Pietarsaari, historian ja kulttuurin kaupunki

Pietarsaari on todella kiehtova kaupunki, jopa jollain tavalla ristiriitainen sekoitus merta, kulttuuria, historiaa, pohjalaisuutta, kahta kieltä ja teollisuutta. Vuosisatojen varrella kaupungin kadut ovat nähneet varmasti enemmän kuin moni muu maamme kaupunki.

Pietarsaaren historia juontuu 1600-luvun puoliväliin, jolloin kuningatar Kristiina antoi luvan uuden kaupungin perustamiseen Pedersören pitäjään. Alun perin lupa myönnettiin kreivi Jakob de la Gardielle, mutta kreivin kuoltua hänen puolisonsa Ebba Braheotti kaupungin perustamisen tehtäväkseen. Kreivitär nimesi kaupungin edesmenneen miehensä mukaan, mistä ruotsinkielinen nimi juontuu. Suomenkielinen versio puolestaan pohjaa Pedersöreen.

Vuonna 1652 Pietarsaaren tarina kaupunkina sai alkunsa. Tosin kaupungin alkutaival ei ollut helppo; Ruotsin suurvallan käymät sodat, tulipalot sekä se, että viranomaiset sähelsivät päätöksiä tehdessään ja jossain vaiheessa jopa meinasivat, että pietarsaarilaisten tulisi muuttaa kaupungista pois, vaikuttivat talouden tahmaiseen kehitykseen. Kaupunki sai tapulioikeuden eli oikeuden käydä ulkomaankauppaa vasta 1700-luvun loppupuolella, mikä luonnollisesti edisti kaupungin talouden elpymistä.

Nykyään betonikerrostalot uhkaavat vallata koko maailman, mutta Pietarsaaressa on vielä jäljellä ripaus vanhaa maailmaa. Melkein voi kuvitella, kuinka vanha merikapteeni Runeberg on käyskennellyt pitkin katuja ja kenties pohtien, mitä hänen esikoisensa Johan rupeaisi tekemään aikuisena.

Pietarsaari lienee erityisen tunnettu laivanrakennus- ja merenkulkukaupunkina. Nykyinen vanha satama, joka sijaitsee noin kilometrin päässä keskusta-alueelta, toimi aikoinaan varsinaisena satamana aina 1800-luvun puoliväliin asti. Aivan sataman tuntumassa on pieni ranta-alue, jota reunustavat punaiset venevajat ja jonka hiekka on pehmeää kuin sametti. Satamaa sivuaa metsikkö, jossa kuuset ja männyt ovat kasvaneet valtaviksi.

Laivavarustuksen saralla mahtisuvun valtikkaa kannatteli Malmin suku, jonka hulppeassa kodissa toimii nykyään Pietarsaaren kaupunginmuseo. Museossa pääsee tutustumaan niin Suomen vauraimpiin kuuluneen suvun vaiheisiin kuin kaupungin ja merenkulun historiaan. Museossa on myynnissä sekä matkamuistoja että todella kiehtovaa kirjallisuutta.

Kaupunginmuseo perustettiin vuonna 1904, ja se on hajautettu useampaan rakennukseen. Pääasema on Peter Malmin yksityiskodissa, ja rakennuksessa on hulppeiden huoneiden lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Heinäkuun lopussa oli erittäin vanhojen kuvien näyttely.

Laivojen pienoismallit ovat upeita, mutta erityisesti 1800-luvun loppupuolen tyyliin sisustettu varustamokonttori on todella kiehtova. Melkein voi sielunsa silmin nähdä, kuinka Otto Malm ottaa seinään kiinnitetyn puhelimen – ensimmäisein laatuaan Pietarsaaressa – ottaakseen yhteyttä höyrysahaansa ja merimiehet odottavat lakit kourissaan pääsyä juttusille.

Sanoisinkin, että kaupunginmuseo ja juurikin Malmin talo on ehdottomasti tutkimisen arvoinen.

Pietarsaaressa on vielä jäljellä hurmaavia puutaloja, joita tulipalot tai sodat eivät ole tuhonneet. Historiaa voi aistia esimerkiksi vanhalla Skatan puutaloalueella, jossa aikoinaan asuivat merimiehet ja sittemmin tehdastyöläiset 1900-luvun puolella. Kun joulun lähestyessä usko, toivo ja rakkaus -valot syttyvät valaisemaan, maisema on satumainen.

Ehkäpä historia osaltaan selittää nykyisen Pietarsaaren omaleimaisuutta, sillä omanlaisensa kaupunki Pietarsaari on. Kulttuurinnälkäiselle ja historiasta kiinnostuneelle Pietarsaari on mainio kohde.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.