Suomen suurin matkablogiyhteisö

Malmin talon joulutupa

Palataan vielä hetkeksi joulukuuhun ja tarkalleen sanottuna Pietarsaaren museokuvioihin. Kaupunginmuseon pääpiste on sijoitettu Malmin komeaan kartanoon, joka valmistui vuonna 1838 laivanvarustaja ja kauppias Peter Malmin perheen kodiksi. Päärakennuksen museoon sijoitettu todella runsas valikoima kiehtovia esineitä – Malmin taloa olen sivunnut aikaisemmin täällä.

Malmin talon pihamaalla on herttainen punainen piharakennus. Tupaan astuttuaan sukeltaa syvälle historiaan; piharakennukseen on ennallistettu ensinnäkin 1800-luvulle juontuva maalaispirtti sekä 1950-luvun kyläpuoti, työläisasunto ja kampaamo. Rakennukseen sijoitettujen tilojen sisustus muodostuu autenttisista esineistä ja kalusteista – esimerkiksi Ritan kampaamo oli toiminnassa 1940-luvulta aina 1970-luvulle saakka.

Maalaispirtti oli joulukuussa muuttunut joulutuvaksi, joten tupaan astuttuamme siirryimme ajassa taaksepäin 1800-luvulle. Meitä vastassa oli joulupukki, joka oli istahtanut hetkeksi lepuuttamaan pitkästä taipaleesta uupuneita jalkojaan. Pirttiin oli levitetty perinteiseen suomalaiseen tapaan olkia, ja pöydällä taisi olla jo puurokulho odottamassa syöjiä.

Kyläpuoti oli todella hieno – melkein odotin, että puodinpitäjä, jonka nimi voisi olla esimerkiksi Waldemar, saapuisi valkoinen essu päällään punnitsemaan makeisia nälkäisille asiakkaille tai kertomaan uudesta nahkalaukkuvalikoimasta. Ehkäpä yliopppilas Fredrik piipahtaisi putiikissa etsimässä mielitietylleen sopivaa joululahjaa, kotiapulainen Anna pohtisi uusien hansikkaiden hankkimista, ja koulupojat kävisivät haaveilemassa karamelleista. Tosin Waldemaria koulupoikien visiitit välillä kismittivät, sillä kerran jos toisenkin ikkunalaseissa oli havaittu tahmaisia sormenjälkiä – ja kerran Pertti ja Kalevi pudottivat kokonaisen mustepullon puiselle lattialle, ja sitä ei Irma, puotiapulainen, meinannut saada millään putsattua.

Työläiskodissa oli jouluinen tunnelma (suhteellisen jännä ilmiö joulukuussa)- kuusi oli koristeltu, ja kissan, jonka nimi voisi olla Nisse, ruokakippoon oli pistetty juhlan kunniaksi kala-annos. Ihmisillekin oli katettu pöytään joulutorttuja.

Koska merenkulku ja Pietarsaaren kaupungin historia kulkevat koko lailla käsi kädessä, piharakennuksen takilakamariin on koottu muun muassa purjealusten purjeita. Myös perinteinen punavihreä joulutähti Uudestakaarlepyystä oli nostettu kamarin ikkunaan joulun ajaksi.

Pidän todella paljon joulusta – joulu on mielestäni ihmisen parasta aikaa – mutta muutenkin Pietarsaaressa osataan mielenkiintoisten museoiden järjestäminen. Museopuoli on todellakin Pietarsaaressa hallussa, joten kaupungissa käydessään kannattaa tutustua museoihin ja niihin sijoitettuihin näyttelyihin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.