Kirjasuositus: Se mig som liten är

Kaj Korkea-ahon nimi saattaa olla tuttu Radio Plepposta, Ylen radio-ohjelmasta. Jos Pleppo ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen lämpimästi kuuntelemaan Pleppo-klippejä Areenan kautta. Jos elämässä on tyhjä aukko tai vaikkei olisikaan, on hyvinvoinnin kannalta olennaista mennä just nyt saman tien YouTubeen ja syöttää hakukenttään ”Baby Lo” tai ”medeltida berättelser”.

Olin juuri koukuttunut Baby Lohon, kunnes lukulistalleni tuli Korkea-ahon jo kymmenen vuotta sitten julkaistu esikoisteos Se mig som liten är (Katso minuun pienehen). Sanoisinko niin, että Baby Lon kuvioista teoksen maailmaan hyppääminen on vähän eksoottinen kokemus.

Kasper on parikymppinen nuori varastotyöntekijä, joka on korviaan myöten rakastunut lukiota käyvään Linaan. Lina on viehättävä, fiksu, hyvä soittamaan pianoa – ja hänen perheensä on syvästi uskonnollinen. Kasper ei puolestaan usko jumaluuksien olemassaoloon, mikä luo kitkaa nuorten välille, varsinkin Linan äärimmäisen uskovaisen äidin häärätessä omiaan.

Aluksi vaikuttaakin siltä, että teoksen kantava teema on kuvata jopa fanaattisuudeksi kallistuvaa uskontoa. Kirja nimittäin sijoittuu Pietarsaaren tuntumaan Pohjanmaalle, jossa uskonnollisuudella on vahvat perinteet, ja siihen on liittynyt aikojen saatossa äärimmäisiäkin piirteitä.

Se mig som liten är on kuitenkin hyvin hämmentävä teos. Se on yhtä aikaa kuvaus kahden nuoren ensirakkaudesta mutta myös raadollinen kertomus siitä, kuinka menneisyyden varjot kulkevat ihmisen kintereillä. Kuinka tietyt kokemukset voivat muovata ihmisen elämänpolkua jopa fataalisin vaikutuksin. Kuinka ihmisen mieli on jopa hauras ja altis rikkoontumaan. Kuinka ihminen voi jäädä junnaamaan ja toistamaan samoja virheitä uudestaan. Kuinka olla empaattinen?

Kirja tunnelma syvenee ja tummenee sivu sivulta lopulta tiivistyen aivan erilaiseen lopputulemaan kuin olisi ajatellut. Tykkään kirjoista, joiden loppuratkaisua ei osaa aavistaa kuin vasta oikeasti lopussa.

Rakenteeltaan kirja on onnistunut; kirjassa liikutaan menneen ja nykyisyyden välillä, mutta aikahypyt tapahtuvat luontevasti ja loogisesti. Lisäisin, että Korkea-aholla on kyky kirjoittaa todella mukaansatempaavasti, ja ainakin ruotsinkielinen alkuperäisversio on kirjoitettu kauniisti ja taidokkaasti. Kirjan edetessä ahnehdin sivuja niin nopeasti kuin vain pystyin, enkä olisi millään malttanut pitää taukoa lukemisesta.

Ensimmäinen tunne, kun olin kääntänyt viimeisen sivun, oli hämmennys. Hämmennystä seurasi mietteliäisyys. Viimeisten sivujen kohdalla meinasin paiskata kirjan pöpelikköön, sillä juonenkulun syventyessä kirja sai uusia, epämiellyttäviäkin sävyjä. ”Miksi, oi miksi!” huudahdin itsekseni. Aluksi en siis oikein pitänyt loppuratkaisusta, sillä koin lopun erkanevan kirjan vaiheista turhan mielikuvituksellisesti.

Muutama päivä kirjan lukemisesta totesin, että loppuratkaisu oli oikeastaan aika hieno. Ei ihan sellainen kuin olisi toivonut, mutta kirjan päätös toi lisää sävyjä tarinaan. Kirjassa leikitellään kiehtovasti lokeroimisen ja roolituksen kohdalla. Juuri kun on luullut ymmärtävänsä, miten joku henkilöistä toimii ja ajattelee, roolit muuttuvat lähes päinvastaisiksi tai hahmoista paljastuu uusia piirteitä. Jäinkin makustelemaan, että yksi kirjan teemoista voisi olla pohdinta siitä, onko ihmiskohtalo ennalta määritelty vai vaikuttavatko omat valintamme toimintaamme.

Lopulta kirja ei pelkästään olekaan kuvaus uskonnollisuudesta, joka yltyy fanaattisuudeksi, tai ensirakkaudesta. Se on myös kertomus syyllisyyden taakasta, joka lopulta voi olla nujertava, ja kohtalosta. Hyvästä ja pahasta. Elämästä. Eli kaiken kaikkiaan vahvoista teemoista.

Kirjassa on vahvaa symboliikkaa. Silmä, joka vahtii ihmisten askelia ja tekemisiä. Madot, jotka valtaavat kehon näivettäen sen. Kirjaa lukiessani pohdin, olisiko kirjailija myös halunnut korostaa, että hyvän ja pahan ero on toisinaan häilyväinen. Mitä edes hyvä ja paha ovat?

Kirjasta on oikeastaan lähes mahdotonta kirjoittaa rakentavasti paljastamatta yllättävää loppukäännettä. Jos maailmassa on vielä joku, joka ei ole vielä lukenut Korkea-ahon teosta, on kirja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Varoitan, että se saattaa aiheuttaa monen päivän mittaista ajatusmyrskyä, mutta niin mainiot kirjat tekevät.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply sippe 11.11.2019 at 19:41

    Hyvä arvostelu Maarit, se sai minut kiinnostumaan tuosta kirjasta! Yksi lause tuolla ylhäällä on muuten jäännyt kesken (”Sanoisinko niin, että Baby Lon kuvioista teoksen maailmaan hyppääminen on vähän ”) .. ehkä vahingossa ?

    Löysin blogisi, kun olin etsimässä kirjasuositteluja..ja niitä olin etsimässä, koska olen tehnyt (ja teen edelleen) kaikille vapaasti käytettävää kirjasuosittelusovellusta (https://kirjasuosittelu.iteco.fi). Tällä hetkellä siellä on lähinnä nuorten kirjoja, mutta mielellään sinne otettaisiin muitakin suosituksia kaikkien iloksi. Kiinnostaisiko sinua käydä vilkaisemassa sitä ja mahdollisesti jättää jokin suositus?

  • Reply Maarit 11.11.2019 at 20:37

    Ensinnäkin kiitokset, Sippe, kommentistasi, ja mahtavaa, että kiinnostuit kirjasta. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kaj Korkea-ahon tuotantoon – jos kaipaa elämäänsä loistavasti kirjoitettua, yllätyksellistä ja kielellisesti hersyvää kirjallisuutta, Korkea-ahon kirjatuotanto on nappivalinta. Kirjasuosittelusovellus kuulostaa todella mielenkiintoiselta, joten tutustun siihen.

    Ja voi kyllä, kuinka noloa – lause oli jäänyt aivan kesken. Ihmettelen välillä itsekin, mitä aivoissani oikein tapahtuu. Noh, harvemmin mitään järkevää. Kiitos tuhannesti, että huomasit omituisen lauseen!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.