Brinkhallin kartano

Me kävimme yhtenä viikonloppuna Hovimäen kartanossa.

Anteeksi kliseinen aloitukseni, mutta puolustukseni sanottakoon, että olin lapsena lumoutunut historiallisista sarjoista, joista mielestäni ihanimmista oli Hovimäki, ja ehdoton suosikkihahmoni oli Ester. Muita lempisarjojani olivat Matka maailman ympäri 80 päivässä, Alfred J. Kwak ja South Park.

Nyt kun olen saanut puserrettua ulos tärkeimmät mietteeni, siirtykäämme aiheeseen eli kauniin kartanon tiluksille. Mutta kai joku muistaa vielä Hovimäki-sarjan?

Turun kaupunkiin kuuluvalla Kakskerran saarella meren ja Kakskerranjärven välissä sijaitsee viehättävä Brinkhallin kartano. Nykyisen kartanon mailla on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien, jolloin Hans Erikson, Turun linnan käskynhaltija, rakennutti aikakaudelle epätyypillisen kivirakennuksen asumuksekseen. Erikson, joka omisti myös Brinkkalan talon, oli siinä mielessä mielenkiintoinen henkilö, että hän ei ollut aatelinen – tuohon maailmanaikaan eivät kartanoita tai linnoja saaneet asuttaa muut kuin aatelissäätyiset. Juhana III tosin korotti Eriksonin aateliseksi ja samaan syssyyn lahjoitti Brinkhallin tilalle verovapauden, jolloin siitä tuli aateliskartano. Äveriäs Erikson omisti myös Brinkkalan talon.

Historian saatossa kartanon omistajuus on vaihtunut suhteellisen taajaan. Eriksonin kuoltua kartanon sai haltuunsa Eriksonin miniä Brita Kruus, ja kartano pysyi jonkin aikaa Kruusin suvun hallussa. Vuonna 1792 kartanon isännäksi tuli Gabriel Bonsdorff, joka puretti vanhan kivilinnan ja rakennutti uuden kartanon tilalle.

Nykyinen kartanorakennus edustaa uusklassistista tyyliä ja se valmistui vuonna 1793. Geometria ja symmetria olivat kartanon suunnittelussa avainasemassa. Arkkitehtuurista innostunut Bonsdorff suunnitteli neljä rakennusta. Yhdessä rakennukset muodostavat kokonaisuuden, joka vastaa barokkiajan ihanteita, joiden mukaisesti rakennukset on aseteltu symmetrisesti ja siipirakennusten muoto on kahdeksankulmainen.

Kavaljeerisiivessä oli tarkoitus säilyttää Bonsdorffin luonnontieteellistä kokoelmaa, ja rakennuksessa vietettiin myös Bonsdorffin tyttären häitä. Myöhemmin rakennus toimi kusthollina eli työntekijöiden ruokailutilana ja tilapäisväen majoituspaikkana. Mielenkiintoista on, että Kavaljeerisiiven kellari on itse asiassa ainut säilynyt jäänne Eriksonin kivilinnasta.

Pehtoorintuvassa toimiii nykyään kahvila, jossa tarjotaan paikan päällä leivottuja herkkuja, ja myös Suomen Kulttuuriperinnön konttori, mutta aiempina aikakausina Brinkhallin tilanhoitaja asui ja työskenteli rakennuksessa. Paakarintuvassa on nimensä mukaisesti leivottu monet leivät, mutta se on myös toiminut puutarhurin asuntona ja saunana. Historian kerrokset ovat tuvassa upeasti nähtävillä, sillä vuosisatojen tapettikerrokset ja rakenteet on jätetty esille.

Kartanon mailla on upea hedelmätarha ja yksi vanhimmista englantilaisista puutarhoista Suomessa. 1900-luvun puolella Rambergien asuttaessa kartanoa hedelmätarhassa oli noin 5000 omenapuuta, joista kartano sai tuottoa. Hedelmällinen maaperä mahdollisti rikkaan kasviston pärjäämisen alueella. Nykyään omenapuiden määrä on huomattavasti pienempi, mutta kartanon puutarha-alue on viehättävä.

Pihamaalta löytyi aikoinaan myös valtava kivinavetta, joka aikalaisten keskuudessa herätti jopa paheksuntaa – Turunmaalla ei niin massiivista kivinavettaa oltu pahemmin nähty. Navetta tuhoutui toisen maailmansodan tiimellyksessä, mutta kiviset rauniot ovat jääneet jäljelle muistoksi navetasta, joka herätti jopa närkästyneisyyttä naapurustossa. Onhan se nyt kerrassaan kummallista, jos joku päättää tuosta noin vaan rakennuttaa navetan, joka on isompi kuin lähistön peruspirtit yhteensä.

Kartanoa asuttaneet perheet ja suvut ovat kukin vurollaan jättäneet jälkensä kartanon ulkoasuun. Sarlinin perheen aikana aivan 1900-luvun alkupuolella päärakennuksen kainaloon rakennettiin veranta perheen sairaalloista tytärtä varten. Rambergien valtakaudella kartano otti harppauksen kohti uutta aikaa keskuslämmityksen ja aikakaudelle modernin kylpyhuoneen, jossa sai kraanasta lämmintä vettä, myötä.

Päärakennuksen nykyasu mukailee 1920-luvun tyyliä. Vaikka rakennuksen pohjakaava mukailee 1700-ja 1800-lukujen piirustuksia, huoneiden järjestystä on vaihdettu ja sekä ala- että yläkerran eteishalleja on laajennettu. Alun perin kartanon yläkerta toimi julkisena tilana ja juhlakäytössä siinä missä makuuhuoneet oli sijoitettu alakertaan, mutta 1900-luvun alkupuolella tilojen järjestys keikautettiin nurinpäin. Tapetteja myöten huoneet siirrettiin uusille paikoilleen.

Kartanon aikakausi suurtilana päättyi toiseen maailmansotaan, ja rakennus päätyi Turun kaupungin haltuun vuonna 1967. Seuraavat vuosikymmenet Brinkhallin kartanoa koettelivat surulliset vuodet. Kartano seisoi paikallaan unohdettuna, hylättynä. Sitä ei kunnostettu, vaan se alkoi rapistua. Mikä pahinta, jopa mopoilla suhattiin eessuntaas kartanon sisätiloissa. On käsittämätöntä, kuinka historiallisesti arvokkaan kartanon kohtalo oli tuhon partaalla.

Kartanon elpymisen aika koitti vuonna 2001, kun Suomen Kulttuuriperinnön Säätiö osti kartanon Turun kaupungilta Bonsdorffien sukurahastolta saadulla lahjoituksella. Kartanoa alettiin kunnostaa, ja vuonna 2005 järjestettiin ensimmäisen kerran Brinkhall soi -festivaalit.

Nykyään kartanossa järjestetään opastettuja kierroksia, ja kulttuuri on monin tavoin kunniapaikalla kartanon tiluksilla. Jo mainittu Brinkhall soi -kamarimusiikkitapahtuma pidetään heinäkuussa, ja kesäisin kartanon rakennuksissa on upeita taidenäyttelyitä. Vuoden 2019 kesän näyttelyistä mainittakoon Eveliina Tommolan Pimeästä valoon, joka jäi vahvasti mieleen. Taiteilijan vahvat teokset upeaa historiallista miljöötä vasten siirsivät katselijan hetkeksi ihan uuteen ulottuvuuteen. Myös Lotta Lekan ja Marjo Yli-Antolan näyttely Serenity oli kaunista katseltavaa.

Kartanon rakennuksiin pääsee tutustumaan kesällä, mutta puistoalueella voi liikuskella vapaasti ympäri vuoden. Ei ole lainkaan hassumpi idea viettää vaikkapa syksyistä vapaapäivää astumalla historiaan, kunhan vaan muistaa, että kulttuurihistoriallisesti merkittävässä puistossa suositellaan liikuttavan vain varsinaisilla poluilla. Samalla reissulla voi käydä myös ihmettelemässä Kakskerran kirkkoa ja luonnon runsautta.

Loppuun vinkki vitonen: Föli-bussilla numero 15 pääsee Turun keskustasta aivan kartanon nurkille, ja kesäisin Kakskerrassa on mukava pyöräillä, joten turhan autolla suhailun sijaan julkisillakin tai omilla jaloilla pääsee alueellle todella kätevästi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.