Maarian kirkko

Turku on aika mukava asuinkaupunki. Yksi Turun parhaista puolista on historia, joka ei ole pelkästään museon hyllylle nostettu kaukainen, haikea muisto, vaan joka kulmassa vastaan tuleva lempeä puhuri. Ei lainkaan yhtä tuju kuin mereltä puhaltava tuuli, joka välillä häijyilee ja repii aivot päästä, vaan lempeä henki, joka sirottelee mielenkiintoisia tiedonmuruja pitkin maita ja mantuja liuhottaessaan. Historialta ei voi Turussa välttyä; ihan vaan mukulakivikatuja pitkin tallustellessa tulee pohtineeksi, minkälaista väkeä samoilla kulmilla on mahtanut kulkea vuosisatain ajan.

Yksi hienoimmista esimerkeistä historian vahvasta läsnäolosta on upea Maarian kirkko, joka kuuluu Suomen vanhimpien kivikirkkojen kastiin. Ulkoasultaan se näyttää aivan Hannun ja Kertun maailmasta napatulta, ja kirkkoon sisälle astuessaan kävijä hypähtää hetkeksi keskiaikaan.

Nykyisen kirkon suunnalla on sijainnut puinen kirkko jo 1200-luvulla, mutta nykyisen arvion mukaan nykyinen kivirakennus on seissyt aiemmin Maarian pitäjään kuuluneessa Räntämäen kaupunginosassa 1400-luvulta asti. Mahdollisesti jo ennen puisen kirkon rakentamista alueella on ollut kalmisto ennen kristinuskon rantautumista Suomen kamaralle. Kivikirkon rakentaminen aloitettiin 1200-luvun puolella sakaristosta – vierailumme yhteydessä pääsimme itse asiassa kurkkaamaan sakaristoon – ja kirkkosalin rakennusurakka käynnistyi seuraavalla vuosisadalla.

Kirkkorakennus on kolmilaivainen pitkäkirkko, jonka materiaaleina on käytetty harmaakiveä ja myös tiiltä. Kirkon interiööri on upea; ensinnäkin katsojan huomion vangitsevat seiniä ja holveja koristavat kalkkimaalaukset, jotka on maalattu 1400-luvulla. Maalauksissa yhdistyvät kristillinen allegoria maagisuuteen ja jopa pakanauskontoon sekä keskiaikaiseen arkeen. Koska maalauksissa kuvataan maalauksia katsoessa pääsee hetkeksi kurkistamaan, millaista elämä keskiajalla oli ja millaisia uskomuksia tuohon maailmanaikaan ihmisillä oli.

Myös valtava kastemalja, jonka arvellaan olevan niin kutsutun Vehmaan mestarin käsialaa, on arvokas pala maamme historiaa. Kalkkikivestä valmistettu malja on peräisin 1300-luvun loppupuoliskolta, joten monet ristiäiset se on ehtinyt nähdä. Vuosien varrella malja on lohjennut, mutta sen sisään on lisätty Jussi Vikaisen suunnittelema tinamalja, jota koristaa öljypuun lehvää kantava kyyhky.

Kirkkoa koristava puinen alttarikaappi on peräisin 1400-luvun puolivälistä. Lyypekissä valmistettu kaappi kuvaa Marian kruunaamista ja Jeesuksen ristiinnaulitsemista, ja siinä on alun perin ollut kaiken kaikkiaan 21 erilaista tammesta veistettyä hahmoa.

Maarian seurakunnan juuret ulottuvat aina 1200-luvulle asti, jolloin paavi määräsi perustettavaksi paimenenviran Maarian seurakuntaan. Näihin aikoihin ei uskonpuhdistuksesta ollut vielä haisuakaan, vaan Suomi kuului katoliseen uskontopiiriin. Aikojen saatossa Maarian seurakuntaa ovat kaitsenneet monet merkkihenkilöt muun muassa itse Mikael Agricolasta Jaakko Suomalaiseen eli suomalaisen virsikirjaan isään.

Maarian kirkon hautausmaalla on sukuhautoja, sankarihautoja ja esimerkiksi palomiesten muistomerkki, joka kunnioittaa vuonna 1955 työtapaturmassa menehtyneitä palomiehiä. Myös Wäinö Aaltonen on haudattu juuri Maarian kirkon liepeille.

Kirkon pihapiirissä vahtia pitää Maarian vaivaisukko. ”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.”

Maarian kirkossa aika tuntuu pysähtyvän hetkeksi – tai pikemminkin tuntuu siltä, että aivan kuin kalkkimaalauksia katsoessa siirtyisi vuosisatoja historiassa taaksepäin kohti keskiaikaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.