Marraskuun parhaat

Marraskuu on minun universumissani käytännöllisesti katsoen jo joulun aikaa. Kotiin saa tulla pieniä punaisen pilkahduksia, tunnelmavalot syttyvät, kynttilät valtaavat pöytätasot ja joulumusiikki soi taustalla. Frank Sinatran ja Ella Fitzgeraldin kaltaiset klassikot kuuluvat suosikkeihini – ja etenkin Sinatran ihana The Christmas Song saa ihoni kananlihalle vuodesta toiseen.

Marraskuu oli Turussa turhauttavan vetinen ja harmaa, mutta muuten se oli mukava. (Suurin osa kuvista on muuten näpsäisty puhelimella, minkä vuoksi kuvien laatu on erityisen tärähtänyt.)

Paras keikka oli tietenkin paremman puoliskon trubaduurikeikka Saaristobaarissa. Olen ehkä jäävi sanomaan yhtään mitään, mutta minun mielestäni merimies on kerrassaan loistava ja karismaattinen herra!

Paras lauantai oli herrasmiehen keikkaa seurannut lauantai, joka alkoi aamupäiväkaffella hurmaavassa Qwenselin kahvilassa. Turun ehkä suloisimman kahvilan herkulliset leivonnaiset on leivottu paikan päällä, ja 1700-luvun rakennuksessa tunnelma on historianörtin näkökulmasta vertaansa vailla. Kahvittelua seurasi mielenkiintoinen luento Turun linnassa – tällä kertaa aiheena oli kummitukset, tarkalleen sanottuna Mauri Karvosen ”Aavetaloja ja ihmiskohtaloita” -tarinointia. Luennon jälkeen siirryimme Åbo Svenska Teateriin: Axel von Fersens charmkurs -monologi oli oikein viihdyttävä. Esityksen päätteeksi saimme hienot todistukset kurssille osallistumisesta, mikä oli hauska veto.

Toinen paras musiikkiin liittyvä hetki oli pyhäinpäivän paikkeilla tuomiokirkossa: Mozart Requem oli henkeäsalpaavan kaunis. Tuomiokirkon äärettömyys yhdistettynä kauniiseen musiikkiin vetää mielen nöyräksi.

Paras herkku oli iltapalaksi kasaamani saaristolaisnappiviritelmä. Joskus yksinkertaiset asiat toimivat!

Paras harrastus oli (tai on) glögikauden aloittaminen. Meillä on tavoitteena löytää Turun paras glögi, joskin laahaamme suunnitelmassamme pahasti perässä. Tiirikkalan glögi maistuu hyvältä, muttei aivan niin täydelliseltä kuin viime vuonna. Hyvää se kuitenkin on, ja olen vahvasti sitä mieltä, että talvipäivään kuuluu glögimuki jos toinenkin.

Paras hankinta oli kunnon urheiluhousut, jotka sietävät vettä ja pitävät tuulta ja jotka löysin tarjouksesta. Liikun paljon ulkosalla, mutta tähän mennessä olen tarjennut juoksukalsareissa tai ties missä viritelmissä. En tajua, miten en ole aiemmin hankkinut vähän tukevampia housuja, jotka eivät imaise vettä noin kahdessa sekunnissa sen jälkeen, kun on aukaissut ulko-oven.

Paras yllätys oli hetkellinen talven saapuminen Turkuun – lunta oli noin ehkä neljän minuutin ajan maassa! Kuinka upealta jokiranta näyttikään pienen lumikuorrutuksen kaunistamana. Voih, miksei Turkuun voisi tulla kunnon talvi.

Paras kakkuhetki tapahtui Gaggui-kahvilassa, jossa kävin Marin ja hänen pitemmän puoliskonsa kanssa. Kurpitsa-porkkanakakku oli niin hävyttömän herkullista, että mieluusti nauttisin saman satsin milloin vaan. Kahvittelun päätteeksi kävimme myös ihastuttavassa kukkakaupassa, jossa oli kauniita kasveja ja vielä kauniimpia mäyräkoiria. Koska olen jakanut elämässäni useamman vuoden mäykkyherran kanssa, maastonakeilla tulee aina olemaan erityisasema sydämessäni, minkä vuoksi kukkakauppareissullakin taannuin täysin tahdottomaksi rievuksi mäyräkoiratuijotuksen voimasta.

Paras sunnuntaikävely oli tällä kertaa Ruissalossa, jonne merimiehen kanssa lähdimme Turun harmautta pakoon. Ah, meren pauhu ja tuulen ujellus tekivät tehtävänsä – marraskuu on ollut masentavan harmaa Turussa, mutta merivitamiinit nostivat taas energiatasoni kohdilleen.

Vaikka marraskuu oli todella harmaa, mutta kokonaisuutena se oli oikeastaan ihana. Ja nyt alkaa joulu!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.