Äkäsmylly ja Äkäslinkka

Maailmassa on loputtomasti toinen toistaan upeampia kohteita. On suurkaupunkeja, jotka sykkivät elämää. On valtavia vuoria, joiden terävät huiput yltävät pilviverhoon asti. On satumaisia linnoja, joiden tiluksilla kulkiessaan voi kuvitella hetken ajan olevansa kunnon ritari.

Mutta sitten on olemassa pikkuruisia vesiputouksia, jotka tuskin kuuluvat kovinkaan monen ihmisen listalle paikoista, jotka täytyy elämän aikana nähdä. Vesiputouksia, jotka vaatimattomuudellaan hurmaavat.

Vain noin reilun metrin korkeuteen kurottava, kahteen suuntaan haarautunut Äkäslinkka on muodostunut aivan Äkäsjoen alkupäähän. Kokonsa puolesta pikkuputous ei ehkä yllä aivan Suomen massiivisimpien vesistöjen listalle, mutta se on retkikohteena se on oivallinen ympäri vuoden. Heinäkuisessa loistossaan linkka on kuvauksellinen paikka, ja mikäs sen rentouttavampaa kuin kuunnella putouksen solinaa, olipa sitten kuinka pieni putous kyseessä.

Toisin kuin joku saattaa olettaa, Äkäslinkka ei sijaitse Kolarin kunnassa, vaan sen naapurissa eli Muoniossa noin 18 kilometrin päässä Äkäslompolon kylästä. Talvisin Äkäsmyllyyn pääsee hyvää latua pitkin hiihtämällä, kesäisin kosken kuohuntaa kuuntelemaan pääsee pyöräilemällä tai vaikkapa patikoiden. Jos omalla autolla on liikkeellä, aivan Äkäsmyllyn tuntumassa on parkkipaikka. Alue on hyvin opastettu.

Jos tunturikunnassa puhutaan linkasta, ei ole kyse bussista, vaan meillä päin linkka on yhtä kuin pieni vesiputous.

Äkäsjoki, joka saa alkunsa Muonion Äkäsjärvestä ja laskee Muonionjokeen Kolarissa, on minulle todella tärkeä joki. Niin tärkeä, että se on itse asiassa antanut nimensä blogilleni: olen sattumoisin jokivarresta kotoisin.

Kosken tuntumassa toimii sesonkiaikaan kahvila, jossa ekologisuus avainsana. Harmikseni kahvila oli juuri vierailuni aikaan suljettu, mutta ehkäpä jonain talvisena päivänä pääsen käymään juomassa lämmintä mehua hiihtolenkillä tai talvivaelluksen aikana. Aivan kahvilan tuntumaan on rakennettu laavu retkeilijöitä varten.

Äkäslinkan alue on kokonaisuutena viehättävä – aivan putouksen kyljessä komeilee Äkäsmylly, joka on historiansa aikana nähnyt ja kuullut varmasti monenlaisia tarinoita. Rakennus on entisöity vuonna 1946. Äkäslinkalta voi jatkaa vaikkapa Myllynpolkua pitkin kohti Seitakiveä – saamelaisessa mytologiassa muhkeat siirtolohkareet ovat olleet pyhiä paikkoja.

Putouksen tuntumassa maasto on jäkäläistä ja kallioista. Ja minulla on uudet, mukavat patikointikengät.

Kyllä maailma on kaunis paikka.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.