Viime kesänä, kun seurasimme kuun kulkua ja auringonlaskua Jurmon saarella, Utön majakasta välähteli pehmeä valo. Totesimme, että Utöhön olisi lähitulevaisuudessa päästävä, ja viimein koitti talvinen viikonloppu, jolloin viettäisimme vapaapäiviä saariston tuulesta ja tunnelmasta nauttien. Ja voi pojat, karu saari oli jopa tihkusateesta ja navakasta tuulesta huolimatta upea!
Paraisten kaupunkiin kuuluva saari sijaitsee 88 kilometrin päässä Turusta, ja Maarianhaminaan on matkaa saman verran. Kaiken kaikkiaan Utö ei hirmuisen suurikokoinen saari ole, vaan pinta-alaltaan se on 81 hehtaaria. Pienestä koostaan huolimatta saarella on nähtävää, ja Museovirasto onkin listannut Utön majakan, joka lienee yksi saaren tunnusmerkeistä, luotsiyhdyskunnan ja linnakkeen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Nykyisen majakkarakennuksen tietämillä on tiedettävästi ollut jo jonkinlainen kivirakennelma merimerkkinä jo 800-luvulla. Ruotsin vallan aikana 1540-luvulla alkoi saaren luotsitoiminta, ja tästä lähtien saarella onkin asunut majakanvartijoita ja luotseja. Saarella on vuodesta 1918 ollut sotilasasutusta, ja nykyäänkin saarella on armeijan hallussa olevia alueita. Nämä alueet on aidattu tai merkattu keltaisin kyltein, eikä tavallisella pulliaisella ole lupaa kuljeskella armeijan alueilla tai tykkien tietämillä.
Punavalkoinen valomajakka on rakennettu vuonna 1814 korvaamaan Suomen sodassa tuhoutunutta majakkatornia. Vuonna 1753 rakennetun aiemman majakan tornin kivimuurausta käytettiin pohjana, kun uutta majakkaa alettiin rakentaa. Majakasta lähtevä vilkkuvalo ei suinkaan ole ihan alkuperäisessä kuosissaan, vaan linssi on peräisin vuodelta 1906 – linssi vaihdettiin paremman näkyvyyden takaamiseksi. Utön majakka on myös Suomen ensimmäinen radiomajakka, tosin radiomajakoita ei enää 1990-luvun jälkeen ole hyödynnetty merenkulussa. Nykyinen luotsiasema on peräisin vuodelta 1958, jolloin asema rakennettiin vanhan, puisen rakennuksen tilalle. On arveltu, että alkuperäisen rakennuksen runko on 1840-luvulta.
Majakan tuntumassa sijaitsee vuonna 1753 eli ensimmäisen majakkatornin kanssa samaan aikaan rakennettu majakanvartijoiden asuintalo, Stenhuset, joka nykyään toimii museona. Harmi kyllä helmikuun ensimmäisenä päivänä museo oli suljettu, mutta kesäaikaan museon aukioloajat ovat jouhevammat, kun saarella on enemmän väkeä. Majakasta erityisen tekee kolmannessa kerroksessa sijaitseva kirkko. Saaren toinen kirkko, Bönehuset, otettiin käyttöön vuonna 1910 helpottamaan saarelaisten kulkua jumalallisen sanan äärelle. Rukoushuoneelta vähän matkan päässä avautuu niittymaisema, Österäng, jonne 1960-luvulla muodostettiin hautausmaa – tätä ennen vainajat kuljetettiin viimeiselle leposijalle Jurmoon.
Utöä ympäröivät arvaamattomat aallot, luodot ja karit, minkä vuoksi saarella on todistettu monia haaksirikkoja – saarta on kutsuttu ”laivojen hautausmaaksi”. Yhdysvaltalaisen höyrylaiva Park Victoryn haaksirikko jouluyönä vuonna 1947 lienee yksi dramaattisimmista; 10 henkilöä menehtyi, kun lumimyrsky yllättyi laivan Utön edustalla. Saarelaiset ponnistelivat saadakseen haaksirikosta pelastuneet merimiehet myrskystä huolimatta turvaan. Muistomerkkinä turmasta on Bönehuset-rukoushuoneeseen sijoitettu hopeainen, kymmensakarainen kynttelikkö, johon on kaiverrettu menehtyneiden nimet. Lisäksi eloonjääneet antoivat utöläisille avunannosta kiitostaulun, joka niinikään on nähtävillä rukoushuoneessa.
Meren armottomista voimista kertoo saksalaismatruusi Buchwaldin hauta, joka sijaitsee aivan hautausmaan liepeillä metalliketjuilla suojattuna. Buchwaldin meren kuljettama ruumis löydettiin Utön rannalta vuonna 1916.
Kesnäsin niemestä löytyy lisäksi Draken-laivan haaksirikkoa varten muistomerkki. Vuonna 1929 haaksirikkoutuneen kuunarin tarina on todella murheellinen. Draken oli haaksirikkoutunut aivan Utön edustalla, mutta myrskyävä meri esti saarelaisten pelastushankkeet, eivätkä asukkaat voineet muuta kuin vain seurata toivottomina tilannetta. Viisi Drakenin miehistön jäsentä menehtyi haaksirikossa, ja pelastautuneet pyrkivät kallionnyppylälle Utön vastarannalle. Utön puolelle pystytettiin tähti ja risti alun perin kertomaan vastarannalle pelastautuneille, mikä Utön saarelle pyrkineiden tilanne oli, ja lopulta muistomerkistä tuli pysyvä elementti. Drakenin haaksirikon jälkeen alettiin kehittää vapaaehtoista meripelastusta.
Venäjän valtakaudesta muistoksi on jäänyt esimerkiksi saaren iso laituri, joka on noin sadan metrin pituinen. Koska Utö oli pitkään puolustusvoimien hallussa, armeijan jättämiä rakennelmia on siellä täällä. Eteläisimmässä niemennokassa Draken-muistomerkin liepeillä on avoinna oleva puolustusvoimien bunkkeri. Muutenkin Kesnäsin alue on mielikuvitusta kutkuttava, sillä siellä täällä on salakavalia portaita, jotka johtavat pieniin rakennelmiin. Ne maastoutuvat niin hyvin kallioiseen maisemaan, ettei niitä ihan nopealla vilaisulla välttämättä edes erota.
Ulkosaaristossa maisema on karua – saaren itäosassa on niittymaisemaa, jossa on aikoinaan laidunnettu, ja etelämmäs kulkiessa maasto on kallioista. Utö on monenlaisten lintujen levähdyspaikka, joten saari on suosittu lintuharrastajien rektikohde. Reissumme aikana bongasimme lähinnä joutsenia, sillä sydäntalvesta lintupopulaatio on pienimmillään, mutta hyvällä lykyllä Utössä voi nähdä ajankohdasta riippuen mustapääkerttuja, pajulintuja, satakieliä ja sarvipöllöjä – ja monta, monta muuta lajia. Lisäksi lähialueilla viihtyy hylkeitä.
Utö on eteläisin asuttu saari, tosin vakituisia, ympäri vuoden saarella asuvia henkilöitä on muutama kymmen. Saaren kyläpuoti (Utö handel) on ympäri vuoden auki, tosin aikataulut on hyvä tarkistaa yrityksen Facebook-sivuilta. Saarella toimii myös kahvila ja hotellissa ravintola sekä maamme kenties pienin koulu.
Saarella on mainiot majoittumismahdollisuudet, ja telttailua varten on oma alueensa, jonka löytää sääaseman liepeiltä. Telttailijoiden ja muiden retkeilijöiden on hyvä huomata, että avotulta ei saa tehdä saarella, ja lisäksi saarella liikkuessaan on syytä muistaa, että lintujen pesimäaikaan huhti-heinäkuussa rannoilla liikkumista on hyvä välttää.
Saarelle pääsee kätevästi yhteysaluksella. Yleensä Pärnäisistä aina Utöhön asti kulkee M/S Eivor, mutta talvella 2020 aluksen ollessa kunnostuksessa yhteysaluksen virkaa toimitti M/S Kökar. Ei hassumpaa ollut siinäkään viettää nelisen tuntia aikaa,varsinkin kun paluumatkalla auringonlasku oli upea.
Tammi-helmikuun vaihde oivallinen ajankohta nauttia karun kauniista saaristomaisemasta ja raikkaasta ilmasta. Utö on kaunis, ainutlaatunen saari.