuista, ja Iso-Pukin saaren tuntumassa saattaa levähtää kala- ja lapintiira, haahka ja useampi lokkilaji. Listaa voisi jatkaa pitempäänkin – saarella pesiviä lintulajeja on noin 95, ja 260 eri lintulajia on havaittu saarella aikojen saatossa.
Krottilanlahden lintutornista avautuvat näkymät merenlahdelle päin, ja varsinkin auringon laskiessa hiljalleen yöpuulle maisema on hätkähdyttävän kaunis. Kiivettyämme torniin kuulosti aivan siltä kuin taustalla olisi kuulunut kurkien törähdyksiä.
Ruissalossa on runsaasti mielenkiintoisia muinaisjäännöksiä, kuten Venäjän vallan ajalta peräisin olevat kuusi rannikkopatteria. Rehevä ja maaperältään ravinteikas Ruissalo on toiminut jo 1200-luvulta lähtien vilja-aittana, jossa maatalous ja laidunnus ovat olleet vahvasti esillä. Tästä kertoo Ruissalon rukiiseen viittaava nimi.
Chorauksen lähteellä Ruissalon puistotien reunalla ruukasivat ylioppilaat istahtaa hetkeksi nauttimaan ystävänmaljoista 1800-luvulla, mutta sittemmin lähde on kuivunut. Juuri lähteen tuntumaan perustettiin Ruissalon luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1933. Nykyään Ruissalossa on kolme suojelukohdetta (lehdot, lintulahdet ja -rannat sekä lintuluodot), ja saari on osa Natura 2000 -hanketta.
Kuljimme vanhan, 1700-ja 1800-lukujen tuntumassa rakennetun Kalfdalin torpan ohitse, joka nykyään toimii lepakkoluolana. Lepakoita saarella on runsaasti, jopa harvinaisia ripsisiippoja, joita on bongattu juurikin torpan tuntumasta ja Krottilanlahden kulmilla. Kasvitieteellisen puutarhan lammikoissa lymyilee sammakoita, Kuuvannokassa ja rantakallioilla muutenkin kellii kesäpäivinä kyitä.
Rikkaan luonnon lisäksi saarta somistavat viehättävät, pastellisävyiset huvilat, jotka kurkistelevat massiivisten puiden lomasta. Väripirskahduksia takaavat keväisin valko- ja sinivuokot, joista jälkimmäiset saattavat emäksisen maaperän vuoksi hehkua punertavina. Pystykiurunkannukset ja linnunherneet kasvavat Ruissalossa.
Ruissalossa on toki aina tolkuttomasti porukkaa liikkeellä – etenkin näinä aikoina haluaa hakeutua erikseen muusta populaatiosta – mutta meidän reiteillämme ei ollut ihan mahdottomasti tungosta. Saaronniemellä tuntui olevan koko maailma, joten sinne emme uskaltaneet ujuttaa edes varpaitamme.
Mutta tungos Ruissalossa on ihan perusteltua. Harva paikka on aidosti niin yltäkylläinen ja monenkirjava kuin Ruissalo.