Muinaistulien yö

Elokuun viimeisenä lauantaina rantaviivassa roihuaa. On muinaistulien yö, jolloin lempeät loimut heijastuvat veden pintaan, ja ilmassa on jotain jännittävää ja salaperäistä. Jos muinaistulien yön tunnelma pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, toteaisin, että se on yhtä jännittävä ja taianomainen kuin joulu muumien mielestä. Yhdistelmä vesi, auringonlasku ja leiskuva tuli on väkisinkin aika kiehtova ja salaperäinen.

Vaikka Turussa olen asunut jo lähes vuosikymmenen verran (herranjestas), olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan tyystin koko tapahtuman. En välillä oikein itsekään ymmärrä, mitä päässäni tapahtuu – harvemmin oikeastaan yhtään mitään – mutten käsitä, miten olen näin pitkään onnistunut välttymään muinaistulien loistolta. Tai puolustuksekseni haluan sanoa, ettei meillä Kolarissa ole hirveästi elokuussa kokkoja sytytelty, vaan tuolloin on keskitytty marjasteluun ja yleiseen juntteiluun (ainakin meidän perheessämme). Koska omakohtaista kokemusta ei tulien sytyttelystä elokuussa ei pahemmin ole, en ole osannut sijoittaa tapahtumaa tärkeyslistalla lähellekään kärkikahinoita.

Mutta jatkossa muinaistulien yö on oleva jokavuotinen perinne elämässäni, siitä olen varma.

Muinaistulien yö on suhteellisen tuore keksintö: elokuun viimeisenä päivänä kokkoja on sytytelty parisenkymmentä vuotta, tosin sinällään inspiraatio juhlaan pohjautuu historian kerroksiin. Alun perin valkeita on sytytetty varoitus- ja merkkituliksi. Tulen liekit osoittivat merenkävijöille, missä ranta häämöttäisi, ja kokkoja on toki sytytetty varoituksiksikin, mistä oivallisena dokumentaarisena esimerkkinä mainittakoon Gondorin kokot, jotka Pippin sytyttää palamaan sodan uhatessa jännittävässä dokumenttisarjassa nimeltä Taru sormusten herrasta.

Muinaistulia pitemmät perinteet on venetsialaisilla, joita on juhlittu länsirannikolla jo 1800-luvulta lähtien. Aikoinaan venetsialaisia juhlittiin mökkeilykauden päättymisen kunniaksi, kun kesän lopussa mökit siivottiin ja laitettiin talviunille. Nykyään venetsialaisten juhlahumu ilotulituksineen on kovin erilaista vuosikymmenten takaiseen toimintaan verrattuna. Venetsialaisten nimitys juontaa vähemmän yllättävästi Venetsiaan, josta merimiehet aikoinaan toivat mukanaan tuliaisinaan keksintöjä erilaisista kulttuureista, kuten juurikin ilotulitteita.

Turussa muinaistulia juhlitaan monessa paikassa. Merimies ja minä vietimme mukavan illan Ruissalossa, jonne pääsimme vesibussin kyydissä. Pysähdyimme Ruissalon telakalla ja aloitimme muinaistulien yöhön valmistumisen säädyllisesti vetaisemalla kunnon pizzaähkyt Pizzeria al Maressa (oli taivaallista), minkä jälkeen vyöryimme kohti hurmaavaa Villa Bella Vistaa.

Upean huvilan rakennutti liikemies Karl Arthur Lindblom aivan 1800-luvun viimeisinä vuosina perheensä kodiksi, mutta vuosisadan aikana huvilan omistussuhteet ja käyttötarkoitukset ovat olleet varsin vaihtelevat. Rakennus toimi vuodesta 1939 aina vuoteen 1959 lastenkotina, jolloin sen nimeksi muutettiin Ulappa. Sotavuosina huvila kärsi vahingoista, tosin välirauhan aikana ystävyyskaupunki Göteborgista lähetettyjen avustusten myötä huvila fiksattiin kuntoon. Myöhempinä vuosikymmeninä huvila on toiminut lasten kesäsiirtolana ja leiripaikkana, mutta vuodesta 2015 se on ollut Paratiisipuu-nimisen yrityksen hallussa. Nykyään huvilaa voi vuokrata juhlatilaksi, ja siinä toimii myös kesäkahvila, joka oli juuri muinaistulien yönä viimeistä päivää tälle vuodelle auki. Täytyy sanoa, että vetaisin sisuksiini todennäköisesti parhaimman omenamuffinssin koskaan. Mehevä, maukas ja sopivan mausteinen leivos! Ja mikäpäs oli iltakahvia hörppiessä, kun ympäröivä maisema oli upea – nimensä veroisesti bella vista.

Hämärän koittaessa rantaviivaa alkoi valaista kokkojen ja roihujen ketju. Aurigonlaskun myötä taivas värjäytyi punertavaksi. Laineet liplattivat leppoisasti, kipinät kiepsahtelivat kohti taivasta ja tunnelma oli lämmin. Ruotsinlaivat lipuivat ohi majesteetillisina. Elokuu häämötti horisontissa vielä pienen hetken ennen kuin se lähti omille teilleen ja väistyi syyskuun tieltä.

Ikävämminkin olisi lauantai-illan viettää.

Ruissalon rantamilla, upean huvilan mailla, elokuun viimeinen lauantai oli täynnä taikaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply martti 18.9.2019 at 14:25

    kemijokivarressa oli tottotulet varoitusmerkkinä, kun pirkkalaiset oli tulossa veronkanto ja ryöstöretkille.
    ja joka kylässä oli vahtivuorot ja tarkkailtiin eteläistä jokivartta.
    lienee ensimmäisi langattomia hälytysjärjestelmiä?
    samanlainen systeemi oli käytössä vaarakarjalassa. jossa venäläiset kulki ryöstöretkill.

    • Reply Maarit 29.9.2019 at 09:28

      En ole aiemmin kuullut puhuttavankaan termistä tottotuli, joten kiitos todella valaisevasta kommentistasi! Varoitustulia on tosiaan sytytetty vuosisatain (pikemminkin -tuhansien) ajan ympäri maailmaa. Se, että viimeisenä elokuun iltana pistetään kokot pystyyn ja juhlitaan venetsialaisia tai muinaistulia, on vähän vieras käytäntö ainakin itselleni, mutta kiehtova perinne se on.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.