Heinäkuun parhaat

Hei hei heinäkuu!

Heinäkuu oli helteinen, rentouttava, yllätyksellinen ja vauhdikas, kuten kesälomakuukausi saa puolestani olla.

Parasta matkailun rintamalla oli kotimaan matkailu! Turun saaristossa oli niin kaunista, että taidamme ottaa tavaksi käydä M/S Eivorin kyydissä saarihyppelyllä, jahka arkikalenteri antaa pienelle saari-irtiotolle myöten. Kotikonnuilla Kolarissa oli ihana olla – patikoin ja juoksin mettissä reilun viikon ajan sen verran aktiivisesti, että muutama päivä piti reissun jälkeen ottaa kevyemmin liikunnan saralla. Pietarsaaressa auringonlaskut olivat tunnelmallisia, ja oikeastaan koko kaupunki vaikutti mukiinmenevältä paikalta.

Paras juoksulenkki oli Äkäslompolon metsissä. Oloni oli villi, vapaa ja pitelemätön, kun painelin mettässä. Hikipisarat lensivät kaaressa, askel rullasi kevyesti, ja juoksija oli onnellinen.

Parhaat unet sain Nötön saarella. Olimme ainoat telttailijat alueella kenties vesisateesta johtuen, joten oli tavattoman rauhallista. Onko maailmassa parempaa tapaa nukahtaa kuin kuunnella sateen ropinaa teltan kattoa vasten? Aamulla heräsimme täydelliseen hiljaisuuteen, jonka vain luonnon omat äänet rikkoivat. Kuuntelimme, kuinka laineet liplattivat ja puut huojuivat tuulen mukana. Taivaallista.

Nötöstä puheen ollen paras aamukahvi hörpittiin Café Skolanin pihalla. Kahvin kyytipojaksi mussutettiin tietenkin korvapuustit, koska elintavoiltani olen fitness-urheilija. Tosin yhtä ihanaa oli myös hörppiä aamusumpit villasukat jalassa tunturikylän maisemia ihastellen.

Paras yllätyskylästely oli ystävän saapuminen Turkuun. Vietimme muutaman päivän nauraen vatsa kippurassa surkeille jutuille ja ottaen todella noloja kaverikuvia. Terveisiä!

Paras pyöräretki oli Larsmon suuntaan Pietarsaaren reissun yhteydessä. Ilma oli ihanan lämmin, ja hetken aikaa seurasimme myös joutsenperheen uintiharjoituksia. Oli tavattoman kaunista!

Paras koukuttuminen oli Tsernobyl-sarja. Game of Thrones -maratonin jälkeen katsoimme melkein kertarykäyksellä HBO:n kehutun Tsernobylin. Aihe on jo itsessään ahdistava ja pelottava, mutta sarja oli totetutettu todella taidokkaasti ja näyttelijävalinnat osuivat nappiin. Kokonaisuutena sarja oli todella vaikuttava ja liikuttava.

Paras opastettu kierros oli Kakolassa. Turussa järjestettävät opastetut kierrokset ovat yleisesti ottaen todella ammattimaisesti toteutettuja ja mielenkiintoisia, eikä Kakolan kierros ollut poikkeus. Kakolassa, jossa on viime vuosina tapahtunut melkoisia muutoksia, on ainakin näin kesän aikana päässyt käymään oppaan johdolla tutustumassa alueen historiaan. Kierroksen opas kertoi taitavasti mielikuvitusta kutkuttavia kertomuksia vankilasta – suosittelen ehdottomasti kierrokselle mukaan pujahtamista.

Parhaat museokokemukset syntyivät Pietarsaaressa. Pienessä kaupungissa on monta todella vaikuttavaa museota, joissa piipahtaessa oppii sekä kaupungin että koko maamme historiasta uutta – Malmin talossa ja Nanukissa aikaa olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään.

Paras keikka oli Badfellasin veto Papa Joella. Mikä energia!

Paras kuuloaistin helliminen oli Sommarprat-tarinoiden kuunnellessa. En ole podcastien ystävä, mutta sekä Ruotsin että Suomen sommarprat-jaksojen parissa ajantaju katoaa. Sommarprat on yhtä kuin mielenkiintoisia aiheita, liikuttavia tarinoita, osuvia oivalluksia.

Paras patikkaretki kohdistui Kiirunankiepille – reissu paisahti 28 kilometrin mittaiseksi. En yksinkertaisesti malttanut lopettaa kulkemista maailman upeimmissa maisemissa! Oli hellettä ja aurinko paistoi lämpimästi, mutta hento tuulenvire vilvoitti, ja porot tunkivat lähes iholle. Reissu oli yksi parhaimmista patikkakokemuksistani koskaan.

Paras jäätelö oli jälleen kerran Surf Shackissa, jossa söimme kesäloman kunniaksi pina colada -jätskit. Surf Shackin jätskit sopivat vegaaneillekin.

Paras teatteriesitys oli Teater Jacobin esitys ”Här i vår stad” Pietarsaaressa. Malmin talo loi kauniit puitteet historiaa tulvivalle esitykselle, jossa kuvattiin kaupungin historiaa vuosisatojen vaihtuessa.

Paras jälkiruoka oli äidin tekemä pannari, jonka päälle kasasin aimo annoksen tuoreita mansikoita. Äidin keittiö on oikea ruokapaheiden vyöhyke, jota ei voi ohittaa ajautumatta tukalaan ähkytilaan.

Paras tuoksu oli suopursu. Jänkällä tuoksumaailma on heinäkuussa huumaava!

Arki on jo ajat sitten astunut elämän näyttämölle ja siirtänyt lomahommat syrjään. Olen aloittanut uudessa työssä ja opetellut uuteen rytmiin. Tykkään todella paljon arjesta ja sen myötä tulevista rutiineista, mutta heinäkuuta muistelen kaihoten. Heinäkuu oli mainio ajanjakso, enkä olisi pistänyt pahitteeksi, vaikka se olisi jatkunut ihan aavistuksen pitempäänkin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.