Marraskuun tuuli on vienyt jo ajat sitten mukanaan syksyn värikirjon ja ruskalehdet. Viime päivät ovat olleet sävymaailmaltaan varsin harmaapainotteisia, mutta kaikesta värittömyydestä huolimatta marraskuussakin on oma haikea, rappioromanttinen kauneutensa. En silti kiellä, ettenkö toki kaipaisi ruskan syviä ja runsaita sävyjä tai (etenkin) valkoisen lumen puhtautta, mutta muutaman vuoden Turun suunnalla asuttuani olen alkanut hyväksyä, että täällä päin maailmaa talvet ovat vähälumisia ja jokseenkin värittömiä.
Onneksi ruska oli Turussa tänä vuonna todella kaunis, joten palatkaamme vielä hetkeksi ajassa muutama viikko taaksepäin, kun Aurajoen reunustat täyttyivät oranssista, keltaisesta, punaisesta ja vihreästä.
Aurajoen vartta kulkee Suomen sydän -reitti, joka jatkuu vähän yli yhdentoista kilometrin verran aina Liedon Vanhalinnan suunnalle saakka. Turusta päin lähdettäessä vilkas kaupunkimiljöö vaihtuu vähitellen idylliseksi varsinaissuomalaiseksi maisemaksi, johon kuuluvat kultaiset pellot, keijumetsät, rehevät jalopuut ja kauniit koivikot. Eräänä lokakuisena sunnuntaiaamuna maailma oli erityisen ihastuttava; aurinko ei ollut vielä ehtinyt karata talvilomalle, vaan soi vielä pehmeän valon syksyiseen Turkuun.
Aurajoki on kautta historian ollut symboli elämälle – jokivarren rehevillä laaksoalueilla on ollut asutusta tiettävästi jo rautakaudelta lähtien ainakin seudulta löytyneiden hautaröykkiöiden, kalmistojen sekä kuppikivien perusteella. Kuppikiviä käytettiin uskonnollisissa toimituksissa uhrikivinä ja myös sairauksien hoidossa.
Itse asiassa noin viiden kilometrin päässä Turun keskustasta Kaarinan puolella sijaitsee Ristimäen pieni metsäinen kukkula tai oikeastaan metsäsaareke, jonka uumenissa on ennen muinoin toiminut maamme vanhimmaksi todettu kirkko. Reittiä kannattaakin jatkaa aina Ristimäelle saakka.
Kutakuinkin 70 kilometrin pituisen Aurajoen ympäristö vaihtelee viljelysmaasta lehtoisaan metsäalueeseen ja kuohuvaan koskimaisemaan, ja valtavine jalopuineen sekä tuuheine kuusineen polun ympäristö on kuin suoraan kansallisromanttisesta taideteoksesta tai satukirjasta.
Halistenkoski, Aurajoen yhdestoista ja samalla alin koski, sijaitsee parin kilometrin päässä keskustasta, Halisten ja Nummen välimaastossa. Koski on padottu ja valjastettu alueella vuodesta 1923 toimineeseen Turun vesilaitoksen käyttöön. 1990-luvulla rakennettu kalaporras mahdollistaa lohien kutunousun, joten alueella näkee usein kalastajia. Kalastuslupia myydään lähistöllä sijaitsevassa Aurajoen opastuskeskuksessa, josta voi käydä vuokraamassa myös kanootteja.
Koskialuetta on hyödynnetty jo keskiajalta lähtien, jolloin kosken tuntumassa tiedetään rakennetun toimivan myllyn. Myöhemmin koskea on hyödynnetty esimerkiksi Suomen ensimmäisen verkatehtaan toiminnassa.
Mainitsemisen arvoinen on Halistenkosken kylämäki, jonka rakennuksista iso osa on peräisin 1800- ja 1900-luvuilta, on hurmaava. Halistenkosken alue ja kylämäki kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY), joka on Museoviraston alkuunpanema projekti. Asutusta Halistenkosken alueella ja kylämäellä on ollut jo rautakaudelta lähtien.
Turun ydinkeskustan sykkeestä, säpinästä ja vilinästä ei tarvitse taivaltaa kuin muutaman kilometrin verran päästäkseen keskelle kaunista jokilaaksomaisemaa, jossa historia ja luonto kohtaavat.