Takana on uskomaton viikonloppu Pietarissa.
Odotin matkalta paljon, mutta Pietari oli jotain vielä enemmän. Kultaisempi, yltäkylläisempi, mahtipontisempi ja runsaampi. Suurempi, hämmentävämpi ja monipuolisempi. Vastakohtainen, yllätyksellinen ja erilainen.
On todettava, että kultaiseen krumeluuriin peittynyt kaupunki oli tunnelmaltaan yllättävän rento ja miellyttävä. Pietari hämmästytti matkustajat täydellisesti kokonaisvaltaisella massiivisuudellaan.
Valtatiet ovat leveitä, rakennukset hulppeita. Ruoka on herkullista, kahvilakulttuuri rikasta. Mihin tahansa askeleensa suuntaa, kulttuurinnälkäiset historianörtit saavat sieluilleen ravintoa.
Varoitan, että tulen sepustamaan Pietarista lisää tulevaisuudessa, sillä jotain taianomaista ja romanttista Pietarissa on. Pienestä tihkusateesta huolimatta kaupunki onnistui valloittamaan turistit – oikeastaan hempeä harmaus sai pastellirakennukset näyttämään entistä herttaisemmilta.
Rakastuin.