Joulu Äkäslompolossa

Talvi on suosikkiaikani vuodesta. Pidän myös kevättalvesta, keväästä, alkukesästä, kesästä, syyskesästä, syksystä ja syystalvesta, mutta talvella on joulu. Se on ratkaiseva juttu.

Pakkauduimme merimiehen kanssa ennen joulua täpötäyteen junaan ja vietimme joulunpyhät kotikonnuillani. Turun sateet saivat vaihtua talven ihmemaaksi, sillä lunta on Kolarin kunnassa piisannut julmetusti tänä vuonna.

Hyvä niin, en pistänyt lainkaan pahakseni, että tuntureilla vaeltaessani sain välillä upota nivusiani myöten hankeen. Ja lumitöiden tekeminen pihalla on kivaa. Ja lumi on yksinkertaisesti parasta! Meillä oli kelien suhteen ihan hyvä tuuri – kylmimmillään pakkasta oli vain yhdeksisen astetta – mikä on harvinaista. En kyllä muista kovin monta joulua kotikunnassani, että joulun aikaan olisi ollut niin leuto ilmanala.

Meidän joulumme oli todennäköisesti hyvinkin perinteiseksi määriteltävä. Siihen kuului ylensyömistä, sillä äitini on parantumaton hörhöiljä ja mahdoton jauhopeukalo. Meillä päin perinteenä on, että joulutortut tehdään taikinasta asti ite kotona, ja lisäksi joulupöytäämme kuuluvat äidin tekemät juusto-, kinkku- tai omenasarvet, jotka ovat herkkua. Pöytään tuli myös luonnollisesti riisipuuroa sekametelisopan kera. Ja käristystä, koska totta kai.

Sanoisinko niin, että lumessa tarpomisen jälkeen glögi maistui tavattoman hyvältä.

Ja tietenkin kävimme laulamassa Pyhän Laurin kappelissa kauneimpia joululauluja, sillä maailman tarvitsi kuulla suloääntäni. Lauloin kuin enkeli, eikä merimiestä hävettänyt yhtään.

Kun kotikonnuilla pääsee käymään, patikointi ja muuten vain ulkoilu ovat olennaisessa roolissa. Koska talvi on sydämenasia minulle, ulkona viihtyy niin paljon kuin vain ruokapöydässä istumiselta ja märehtimiseltä ehtii. Patikoimme pitkin mettiä, kiikuimme tuntureille. Ja tietenkin moikkasimme poroja, sillä tottahan toki juntti porojakin kaipaa, vaikka kisurat ovat vähän omanlaisensa eliömuotonsa.

Ja tietenkin yksi olennainen juttu joulussa muodostuu perheestä ja sukulaisista, joita nykyään tulee nähtyä aivan liian varhain. Mutta se tunne, kun viimein liian pitkän ajan jälkeen pääsee halaamaan äitiä, on vertaansa vailla. Äidille tiedoksi, koska kuitenkin luet blogiani, että olet rakas.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.