Wäinö Aaltosen museo

Historia ja kulttuuri ovat monin tavoin Turun valttikortteja. Museokattaus ja kulttuuritarjonta vaikuttavat osaltaan siihen, että Turussa viihtyy mainiosti lomareissulla, eikä asuminenkaan käy tylsäksi. Koska museoissa, näyttelyissä ja kulttuuritapahtumissa notkuminen kuuluu vapaa-ajallani hyvin usein ohjelmistoon, kerron jatkossa blogissani Turun seudun kulttuuritapahtumista ja tutkimusretken arvoisista kohteista. Ensimmäisenä esittelyyn pääsee kiehtova Wäinö Aaltosen museo, taiteen monipuolinen kehto.

Wäinö Aaltonen oli yksi merkittävimmistä suomalaistaiteilijoista siihen aikaan, kun maamme otti ensimmäisiä askeleita itsenäisenä valtiona. Turussa Aaltosen jälkiä on havaittavissa ympäri kaupunkia – esimerkiksi Paavo Nurmen patsas on Aaltosen käsialaa – ja taiteilija on lisäksi luonut Eduskuntatalon istuntosalin figuurit. Taiteilija on tunnettu modernistisesta, kubistisesta tyylistään.

On todettava, että museorakennus on jo itsessään taideteos; vuonna 1967 valmistunut rakennus on arkkitehtien Irma ja Matti Aaltosen (taiteilijan arkkitehdiksi opiskellut poika) laatima, mutta Wäinö Aaltonen oli suunnitteluprosessissa aktiivisesti mukana. Tilanjako on toteutettu taidetta kunnioittaen, ja suunnittelun alkuvaiheissa rakennuksen eri tilojen hyödyntäminen erilaisten taideteosten esillepanossa otettiin vahvasti huomioon. Ala-ja ylägalleriat varattiin Aaltosen pienveistoksille, ja massiivisemmille teoksille suunniteltiin 11 metrin korkeuteen ulottuva veistossali. Vaihtuville näyttelyille varattiin kaksi näyttelysalia.

Kun museoon saapuu, vierailijan ottaa vastaan henkevä Suomen neito.

Museon avaruus antaa tilaa rakentaa omia ajatuspolkuja taiteen äärellä. Rakennuksen oivaltava kolmiulotteisuus kuljettaa tutustumaan teoksiin eri näkövinkkeleistä – taide on erilaisissa muodoissa kaiken a ja o. Jopa sisäänkäynnin liepeiltä löytyvä atrium on itsessään eräänlainen viehättävä installaatio.

Wäinö Aaltosen museossa esillä on luonollisesti taiteilijan omia teoksia, muun muassa veistoksia, grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia, ja hänen vakuuttava kirjastokokoelmansakin on museossa säilytyksessä. Aaltonen ennätti näet elämänsä aikana kerätä laajan, jopa 8000 niteestä koostuvan kirjaston. Kokoelman vanhin teos on väitöskirja, jonka syntyvaiheet on ajoitettu 1500-luvulle, ja kirjallisuuskavalkadiin mahtuu niin taidetta käsittelevää kirjallisuutta kuin faktaa ja fiktiota ympäri maailman. Museoon on myös arkistoitu taiteilijaa koskevia erilaisia dokumentteja, jotka ovat joko Aaltosen itsensä lahjoittamia tai peräisin yksityishenkilöiltä.

Wäinö Aaltosen museo ei toki koostu pelkästään Aaltosen omista taideteoksista ja arkistoista, vaan museossa on säännöllisesti vaihtuvia, erittäin kiinnostavia näyttelyjä. Näyttelyiden rakentamisessa konseptina on WAMx; joka vuosi kutsutaan kansainvälinen asiantuntija laatimaan moderni, uusia ajatustapoja synnyttävä ja puhutteleva näyttelyohjelmisto yhteistyössä museon kuraattoreiden kanssa. Yksi mielenkiintoisimmista näyttelyistä, jonka olen elämäni aikana kokennut, oli viime vuoden puolella museossa järjestetty Sisällissota-näyttely. Sisällissodan arvet, armottomuus ja raakuus tuotiin kauniisti ja ajatuksia esittävällä tavalla katsojan pureskeltaviksi.

Tällä hetkellä museossa pääsee tutustumaan Salla Tykän tuotantoon.

Taideteosten ja mielenkiintoisten näyttelyjen ohella museossa pääsee nauttimaan musiikista. Esimerkiksi WAMin laadukkaaseen tiistaikonserttisarjaan voi osallistua kuka tahansa, sillä musiikkielämyksiin tutustuminen on museossa maksutonta. Wäinö Aaltosen museo onkin siinä mielessä kiehtova paikka, että se ei ole pelkästään konkreettisten taide-esineiden ja näyttelyiden tila, vaan museossa on mahdollista osallistua erilaisiin musiikkitapahtumiin. Viime vuodelta mieleen on jäänyt keskiaikaista laulumusiikkia tarjonnut konsertti Lux Noctem Illuminat (Valo valaisee yön). Avara museo sopiikin mainiosti taiteen ihastelun lisäksi musiikista nauttimiseen.

Taide on siis kaikin tavoin läsnä oleva ja kunnioitettu pääesiintyjä Wäinö Aaltosen museossa. Museon tarjoamasta ohjelmasta kärryillä pysyäkseen kannattaa seurata aktiivisesti Turun tapahtumakalenteria sekä tietty museon omia sivuja.

Jos taiteen ihastelun lomassa iskee nälkä, rakennuksessa toimivasta Cafe Wäinöstä saa kofeiinia ja monenlaista pikkupurtavaa, ja lounastakin kahvilassa tarjotaan. Luonnollisesti taidekahvila on täynnä silmänruokaa, joten vatsalle ja sielulle saa ravintoa samaan aikaan.

Wäinö Aaltosen museon löytää keskustan liepeiltä jokirannasta. Keskustasta päin liikekannalla ollessaan voi koukata esimerkiksi Teatterisillan, joka oikeastaan on jo itsessään laskettavissa turkulaiseksi nähtävyydeksi, kautta.

Lähdemateriaalina olen hyödyntänyt Wäinö Aaltosen museon nettisivuja.

P.S. Vinkki vitonen: museokortti on museoissa viihtyvän tärkeä ystävä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.