Elokuun parhaat

Siinä missä kesän lomakuukaudet täyttyivät salakavalasti ohjelmasta, elokuu sai kulkea rauhallisempaan tahtiin. Arki sai syrjäyttää lomafiiliksen, mikä ei ole suinkaan hassumpi asia. Arkirytmi ja rutiinit ovat minusta ihan mukavia juttuja.

Oikeastaan voisin aloittaa toteamalla, että parasta elokuussa oli se, että yksi kauneimmista kuukausista saapui valloittavana Turun kulmille ja lähti mahtipontisen vahvana omille teilleen. Kesän viimeinen kuukausi, elokuu on aina ihana, ja tänäkin vuonna se oli kovin kaunis. Kultainen, pehmeä ja hempeä. Yksiselitteisesti hurmaava ja lämmin. Elokuun illat ovat aina yhtä taianomaisia; auringon laskiessa taivaskatto värjäytyy punertavaksi ja Aurajoki liplattaa laiskasti. Jokiranta täyttyy ihmisvilinästä, tapahtumista ja kuhinasta, mutta toisaalta metsässä rämpiminen tarjoaa hetken rauhan hälinälle.

Paras lenkki suuntautuikin metsään. Eräänä sateisena sunnuntaina, kun sadepisara toisensa perään koputti asuntoni ikkunaa, kiskaisin lenkkarit jalkaan, lähdin hengittämään raikasta ja ilmaa palasin myöhemmin kotiin levänneenä.

Paras tapahtuma oli ehdottomasti Taiteiden yö Turussa. Olen jo illasta kirjoittanut, mutta todettakoon vielä, että Turun Taiteiden yö on aina yhtä onnistunut kokonaisuus! Taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa – siitä oli meidän, merimiehen ja yhden juntin, Taiteiden yö tehty.

Paras korvamato oli Gojiran Low Lands albumilta Magma. Vahva, kauniisti etenevä laulu saa ihokarvat pystyyn jokaisella kuuntelukerralla. Oikeastaan albumi kokonaisuudessaan on koukuttava.

Parhaat museoseikkailut suuntautuivat Luostarinmäelle, jossa juhlistettiin perinteisiä käsityötaitoja, ja Brinkhallin kartanon maille. Yksi Turussa asumisen parhaista puolista on se, kuinka paljon historiallisesti merkittäviä paikkoja Turussa onkaan – ja mielenkiintoiset kohteet ovat aivan kivenheiton päässä keskusta-alueelta.

Paras keikka oli Rammstein Tampereella. Olin vähän ennakkoluuloinen ennen keikalle lähtöä, mutta loppujen lopuksi keikka oli todella hieno kokemus. Visuaalisesti hienosti toteutettu kokonaisuus oli mieleenpainuva, joskaan se ei pääse aiemmin vuoden aikana nähtyjen Ghostin ja Musen kerhoon kisaamaan parhaan keikkakokemuksen palkinnosta. Mutta vahva esitys pitkän linjan bändiltä katsojille tuli.

Paras vierailija oli karvainen. Neljä tassua, viuhtova häntä, luppakorvat ja pitkä kieli viettivät luonani viikonlopun. Hännän omistaja käy aina silloin tällöin luonani, ja väitän, että meillä on erityinen suhde, joka perustuu paijaukseen, juustopalojen tipahtelemiseen mystisesti taivaalta ja uusien lenkkipolkujen koluamiseen. Eläimet, erityisesti koirat, ovat onnellisuuden lähde.

Parasta kahviseuraa oli tai pikemminkin on Mari. Mari on hurmaava tyyppi, jonka kanssa voi puhua kaikesta mahdollista, höpistä typeryyksiä ja nauraa vedet silmissä. Kuten vanha sananlasku toteaa, parempi yksi Mari vierellä kuin monta mörköä peesissä. Ja maritarinoita pääsee tietenkin lukemaan Marin blogista.

Elokuisin rakastun Turkuun uudelleen, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Elokuu on siirtymäaika kesän ja syksyn välillä – koska syksy on mielestäni kertakaikkisen ihanaa aikaa, varautukaa syksyhehkutukseen.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.