Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kellostapuli

Kellostapuli kohoaa Ylläksen ja Keskisen laen tuntumassa vähän päälle viidensadan metrin korkeuteen. Kellostapuli on terävine reunoineen varsin helposti tunnistettava tunturi muiden Ylläksen alueen tuntureiden joukossa. Pieni mutta yllätyksellinen Kellostapuli on todella mielenkiintoinen patikoinnin kohde.

Kellostapulia vastapäätä lepää uljas ja arvokas Kesänkitunturi, ja näiden kahden tunturin välissä lekottelee taivaan sineä ja tuntureiden kivisiä kylkiä heijasteleva Kesänkijärvi. Järvessä viihtyvät monenlaiset kalat, mutta olen melko varma, että vesistön syövereihin on pesiytynyt myös vedenolentoja, valaita ja Atlantis.

Toisella puolella kohoavat Ylläs ja Keskinen laki. Eivät nekään kovin vaatimattomia näkyjä ole.

Reiteistä, jotka Kellostapulia sivuavat, mainittakoon viidentoista kilometrin mittainen Kiirunan kieppi ja yhdeksisen kilometriä pitkä Seitakierros. Molemmat polut ovat kuin aarreaittoja, joihin luontoäiti on varastoinut karun kaunista kasvistoa ja monenlaisia eläimiä.

Eläimistä ei ollut havaintoa, kun heinäkuisena päivänä tunturilla kuljin. Vain muutama pikkuruinen perhonen lenteli, mutta lintuja, ei edes kuukkeleita, näkynyt. Oli hiljaista.

Kellostapulin kasvisto edustaa varsin tyypillistä karua tunturimaastoa: pikkuruiset männyt, kitukasvuiset katajat ja lempeät kanerva- ja varpumatot pilkottavat kivien lomasta. Siinä missä vaikkapa viherparatiisi Varkaankurun rehevyys häkellyttää runsaudellaan, piilee Kellostapulin kauneus karuudessa.

Kauniin tunturin rinteet ovat kiviset, äkkiyrkät ja salakavalat, mutta laelle kulkevaa odottavat upeat maisemat, jotka ulottuvat maailmaan ääriin ulottuvan tunturiryppään taakse aina taivaanrantaan asti. Tunturin laen tavoittamisen jälkeen on pakko istahtaa alas, hengähtää hetkeksi ja vain ihmetellä sinisinä hehkuvia, kaukaisia tuntureita – Aakenus, Pallakset, Pyhätunturi ja kaikki kauneus tuntuvat olevan melkein kuin käden ulottuvilla. Tunturituulen tuivertaessa ja heittäessä hiukset takkuun ei voi olla muuta kuin aika onnellinen. Miten maailmassa voi olla näin henkeäsalpaavan kauniita paikkoja?

Eikä siinä vielä kaikki: vedenpitävien todisteiden mukaan itse Gandalfin on nähty liikuskelevan Kellostapulin juurella. Katsokaa vaikka.

Tunturin laella maailma näyttää aina kauniilta, mutta Kellostapuli, jonka miellän Ylläksen pikkusiskoksi, on ainutlaatuinen. Jylhät ja kivikkoiset kupeet johdattelevat kohti huikeita maisemia.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.