Nötö

Sääennusteet povasivat lähinnä kovin harmaata ja sateista ilmaa, kun lähdimme M/S Eivorilla Jurmosta kohti Nötötä. Sadepilvet tosin katosivat hetkeksi taivaalta, ja Nötö otti ensimmäisenä matkapäivänä matkalaiset vastaan lämpimästi ja jopa aurinkoisesti. Vähitellen taivas alkoi tosin täyttyä yhä synkkenevistä pilvistä, ja illan tullen taivaan kannelta ripsotteli ihan urakalla sadepisaroita. Se ei haitannut, sillä sateisena päivänä ilma on raikas, luonnon värit voimistuvat ja sateen ropina on hypnoottista kuunneltavaa. Sateen ei välttämättä tarvitse olla ankea ja ikävä, vaan sekä luonto että ihmismieli kaipaavat välillä sadepisaroita.

Nötö, Paraisten kaupunkiin kuuluva saari, on tavattoman kaunis. Rehevät ikimetsät, satumaiset männiköt, muhkeat jäkäläpeitteet, jykevät kalliot ja vehreät niityt saavat taustakseen kirkkaansinisen merimaiseman. Pinta-alaltaan 392 hehtaarinen saari on yksi suurimmista Saaristonmeren kansallispuistoon kuuluvista saarista, ja otollisen sijaintinsa ansiosta se on ollut historian saatossa saariston keskipisteenä, olipa sitten kyseessä kaupankäynti tai kulttuurielämä. Nötö on monipuolisuudessaan kenties yksi kiehtovimmista ulkosaariston saarista, joskaan se ei varsinaisesti ole ulkosaari.

Välimatkat eivät pienehköllä saarella ole lainkaan kohtuuttomat, joten oman elämänsä tutkimusretkeilijät saavat halutessaan kartoitettua saaren nopeasti läpi. Mutta satumaisissa metsissä kelpaa tallustella vähän vähemmin kiireisin askelin.

Saarella on opastettuja, kiemuraisia polkuja, joita seuraamalla pääsee tutustumaan saaren omaleimaisuuksiin. Luontopolut johdattelevat kulkijan niin vehreiden metsien, sammalpeitteisten kallioiden kuin ylämaankarjan valtaamien niittyjen läpi, ja kulttuuripolkua pitkin kulkemalla saavuttaa kauniin kappelin.

Meren ympäröimää, historiallisesti arvokasta kylämaisemaa hallitsee perinteikkään punainen tuulimylly sekä lukuisat vanhat rakennukset, joiden tuntumassa kulttuuripolku mukailee. Saarella on myös pieni kyläkauppa, Nötöboden, jossa on myynnissä peruselintarvikkeiden lisäksi myös esimerkiksi nättejä koruja. Kun kylänraittia jatkaa eteenpäin, saavuttaa jo aiemmin hehkuttamani Café Skolanin, joka on nimensä mukaisesti perustettu vanhaan kyläkouluun – saarelaisilla on nimittäin ollut oma koulunsa. Kahvilassa on herkkujen lisäksi myös mielenkiintoisia näyttelyitä. Tietä pitemmälle kulkiessaan tavoittaa viehättävän kappelin, joka on rakennettu vuonna 1757. Kappeli on pieni mutta hurmaava, joten saarella käydessään on tietenkin piipahdettava kappelin sisätiloissa.

Kenties muut saaristomatkaajat olivat pelästyneet sateen uhkaa, sillä ensimmäisenä Nötö-päivänämme oli kovin hiljaista. Kun olimme raahanneet kapsäkkimme telttailualueelle, ei ristinsielua ollut havaittavissa. Oli hiljaista, mikä tuntui kaupungin hälyssä asuvasta rentouttavalta. Aurinkoisena vierailijat vastaanottanut Nötö alkoi muuttua sateiseksi, mutta kesäsade ei haittaa, vaan pikemminkin päinvastoin – happirikkaassa ilmanalassa on ihana liikkua ja sateen ropina on yksi kauneimmista äänistä päällä maan.

Pienestä koostaan huolimatta saarella on paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten soiva kivi eli Klockarsten. Klockarsten on graniittinen siirtolohkare, johon on hakattu 13 kuoppaa. Kuoppiin on aseteltu eri kokoisia kiviä, ja kun niitä iskee lohkaretta vasten, syntyy erikoisia, metallisia ääniä. Kiven alkuperäinen merkitys on kysymysmerkkien sävyttämä, mutta se on voinut aikoinaan toimia sumukivenä; kauan sitten, kun kalastajat lähtivät merille, kotisaarelle jääneet vaimot soittivat sumukiveä ohjatakseen miehet takaisin kotiin. Toinen vaihtoehto on, että kivi on toiminut kuppikivenä.

Klockarstenin tietämiltä luontopolku jatkuu kohti pronssi- ja rautakautisia hautaröykkiöitä. On aina yhtä epätodellinen olo, kun liikuskelee muinaisten hautojen tietämillä. Komealla paikalla olivat hautaröykkiöiden rykelmät, aivan jäkäläpeitteisen kalliometsän sydämessä.

Historialliset muistot ovat kiehtovia, mutta niin ovat myös viehättävät metsät ja niityt. Nötö on harvinaisen vivahteikas saari, jossa metsätyypit tuntuvat muuttuvan sitä mukaa, kun suuntaa saaren eri osia kohti. Kun olimme matkalla teltta-alueelta hautaröykkiöille, maisema ehti muuttua perinteisestä peltomaisemasta salaperäiseen havumetsään ja saniaisten vehreyteen ja lopulta pehmeään jäkälään. Oman hohtonsa loi lempeä kesäsade.

Yritin bondata ylämaankarjalaisten kanssa, mutta he eivät olleet oikein jutustelutuulella.

Ensimmäisen päivämme Nötössä kruunasi puusaunan lämpö ja tietenkin välillä meressä vilvoittelu. Oli rauhallista, ja vain lintujen kaukaiset kiljahdukset kuuluivat horisontissa. Aurinko soi meille vielä viimeisen valonsa ennen kuin uniaika korjasi sen pois. Puusauna oli aivan täydellinen. Telttaan hipsutteli kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä ihmistä, jotka nukahtivat nopeasti sateen ropinaa kuunnellen.

Jos telttailu ei houkuta, Nötöllä toimii majatalo nimeltä Backaro, joskin saarella on todella mainio telttailualue, jonka yhteyteen on rakennettu kaikki tarvittava keittokatoksesta saunaan ja huussista vesipisteeseen. Ja maisemat ovat kertakaikkisen kauniit! Ja ah, kuinka onnellinen sitä voikaan olla, kun saa viettää yön teltassa kuunnellen hiljaisuutta ja herätä aaltojen rauhalliseen keinuntaan.

Seuraavana päivänä vuorossa oli pieni ähkytuokio Café Skolanissa, minkä jälkeen möngimme kohti metsää. Ohitimme pirunpesän, jonka luontoäiti oli kuorruttanut jäkälillä. Yksi hienoimmista kohdista koko saarella on huima siirtolohkare, joka tieteellisten tutkimusten mukaan on päätynyt Nötöhön asti, kun Aspön saarella asuva jättiläinen sen sinne iäisyys sitten viskasi. Toki joku voisi heittää jonkin erittäin epätieteellisen kommentin jääkaudesta, mutta se kuulostaa lastenlorulta. Joka tapauksessa siirtolohkareen tietämiltä avautuvat todella upeat näkymät merelle ja lähisaarille.

Ei ole mikään ihme, että asutusta saarella lienee ollut jo jopa 1000-luvulta lähtien, ja viikinkienkin sanotaan poikenneen saarella. Saaren nimen etymologiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta oletettavasti nimi liittyy siihen, että alueella on pidetty karjaa. Toisen näkemyksen mukaan nimi Nötö viittaa pähkinäpensaisiin.

Nykyään saarella asukkaita on kourallinen, mutta ennen sota-aikoja asukkaita on ollut jopa parisen sataa. Elinkeinonsa asukkaat ovat historian aikana saaneet kalastuksesta, karjanhoidosta ja maata viljellen. Hylkeenpyyntiäkin ovat saarelaiset harjoittaneet.

Nötöhön pääsee yhteysalus M/S Eivorilla, joten laivattomatkin saaristomatkaajat pääsevät näppärästi tutustumaan salaperäiseen saareen. Rehevä, runsas, vivahteikas ja idyllinen saari on ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.