Nautelankoski on ehkäpä yksi Aurajoen komeimmista kohdista. Seitsemisentoista metriä puolen kilometrin matkalla putoavan joen kohinaa kuunnellessa liikenteen melu ja muut taustaäänet kaikkoavat, ja jäljelle jäävät vain kosken kertomat tarinat.
Helmikuun viimeisenä viikonloppuna Nautelankoski oli saanut pehmeän, puhtaanvalkoisen lumipeitteen ylleen, ja maisema oli tavattoman kaunis. Saavuttuani Nautelankosken sillalle aurinko loi vahvat kontrastit lunta vasten ja taivas oli kirkkaansininen, mutta ajan kuluessa pilvet sysäsivät auringon sivuun muuttaen värimaailman pastelliseksi ja lopulta helmenharmaaksi.
Nautelankoski, aikaisemmalta nimeltään Kukkarkoski, on runsaudensarvi niin eläimistöltään kuin kasvistoltaan, ja muinainen historia on vahvasti läsnä. Vielä viitisentuhatta vuotta sitten Nautelankoski oli merenrantaa. Asutusta on tutkimusten perusteella ollut kivikaudelta lähtien; aleuelta on löytynyt ensinnäkin kaksi kivikautista asuinsijaa, joista toinen on sijainnut nykyistä museorakennusta vastapäätä joen toisella puolella, ja toinen tästä kaakkoon päin. Nautelankosken liepeiltä on lisäksi löydetty Suomen mittapuulla varsin huomattava kalmisto, jossa on tutkimusten mukaan ainakin 12 hautaa. Liedon äijäksi nimetty riipus on löydetty juurikin mystisestä kalmistosta. Harmillisesti osa kalmistosta on jäänyt tien alle, mutta kallioisen rinteen tuntumaan on jäänyt merkkejä historiallisesti arvokkaasta paikasta myös meidän aikoihimme.
Muitakin asuinsija- ja kalmistohavaintoja pitkin poikin Nautelankoskea on tehty, ja muinaisia kuppikiviä on löydetty. Historiasta kiinnostuneet voivat käydä tutustumassa alueen polveilevaan ja kiehtovaan menneisyyteen Nautelankosken museossa. On huomattava, että pihapiirin sauna ja aitta sekä museorakennus itsessään on siirretty Liedon alueelta, joskin 1800-luvun alkuvuosina rakennettu mylly on pysytellyt syntyvaiheistaan omalla paikallaan kosken liepeillä.
Kesällä jokea reunustavat hulppean rehevät ja runsaat kasvistot, joiden joukkoon kuuluu monenlaisia harvinaisiakin kasveja. Rikasta luontoa voi ihailla molemmin puolin jokea mukailevalla luontopolulla. Lehdot, kalliokedot ja niityt koristavat koskimiljöötä, mutta myös sammal- ja jäkälälajistot ovat vallanneet alaa.
1980-luvun loppupuolelta lähtien Nautelankosken suunnalla on havaittu kaiken kaikkiaan 47 eri pesimälintua, joista esimerkkeinä mainittakoon satakieli, punavarpunen, harmaapäätikka sekä ruisrääkkä. Olin liikkeellä aamupäivästä, jolloin lintuja ei pahemmin ollut liikkeellä. Ei ollut ihmisiäkään tosin ihan sankoin joukoin alueella, mutten lainkaan harmitellut, että sain olla ihan itsekseni ja nauttia hiljaisuudesta. On taivaallista karata hetkeksi kaupungin jatkuvaa hälinää ja melua ja kuunnella vain luonnon ääniä, varsinkin kosken jylinää.
Nautelankosken seutu kuuluu Natura 2000-alueisiin, ja se on luonnonsuojelulakiin perustuen rauhoitettu. Myös lähistöllä sijaitsevat, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat muinaiset asuimistot ja kalmistot on määritelty suojelluiksi. Niittyjen ja ketojen säilyvyydestä huolehtii Härkätien Ympäristönsuojeluyhdistys. Koska rauhoitettu alue on kyseessä, koiria ei saa alueella ulkoiluttaa irti, ja huomioitavaa on myös marjastus- ja sienestyskielto. Kaikenlainen maisemaa muuttava toiminta on kielletty.
Turun suunnalta Nautelankoskelle pääsee todella helposti. Puutorilta Nautelankoskelle kulkevat bussit 402 ja 403, ja kannattaa jäädä Nautelankoskentien pysäkille ja kulkea hiekkatietä muutaman sadan metrin verran kohteeseen päästäkseen. Bussimatka kestää vain puolisen tuntia, kävelymatka pysäkiltä kosken ylittävälle sillalle vain muutaman minuutin.
Kuutisentoista kilometriä koilliseen Turun keskustasta ja Liedosta kuusi kilometriä pohjoiseen sijaitsevasta koskialueesta ja sen luonnosta ja historiasta löytyy lisätietoa muun muassa Liedon museon sivuilta, Liedon kaupungin sivustolta sekä Turun seudun luontoretkioppasta.
Suosittelen käymään Nautelankoskella paikan päällä kuuntelemassa kosken kertomuksia eri vuodenaikoina. Koska Nautelankoski on sen verran hieno paikka, kirjoitan vielä muutaman sanasen erikseen luontopolusta.