Suomen suurin matkablogiyhteisö

Portugali, päivä yksi

Ensimmäinen päivä Lissabonissa alkoi harmaana. Olimme saapuneet perille jo paikallista aikaa puoli kymmenen jälkeen, ja kun lentokenttäbussi oli nakannut meidät keskustan tuntumaan, kuljimme kohti Alfamassa sijaitsevaa hotellia jättääksemme tavaramme säilytykseen. Hotellin vastaanottovirkailija harmitteli koleaa säätä, joka hänen mielestään oli kovin talvinen, mutta meidän mielestämme parisenkymmentä lämpöastetta sopisi täydellisesti päivän ohjelmaamme. Ensimmäinen päivä Lissabonissa kuluisi kävellen ympäri kaupunkia, ja olimme myös etukäteen suunnitelleet varaavamme aikaa Pyhän Yrjänän linnan tutustumiseen.

Alfamassa oli ihana, rento tunnelma. Värikkäät rakennukset reunustivat kapeita, kaakelipintaisia ja mäkisiä katuja; sanotaan, että Lissabon on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Jo lyhyen kävelyn perusteella totesimme, että Lissabon ei välttämättä hurmaa siisteydellään, mutta jotain koukuttavaa kaupungin fiiliksessä on. Rappioromantiikan ystäville Lissabonin kadut tarjoavat loputtomasti silmänruokaa.

Monet turistioppaat tuntuvat suosittelevan liikkumista legendaaristen keltaisten ratikoiden avulla paikasta toiseen, mikä meistä tuntui vähän turhalta – pikkumäkiä ylös alas kiikkumalla sai paremman kuvan kaupungista ja myös hyötyliikuntaa, eikä tarvinnut ahdistua tupaten täyteen turistimassoista tulleista ratikoista. Jos on vähänkin tottunut kävelemään, omia jalkoja liikuttamalla pääsee huomattavasti näppärämmin paikasta toiseen ja samalla löytää hienoja näköalapaikkoja.

Lähdimme kulkemaan pitkin Alfaman katuja ja yks kaks olimme jo Lissabonin tuomiokirkon eli Sé-katedraalin juurella. Katedraalin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1147, mutta vuosisatojen varrella vakuuttavaa rakennusta on muokattu eri tyylisuuntauksia mukailemaan, joten arkkitehtuuriselta kannalta tarkasteltuna rakennus onkin melkoinen sillisalaatti – muun muassa romaanista ja goottilaista tyyliä edustava kirkko on todella kaunis sekä sisältä että ulkoa.

Pysähdyimme välillä näköalapaikoilla, tietysti, sillä näin kuuluu Lissabonissa tehdä. Muutamat näköalapaikat tuntuvat nousevan esille erinäisissä turistioppaissa, ja Miradouro de Santa Luzia on kenties yksi näteimmistä. Maisemat avautuvat kauniille Tajo-joelle, ja paikalta pääsee ihastelemaan Alfaman hurmaavaa arkkitehtuuria.

Päivän mielenkiintoisin kohde oli Castelo de São Jorge eli Pyhän Yrjänän linna, joka vahtii ylväästi Lissabonin katuja vehreän kukkulan laella. Alfaman kaupunginosassa sijaitsevan linnan vanhin osa on peräisin jo 900-luvulta, jolloin aluetta hallitsivat maurit, mutta tätäkin aiemmin muun muassa kelttiläiset, roomalaiset ja foinikialaiset ovat käyneet touhuilemassa linnakukkulan tuntumassa. Vuonna 1147 Alfonso I otti Lissabonin haltuunsa, ja tästä alkoi portugalilaisten valtakausi.

Luonnollisesti alue on muuttunut voimakkaasti vuosisatojen varrella. Linna suunniteltiin alun perin rakennettavaksi sitadellin muotoiseksi, ja sitä on aikojen saatossa laajennettu, ja se on kokenut tuhoja maanjäristyksissä, joista pahin lienee vuonna 1755 koko Lissabonin kaupunkia tuhonnut järistys. Linnaa on kuitenkin korjattu ja entisöity, ja nykyään rakennuksen uumenissa toimii todella mielenkiintoinen museo, jossa voi tutustua tarkemmin linnan eri aikakausiin ja vaiheisiin. Mainitsemisen arvoisia ovat myös pääsisäänkäynnin jykevä portti, joka on peräisin vuodelta 1846, ja Alfonson patsas. Jo itsessään linnarauniot ovat upeat; maanjäristysten muokkaamat ja tulipalojen mustuttamat linnaseinät kuiskivat tuhansia tarinoita.

Linna-alueella on melkoinen tujaus taikaa; olin koko ajan hitusen varuillani sen varalta, että lohikäärmelauma pelmahtaisi jonkin raunioisen linnanurkkauksen takaa käristämään takalistoni. Valitettavasti yhtäkään lohikäärmettä, ritaria tai edes kuningasta ei kuitenkaan tullut esittäytymään. Mutta jos jossain maailman sopukassa asuu lohikäärmeitä, Pyhän Yrjänän linnassa ne takuuvarmasti viihtyvät.

Näkymät linna-alueelta ovat häkellyttävän kauniit! Ensimmäisenä matkapäivänä tykkään kiikkua mahdollisimman korkealle hahmottaakseni, millaisessa paikassa olen – Lissabonissa näköalapaikkoja piisaa, mutta linna-alueelta avautuvat maisemat olivat kertakaikkisesti upeat. Sininen joki, lempeän oranssit katot ja pastelliset rakennukset loivat raunioisen linnan kanssa taianomaisen yhtälön.

Linnan tutkimisessa vierähti tovi, joten suuntasimme kofeiinin tarpeessa kohti linnan kahvilaa, jossa ilmeisesti omistajina toimii riikinkukkoyhteisö. Pöyhkeitä tyyppejä! Ylpeät linnut eivät pahemmin ihmisistä piitanneet, vaan jolkottelivat pyrstösulat vipattaen.

Mutta lohikäärmeitä emme edelleenkään nähneet. Emme, vaikka hörpimme paikallista kirsikkalikööriä eli ginjinhaa, jota linnan kahvilassa tarjoillaan pienestä suklaakupista. (Ja kyllä, aloitimme jo ensimmäisenä päivänä pastel de nata -leivonnaisten mussuttamisen, tosin jo tässä kohtaa mainittakoon, ettei Belémin herkkuja voittaneita leivoksia ole!)

Jatkoimme haahuilua Alfamassa, ja seuraavaksi löysimme toisen kiehtovan näköalapaikan, Portas do Solin, jossa muutama muukin turisti kulki kamera kädessä. Myös Santa Justan hissi sattui matkamme varrelle, tosin meille riitti lähinnä kompleksin näkeminen hissisuhailun sijaan.

Koska aikaa oli vielä runsaasti jäljellä, jatkoimme kohti Carmon arkeologista museota (Museu Arqueológico do Carmo), joka sijaitsee Chiadon kaupunginosassa. Museon kokoelma on suhteellisen pieni – ainakin verrattuna vaikkapa Eremitaasin järjettömään esinepaljouteen – mutta sitäkin kiehtovampi. Museossa voi nähdä muun muassa goottityylisiä hautoja sekä pari inkamuumiota. Museo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!

Muumioiden näkeminen on aina omituista ja jännittävää, mutta koko museoalueen kenties vaikuttavin elementti on keskiajalta peräisin olevan Carmon luostarin kirkon (Igreja do Carmo) rauniot. Vuosina 1389-1423 rakennettu luostari tuhoutui pahasti vuoden 1755 maanjäristyksessä, mutta kirkon runko on säilynyt meidän aikoihimme. Tunnelma goottilaisen kirkon raunioiden tuntumassa oli jopa aavemainen, mutta toisaalta ei voi muuta kuin ihastella menneiden aikojen arkkitehtuuria.

Hintataso on Lissabonissa suhteellisen maltillinen – museoihin pääsee sisään maksamalla muutaman euron, eivätkä päivän eväätkään Suomen hintoihin verrattuna olleet muuta kuin maltilliset. Lissabon tuntuu muuten olevan museoiden luvattu valtakunta – kaikelle mahdolliselle on varattu oma tilansa. Jos suunnittelee matkaa Lissaboniin, muutamaan museoon tutustuminen on siis varsin hyvä idea.

Ensimmäisen päivän perusteella olin täysin hullaantunut Lissaboniin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.