Saaristossa

Voiko viikonloppua viettää upeammissa maisemissa? Noh, vastaus johdattelevaan kysymykseeni on luonnollisesti jokaisen lukijan kohdalla erilainen, mutta Turun saaristo on ihan käsittämätön paikka. Melkeinpä jopa omalla tavallaan vähän epätodellinen.

Samoihin aikoihin, kun nykynuoret ja muut kansalaiset siirtyivät kohti Ruissaloa kuuntelemaan jotain musiikiksi ehkä luonnehdittavaa ilmiötä (anteeksi), me valitsimme heinäkuisen viikonlopun viettopaikaksemme luontoäidin hoivan. Olimme pakanneet mukaamme teltan, makuupussit sekä rinkat täyteen suklaata vedenpitäviä vaatteita, sillä erinäiset lähteet povasivat kovin sateista viikonloppua.

Lähdimme Turusta Saaristobussin kyydissä kohti Nauvon Pärnäistä (Pärnäs), jonne matka kesti pari tuntia. Bussi pysähtyy aivan yhteysalus M/S Eivorin satamassa, joten bussista merelle kuljetattavaan yhteysalukseen vaihtaminen käy näppärästi. Koska M/S Eivorissa on ravintola, matkan varrella nautimme päiväkahvit kannella. Merituuli sotki hiukseni melkoiseksi takkupehkoksi, mutta aurinko paistoi hellästi, meri pauhasi ja horisontissa makailivat rennosti pienet, kallioiset saaret. Sateen uhkasta ei ollut tietoakaan, vaan ilma vaikutti juuri täydelliseltä saaristoreissulle.

Ensimmäinen kohteemme olisi Jurmo, jonne matka M/S Eivorilla taittui kolmessa ja puolessa tunnissa. Kun olimme nousseet aluksesta maihin, ensimmäinen reaktioni oli, että olemme laskeutuneet pannukakulle – niin tasaiselta maisema näytti. Kun lähdimme koluamaan saarta luontopolkuja seuraten, käsitykseni saaren luonnosta muuttui tyystin. Odotin Jurmolta paljon, mutta saari on paljon enemmän!

Jurmossa voi halutessaan vuokrata mökin, mutta meidän suunnitelmanamme oli telttailla. Ja voi pyhä Sylvi, millaisella alueella telttapaikka sijaitsee – iltatee ei ole koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin illan hämärtyessä Jurmossa. Aurinko laski väsyneenä kohti vuodettaan vetäen iltakirjon sävyissä hehkuvan taivastäkkinsä ylleen. Kuu häämötti taivaanrannassa, ja kaukaisuudessa Utön majakka soi pienen valonlähteen sinistä taivasta vasten. Oli henkeäsalpaavan kaunista ja rauhallista. En ole samanlaista rauhaa tavoittanut kuin kotikuntani tuntureilla.

Seuraava kohteemme oli Nötön saari, joka yllätti vehreydellään. Karun ja kivisen Jurmon jälkeen oli hämmentävää kulkea metsiköissä, joissa aika tuntui pysähtyneen. Aivan kuin valtavat, runsaat metsät olisivat ylväästi koreilleet saarella aina ammoisista ajoista saakka. Saaren maasto oli paikoitellen jopa kukkulaista, ja muhkeita siirtolohkareita katsellessa alkoi mieleen hiipiä epäilys siitä, että tarinat jättiläisistä, menninkäisistä ja maahisista eivät olisikaan aivan tuulesta temmattuja. Ehkäpä joskus tuhansia vuosia sitten jättiläiset todella temmelsivät maassamme ja nakkelivat siirtolohkareita kiukunpuuskan yllättäessä.

Nötössä ollessamme sääolosuhteet vaihtelivat lämpimästä ja aurinkoisesta harmaaseen tihkutukseen. Tosin kesäsateen ripsottelu oli meistä lähinnä vain miellyttävä lisä, eikä sunnuntai-iltaa olisi voinut paremmin päättää kuin nauttimalla puusaunan lämmöstä ja pulahtamalla välillä mereen auringon laskiessa. Sadepisaroiden hento ponnahdus teltan kattoa vasten oli todella rentouttavaa kuunneltavaa, joten unen tuloa ei tarvinnut juurikaan odotella.

Nötössä oli ihanan rauhallista. Ehkäpä ailahtelevainen sää oli karkoittanut reissaajat tiehensä tai sitten seuraavan viikon Nötödagen keräisi enemmän porukkaa – yhtä kaikki hiljaisuus oli taivaallista. Taivaallisia olivat myös ihastuttavan Café Skolanin antimet. Tofukeitto oli niin hyvää, että leukaani koristavat vieläkin kuolavanojen jättämät uurteet.

Tarinan opetus olkoon se, ettei saaristoon päästäkseen tarvitse hankkia omaa paattia eikä edes autoa – Saaristobussista pääsee näppärästi Turusta Pärnäistä kohti, josta yhteysaluksella pääsee jatkamaan matkaa. Yhdensuuntainen bussimatka yhdeltä matkaajalta Turun ja Pärnäisen välillä maksoi vajaat 14 euroa, ja yhteysaluksissa matkustaminen on ilmaista. Jurmossa telttailualueella ei peritä maksua, mutta Nötössä telttailualuetta ylläpitää Airiston Veneilijät, joten yhdestä teltasta ja saunavuorosta peritään jokunen euro. Kauniille paikalle sijoitetulta telttailualueelta löytyvät saunan lisäksi keittiökatos, WC sekä vesipiste, joten telttailijoilla on kaikki tarvittavat systeemit lähes käden ulottuvilla.

Paluumatka Turkuun päin kului aivan liian nopeasti yhteysaluksella kalasoppaa mussutellen ja tyytyväisinä torkkuen. Reissu olisi voinut jatkua pitempäänkin, mutta valitettavasti elämä ei oikein mahdollista pysyvää unohtumista saaristoon. Mutta sydämeeni jäi merituulen puhaltama aukko, joten viimeistään ensi kesänä on päästävä uudestaan saarihyppelylle.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.