Vietimme unohtumattoman juhannusloman Portugalissa.
Kuten olin jo ennen reissuun lähtöä pohjustanut blogissani, minulla on ollut jo parisenkymmmentä vuotta kestänyt todella vinksahtanut pakkomielle Portugaliin. Ja nyt voin lopultakin sanoa, että olen pitkän odotuksen jälkeen fiilistellyt Lissabonin sykettä, aistinut historiaa, rohminut sisuksiini kulttuuria ja onnistunut närkästyttämään paikallisia kissoja lässytykselläni. Kulkenut satumaisen Sintran kaduilla ja uittanut varpaitani Atlantin valtameressä kylässä nimeltä Cascais.
Fadon kaihoa, kukkaloistoa, vehreyttä. Historiaa, värejä, kulttuuria. Portugali on rikas kokoelma kulttuuria, historiaa ja luontoa.
Odotukseni, joita kohdistin matkaamme varten, olivat valtavat, mutta Portugali oli vieläkin satumaisempi. Ränsistyneen romanttiset kadut ja salaperäiset sivukujat, linnat ja rauniot, eri arkkitehtuuristen suuntausten yhdistelmät ja vihreä viini tekivät tehtävänsä. En voinut muuta kuin menettää sydämeni maalle, jossa olin niin pitkään toivonut pääseväni käymään.
Todettakoon vielä, että ruoka oli vähän liian hyvää, ihmiset ystävällisiä ja riikinkukot omituisia.
Jos selostuksestani ei vielä käynyt ilmi, haluan vain kertoa, että Portugali on ihana.