Nanoq Pietarsaaressa

Pietarsaari on joissain määrin vähän suuruudenhullu kaupunki. On mahtipontisen hienoja rakennuksia, tavattoman leveitä valtateitä ja kulttuuria niin monessa muodossa, että pää menee pyörälle. Pietarsaari on kaupunki, jossa voi nähdä ja kuulla mitä tahansa. Pietarsaari on omalla tavallaan vähän kuin Suomen Tylypahka. Paitsi että ihmiset eivät säntää kaupunkiin opiskelemaan siipiirdium lentiusaa, mutta kaupungissa on jotain kummallista taikaa.

Toki omaperäisessä kaupungissa on todella omaperäisiä museoita, joista kenties mielenkiintoisin on Nanoq, ensimmäinen arktisille kulttuureille omistettu museo Suomessa. Nanoqissa saa maistiaisen siitä, millaista ankarissa olosuhteissa eläneiden kansojen ja myös naparetkeilijöiden arki on ollut sekä tietoa napa-alueieden eläimistöstä.

Museon historia juontuu yhteen mieheen, Fäbodassa varttuneeseen Pentti Kronqvistiin, joka omilla tutkimusretkillään keräsi esineistöä ja tuli lopulta monien vaiheiden jälkeen perustaneeksi museokokonaisuuden kotoisiin maisemiin. Voisikin todeta, että talkoovoimin työstetty museo on oodi sekä antarktisille kulttuureille että omistautuneisuudelle ja intohimolle.

Vuonna 1991 perustettu museo koostuu ensinnäkin varsinaisesta päärakennuksesta, johon on sijoitettu kiehtovia näyttelyitä, kattavasti tietoiskuja sekä kirjasto. Lisäksi pihapiirissä on parikymmentä talkoovoimin rakennettua tupaa ja rakennusta, jotka tuntuvat kovin autenttisilta. Vuosien saatossa museon esineistö on rikastunut tutkijoilta ja naparetkeilijöiltä saaduilla lahjoituksilla. Täytyy sanoa, että Nanoq on ehdottomasti kärkikahinoissa suosikkimuseoideni listalla – jos yhteen paikkaan on survaistu aimo annos historiaa, kertomuksia ihmiskohtaloista, tietoa eri kulttuureista sekä luontoa, ei monipuolisesta kokonaisuudesta voi muuta kuin tykätä.

Päärakennukseen saavuttaessa iloinen vastaanottokomitea, joka koostuu jääkarhusta ja porosta, ottaa vierailijat vastaan. Itse asiaassa museon nimi tarkoittaa jääkarhua grönlanniksi. Päärakennuksessa on mielenkiintoista esineistöä kahdessa eri kerroksessa – vierailun aikana voi tutustua kanadalaisten inuiittien tekemiin vuolokiviveistksiin, Nenetsi-kansan vaiheisiin, arktisten alueiden pyyntikulttuureihin sekä naparetkikuntien jännittäviin matkoihin, joista eivät kohtalokkaat vaiheet puuttuneet.

Museon seinien ulkopuolella tavoittaa aivan uuden maailman. Esimerkkeinä pihaympäristöön rakennetuista aidolta tuntuvista rakennuksista mainittakoon talvisodan komentokeskus, jossa voi aistia, millaista elämä oli talvisodan tuiskeessa. Pohjoisgrönlantilainen turvetupa on kuin suoraan Konnusta napattu. Tohtori Erik S. Nyholmin varastorakennuksessa on aitoja tutkimusvarusteita, joita hän hyödynsi jääkarhuja tutkiessaan. Itse asiassa jokainen tupa on erittäin mielenkiintoinen kokoelma historiaa ja eri kulttuurien tapoja.

Yksi viehättävimmistä rakennuksista on kirkko, Avannaata ulloria eli Pohjantähti. Se on rakennettu kopioksi aidosta pohjoisgrönlantilaisesta kirkosta, mutta se on vihitty käyttöön vuonna 2010., joten halutessaan kirkossa voi vaikkapa järjestää häät.

Koska Fäboda-Pökernäsin vaellusreiteille pääsee pujahtamaan aivan museoalueelta, Nanoq-käynnin kylkeen voi liittää vaeltamisen. Museota ympäröi vehreä peikkometsä, ja Fäbodan rannat ovat vain muutaman sadan metrin päässä.

Museon ovet ovat yleisölle avoinna kesäkuusta elokuun loppuun, mutta talvisin alueelle pääsee tilauksesta. Jos Nanoqin museo ei ole vielä tuttu, kannattaa ehdottomasti Pietarsaaressa liikkuessaan tutustua museoon. Yksin, sielunkumppanin seurassa tai vaikka muksulaum mukana – Nanoqissa on aivan jokaiselle nähtävää.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.