Browsing Tag

Dubai

turvenuijan täyskäsi

                                                                 Lottovoittajan paluu

Viikko kohta kotona, mutta kroppa luulee edelleen olevansa Aasian kamaralla. Nukkumatti aloittaa vuoronsa klo. 20:03 ja lopettaa klo. 02:15. Klo 04: 06 maha huutaa jo ruokaa. Onneksi on kesä. Partsilla on kiva istuskella kahvia hörppien ja tupakkaa imutellen. Tulo keskelle Suomen kesää on suorastaan luksusta. Hemmottelua isolla hoolla. Ilma on puhdasta ja raikasta. Tuusulantien huminakaan ei kantaudu tänne nyt, koska puiden lehdet blokkaavat kaiken melun. Kuulen ainoastaan lintujen viserryksen. En tiedä, onko tuo se sama satakieli, joka on pitänyt mökää täällä jo kuusi vuotta, mutta tällä kertaa osaan arvostaa sen läpi vuorokauden kestävää laulua todella paljon. Kuinka ihmeessä se jaksaa laulaa päivät ja yöt läpeensä? Myös muut kotimetsäni linnut ovat paikalla. Eräs tintti on taatusti hyvillään paluustani. Hemmottelen herraa kananmunan keltuaisella, ja koska se on miltei käsikesy, se saa aina parhaat palat päältä.

Viinapirua ei ole näkynyt kohta kuuteen vuoteen.

 

  • Neljä kuukautta reissua tuli ja meni, ja kävin kaikkiaan kuudessa eri maassa!  Reissun päällä tuli aika usein fiilis, että olen aivan helvetin onnekas paskiainen. Miten helvetissä tämä kaikki on edes mahdollista? Vain muutama vuosi sitten, ajattelin ettei elämälläni ole enää muuta tarkoitusta, kuin pakoilla tylsää arkea ja toivoa nopeaa kuolemaa. Elämä osaa yllättää niin hyvässä kuin pahassa. Kun viinatonkalla juokseminen loppui, loppui myös itsensä kusettaminen. Elämä ei ollutkaan niin paskaa, vaikka kuinka yritin vakuutella sen niin olevan. En omista juurikaan mitään, mutta tunnen olevani kuin lottovoittaja.

 

                                                                              Cape Town

Etelä-Afrikka kiinnosti minua vain ja ainoastaan valkohaiden takia, mutta kuinkas sitten lopulta kävikään? Näin kuin näinkin valkohain, ja toteutin samalla elämäni pitkäikäisimmän unelmani. Mutta näin minä ja sain paljon muutakin kuin hait. Rakastuin Etelä-Afrikkaan korviani myöten. Maisemat ja kaupungin yleinen ilmapiiri saivat minut tykästymään paikkaan sydänjuuriani myöten. Capetown on moderni ja siisti kaupunki. Siellä oli hyvää ja halpaa sapuskaa ja liikkuminen

 

oli siellä todella vaivatonta. Joo joo, olihan siellä ne slummit, mutta enhän mä niissä pörrännyt. Ei tullut edes mieleen mennä sinne haahuilemaan. Suomessakin on omat slumminsa ja ihmiset, joiden kanssa en halua olla missään tekemisissä. Suomalainen tuhkanharmaa juoppo, on aivan yhtä pelottava ilmestys kuin laiha afrikkalainen narkomaani kollegansa. Ihminen joka kaipaa ongelmia, löytää niitä ihan mistä tahansa. Sama pätee toisin päin. Tutkimusten mukaan, terve maalaisjärjen käyttö lisää elinkää monella vuosikymmenellä.

Simons Town oli aivan älyttömän kiva ja leppoisa mesta. Vähän kuin sellainen eläkeläisten lomakylä, johon tullaan elelemään hissunkissun. False Bay levittäytyy silmien edessä koko komeudessaan, ja kylähän on suorastaan nätti ja idylinen. Kun meri on lähellä, se tuo paikalle aina oman extra lisänsä. False Bayn eläimistökin on aivan omaa luokkaansa. Pingviinit, hylkeet ja merilinnut ovat jatkuvasti läsnä. Kun haluaa nähdä jotain eksootisempaa, ei tarvitse kovinkaan pitkälle lähteä. Delfiinit, valaat ja hait pyörivät siinä aivan kivenheiton päässä. Voisin hyvin kuvitella asuvani Simons Townissa lopun elämääni.

                                                                                Sri Lanka

Mulla taisi olla Sri Lankaa kohtaan liian suuret odotukset. Nyt, liki kolme kuukautta myöhemmin, huomaan etten ikävöi sieltä mitään. En paikkoja tai ihmisiä. En voi sanoa pettyneeni saareen, mutta päälimmäisenä muistoissa on ainoastaan saaren mielipuolinen liikenne, ja sen parissa työskentelevät ihmiset. Kaikki se meteli, pakokaasut ja kusettamisen kulttuuri, pilasivat mun mielikuvani paratiisisaaresta. Saaren kontrastit olivat liikaa mun aisteille. Silmät rekisteröivät aivan eri tuntemuksia kuin nenä ja korvat. Esimerkkinä vaikkapa Ella. Ympärilläsi levittäytyy aivan uskomattoman kaunis vuoristomaisema, mutta nenä ja korvat kertovat sinulle jotain aivan muuta. Ne kertoivat minulle, että olen nyt jossain rakennustyömaalla, missä käytetään polttomoottoreilla toimivia työkaluja ja se mitä nyt näet, on pelkkää valetta. Oloni oli moisten tuntemuksien jäljiltä suorastaan skitsofreninen. Entäpä sitten Kandy? Siellä ei saanut hetkenkään rauhaa kyydin tarjoajilta, tai muiltakaan, jotka olivat kehittäneet kusettamisesta itselleen ammatin. Röökin ostaminen oli välillä yhtä tuskaa, kun paikallinen kauppias halusi rikastua kustannuksellani. Ella-Kandy junamatkaa odotin kuin kuuta nousevaa, mutta edes junassa ei päässyt meteliä karkuun. Siitä pitivät huolen paikalliset trubaduurit, jotka hakkasivat rumpua ja hoilottivat vaunussani kuusi tuntia putkeen. Se mikä aluksi tuntui mukavalta ja eksoottiselta ohjelmanumerolta, muuttui tunnissa silkaksi painajaiseksi. Colombossa taisin viihtyä kaikista parhaiten. Liikenne oli siellä edes jotenkin asiallisella tasolla, ja kertaakaan en huomannut, että minua olisi kusetettu siellä. Sri Lankan ihmiset ovat suomalaisiin verrattuna mukavia, mutta liian usein paikallisten kanssa kaveeramisesta jäi suuhun paskan maku. Sri Lankan kulttuuriin tutustuminen lakkasi kiinnostamasta minua tosi nopeasti. En yksinkertaisesti viihtynyt siellä, minne oli kerääntynyt ihmisiä. Mä olen niitä ihmisiä, joiden on todella vaikeaa irtautua negatiivisista fiiliksistä. En kerennyt ottaa askeltakaan Sri Lankan maaperällä, kun naamani oli jo valmiiksi norsun vituilla. Samalla naaman koostumuksella taisin sitten mennä läpi koko plus kolme viikkoisen retkeni.

                                                             Dubai

Kun mä suunnittelin tätä reissua ja varailin lentolippuja, halusin ehdottomasti piipahtaa Dubaissa, tuossa rättipäiden Las Vegasissa. Halusin nähdä Burj Khalifan livenä, thats it. National Geographic Channelia ja maan tapahtumia muutenkin seuranneena, mulla oli kyllä jo valmiiksi mielipide Dubaista. Dubai on yhtä kuin rikkaiden egomaanikoiden kyrvänmittauskisa siitä, kuka rakentaa övereimmän pömpelin keskelle hiekka-aavikkoa. Voittaja saa uuden haaremin neitsyeineen ja rekallisen vodkaa. No, pitäähän öljymiehilläkin jotain tekemistä olla, ja pitäähän ne löysät rahatkin jonnekkin törsätä. Mutta sitä mä en ymmärrä, miten Dubaista on tullut niin suosittu matkailukohde? Sikäli kun tiedän, hintataso ei ole sieltä edullisimmista päästä, ja eikö ihmisiä häiritse paikan keinotekoisuus ollenkaan? Burj Khalifa oli upea ilmestys, mutta Petronas on edelleen maailman kaunein rakennus jonka minä olen nähnyt.

 

 

 

 

                                                                                    Indonesia

Ennen Indonesiaa, vietin viisi päivää Kuala Lumpurissa. Tuttujen paikkojen näkeminen, ja tutun kielen kuuleminen, auttoi minua vihdoin riisumaan norsun vitun naamaltani. Iloinen mielikin hiipi takaisin pääkoppaani. Huomasin jännittäväni paluuta takaisin kotikulmilleni. Viime Elokuussa tapahtunut voimakas maanjäristys, oli tehnyt paljon tuhoja Lombokilla ja tuhot ulottuivat myös Gileille. Jännitin ennenkaikkea sitä, olisivatko saaren ihmiset enää entisellään? Olisiko kaikki ne kauheuksien näkeminen, ja niiden läpikäyminen, muuttaneet heitä ja mihin suuntaan? Kun ihminen kokee jotain traumaattista, hän muuttuu pakosti jollain tasolla, ellei sitten satu olemaan psykopaatti. Suureksi ilokseni, kaikki vanhat tuttuni olivat kaikki pysyneet suht järjissään ja muuttuneet ainoastaan parempaan suuntaan. Oli helvetin hienoa huomata, kuinka

Gili T:n auringon nousu on aina upeaa nähtävää.

sitkeitä ihmiset ja ihmismieli ovat. Maanjäristys oli edelleen läsnä, mutta ei pelkästään pahassa mielessä. Tapahtuneesta oppineina, ihmiset olivat alkaneet panostaa nyt puurakentamiseen. Puu on paitsi kaunis, se on myös turvallinen rakennusmateriaali. Moni kuoli tai loukkaantui jäätyään kotinsa betonirakenteiden alle. Maa järisi Lombokin ympäristössä edelleen melko usein. Pari kertaa maakuoren liikehdintä sai minutkin säikähtämään pahanpäiväisesti. 4 richtein järistys on kuin pientä kutitelua verrattuna 7:ään, sanoi eräs tuttuni. 30 kertaa voimakkampaa järistystä mun on mahdoton edes kuvitella, mutta sen täytyy olla helvetin pelottavaa. Kun maailma heiluu silmissä, se on aisteille todella vieras tunne. Siihen voi näköjään tottua, mutta eiköhän ole parempi, että maa pysyy visusti paikoillaan. Piste.

Meni muutama päivä tottua siihen, miten saaren julkisivu oli muuttunut. Osa vanhoista maamerkeistä oli poissa ja raivattu täytemaaksi. Eksyilin vanhoilla kulmilla, koska tilaa ja näkyvyyttä oli tullut lisää. Vanha kotitaloni oli pystyssä, ainostaan muuri oli säpäleinä. Sisälle taloon en uskaltanut mennä, koska siellä asui joku. Oli se kuka hyvänsä, hän ei ollut vaivautunut huolehtimaan pihasta. Piha näytti järkyttävältä kaatopaikalta. Talon omistaja on jämpti mies, joten ihmettelin kovasti, miten hän oli jättänyt kämppänsä noin törkyisiin käsiin.

Tässä on yksi hienoimpia kuvia jonka olen koskaan onnistunut ottamaan.

Naapurin ukon talot, 20 metriä vastapäätä, olivat kumpikin tuusan nuuskana. Ukko parka oli vanhentunut puolessa vuodessa puoli vuosisataa. Ennen niin salskea mies, oli nyt harmaantunut ja laihtunut varjo entisestään. Miehen itku sai minutkin kyyneliin. Mä olen ollut pohjalla, mutta suomalaisena mä en joudu koskaan kokemaan vastaavanlaista menetystä kuin naapurini Indonesiassa. Kun näillä leveysasteilla joutuu aloittamaan kaiken alusta, sen täytyy olla musertava taakka kannettavaksi. On lottovoitto syntyä Suomeen sanonta pitää täysin paikkansa. Sen tajutaakseen pitää hieman matkustella ja pitää silmät ja korvat auki.

 

 

 

 

                         Äärijuntit: Pohjolan ISIS?

Kävin Jakartassa äänestämässä paremman Suomen puolesta. Äänestystulos oli mulle pettymys. Vitut, se oli järkytys. Perussuomalaiset marssittivat jälleen ison lauman rikollisia eduskuntaan lakeja säätämään ja asioiden hoitoa haittaamaan. Ano ”polttakaa se talo” TurtiaisellaMauri ”missä mun rillit on” Peltokankaalla, Sebastian”suu taas paskassa” Tynkkysellä ja Riikka”rabies” Purralla, ei mielestäni pitäisi olla mitään asiaa eduskuntataloon. Suomalainen junttius on mennyt liian pitkälle. Kaukana ovat ne kultaiset ajat, kun Veltto Virtasen nimitystä kauhisteltiin lehdissä. Demokratia on paskana ja siitä tullut kauppatavaraa. Demokratia on nykyään kuin naapuruston uusi Lidl market. Se on kiva olla olemassa, mutta ilman sitäkin kyllä tullaan toimeen. Iso osa suomalaisista haluaa Suomesta ikävän ja entistä ankeamman paikan elää. Tunnen välillä voimakasta vihaa Suomea kohtaan. Miten helvetissä siitä tuli tälläinen vihaa salliva ja epäpätevyyttä arvostava sirkus? Matkustaessani Jakartaan ja sieltä pois, yövyin Balin Kutalla. Ei olisi pitänyt. Se muistutti minua siitä, ettei Indonesiakaan ole lähellekkään täydellinen paikka ihmisen elää. Toki olen tiennyt sen aiemminkin, mutta kaiken sen paskan näkeminen taas, latisti tunnelmaa.

Vietin Gili Trawanganilla pari kuukautta aivan samalla kaavalla kuin aikaisemminkin, eli jotakuinkin tekemättä yhtään mitään. Otin pari uutta tatskaa, istuin Gili Golfilla ja jauhoin paskaa. Yhtenä aamuna pakotin itseni Itä rannalle auringonnousua katsomaan. Siitä oli pitkä aika, kun olin sen viimeksi nähnyt. Näky oli mykistävän upea. Koska en halunut käydä läpi viisumin jatko-operaatiota Mataramissa, jäi Indonesian vierailuni tällä kertaa vain 60 päivän mittaiseksi. Sumatraan tutustuminen sai jäädä seuraavaan kertaan. Lähdin hyvin mielin pois Gileiltä. Sadekauden loppu takasi hyvät ilmat ja yötkään eivät olleet vielä liian kuumia. Ramadanin vietto tuntui tänä vuonna edellis vuosia riehakkaammalta, ainakin mitä tulee metelin pitoon. Moskeijan audiovastaavalla oli ilmeisesti uniongelmia, ja niinpä hän halusi kostaa sen saaren muillekkin asukeille. Yleensä kun olen Gileiltä lähtenyt, olen lähtenyt sieltä itku kurkussa, tällä kertaa oli päin vastoin. Olin ainoastaan helpottunut. Elämä jatkuu ja oli voittanut täälläkin.

                                                                                Kuala Lumpur

Kuala Lumpuriin on aina tosi kiva tulla. Pidän älyttömästi paikan ätmösfääristä. Ei ikinä uskoisi, että olemme keskellä ahdasmielistä islamkulttuuria. Vai onko islam edes ahdasmielinen kulttuuri? Minä tiedän olevani ahdasmielisempi kuin yksikään tuntemani muslimi. Kuala Lumpur on salliva ja monimuotoinen ympäristö ja siellä on todella rento fiilis. Kaupungin kaduilla kävellessään, näkee tuhansia eri kulttuureista tulevia ihmisiä, ja kaikki sulassa sovussa keskenään. Kuala Lumpur on helppo paikka olla. Hyvää sapuskaa saa joka paikasta ja liikkuminen on siellä todella helppoa. Kaksi viikkoa kaupungissa, sai jotkut arvuuttelemaan mielenterveyttäni, mutta ei mulla ollut vaikeuksia ajankäytön kanssa ollenkaan. Bnb kämppäni sijainti teki minusta melko aktiivisen liikkujan, joten päivät menivät kuin siivillä. Batu Caves oli ainut turistirysä vierailuni tällä reissulla. Tällä kertaa rappuset eivät tuottaneet minulle mitään ongelmia. Olin suorastaan liikuttunut huomatessani kuin paljon liikuntakykyni on parantunut reilu parissa vuodessa.

Kävin äänestämässä Kuala Lumpurin konsulaatissa paremman Euroopan puolesta. Taas kerran jouduin pettymään. Suomea lähtevät edustamaan mm. T. Hakkarainen ja L. Huhtasaari. Suomalaiset ovat maailman toiseksi idiootein kansa. He äänestävät kaksi täysin epäpätevää idioottia korkeapalkkaiseen virkaan, ainoana motiivinaan sokea viha islamia ja EU:ta kohtaan. Konsuli yritti kaupata minulle Suomi 100 vuotta pinssiä. Kerroin etten voisi pitää moista paskaa päälläni. Perussuomalaiset ym. ”isäm_maalliset” tappoivat mun isänmaallisuuteni. En halua kantaa päälläni mitään, minkä he ovat raiskanneet. Olen jokseenkin varma, että tämä maailmaa paljon nähnyt, älykkään oloinen nainen, ymmärsi tasan tarkkaan mitä tällä tarkoitin.

                                           Hong kong

Kuala Lumpurin viimeiset päivät olivat tuskallisia. Odotin jo kovasti pääsyä Hong Kongiin. Olin nähnyt kaupungin pari kertaa ilmasta käsin, mutta tämä olisi ensi kertani kaupungissa. Olin lukenut kaupungista paljon, ja pari tuttuani myös antoivat vinkkejään matkaeväiksi. Yksi kallisarvoisimmista vinkeistä oli ostaa metrokortti jo lentokentältä. Octopus kortti maksoi 180 HKD ja ostin siihen vielä päälle 120:llä lisää arvoa. Myöhemmin ostin vielä 100:lla lisää, josta lunastin pois lähtiessäni 70 HKD. Käytin siis viikossa 330 HKD kaupungissa liikkumiseen,(n.37€) joka tuntuu äkkiseltään melko kalliilta, mutta koska liikkumiseni kattoi niin ison osan kaupunkia ja liikkuminen oli niin helppoa, se oli ehdottomasti hintansa väärtti. Sim kortin ostin 7 elevenistä vasta seuraavana päivänä. Totesin kaupungin Wifi hotspottien olevan mulle riittämättömät. Hinta 5 päivän rajattomalle 4G yhteydelle oli 80 HKD.

Pak kok street 2-24

Kaikki se ihmispaljous oli ensikertalaiselle turvenuijalle shokki. Kun astuin Airport Express junasta Hong Kong Central asemalle, se iski tajuntaan kuin vasara otsaan. Paniikki! Uskon nyt tietäväni, miltä paniikkikohtaus tuntuu. Kahden painavan rinkan kanssa liikkuva turisti ei mahtanut mitään, kun se joutui valtavan ihmismassan imuun ja sen vietäväksi. Olisin halunut pysähtyä, mutta se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Minut olisi varmaankin tallottu hengiltä. Kaikki kulkivat kuin robotit, ja kaikilla naamat kiinni kännykässä! Vannon, että näin ihmisiä kävelevän ja nukkuvan samaan aikaan. Olin pahimpaan iltaruuhka-aikaan liikenteessä, mutta en olisi ikinä uskonut ruuhkan olevan mitään tämän kaltaista!

Onnekseni, Hong Kongin kadut olivat toista maata kuin maan alla. Ihmisvilinää oli, mutta sitä oli siedettävissä määrin. Mong Kok MTR asemalta oli ihan kivenheitto kämpille, mutta eksyilin monta kertaa ja olin kämpillä vasta klo. 9 jälkeen. Bnb kämppään pääsykin meni pidemmän kaavan mukaan. Menin ensin väärään rappuun haahuilemaan. Vartijan englanti oli luokkaa zero, ja lopulta äijä heitti minut kiukkuisena talosta ulos. Kirosin kadulla kuin merirosvohuora, mutta lopulta löysin oikean rapun. Isäntäni oli kehoittanut minua pysymään näkymättömissä, matalaa profiilia pitäen, mutta toisin kävi. Taloyhtiössä oli kaksi rappua ja tottakai menin juuri siihen väärään. Nyt kummankin rapun vartijat tiesivät tulostani ja koitin sönkätä heille olevani Ms. Yeingin ystävä. Jessus mitä paskaa! En tiedä, mitä vuokraisäntäni peitteli tällä varjoissa  hiippailulla, mutta sehän ei ole minun ongelmani. Huoneeni oli 7 neliön koppero. Hinta kuudelta yöltä: 206 euroa.

Ensi tuntumat kaupungista olivat kuitenkin hyvät. Iltavalaistuksessa Hong Kong oli juuri sitä, mitä sen kuvittelinkin olevan: Aivan mielettömän päheä mesta! Ihmisvilinästä huolimatta, tykkäsin talsia neonin värittämillä kaduilla. Juuri näiden fiilisten takia reissaaminen on niin hauskaa. Olen varma, että minut tunnisti kadulla turistiksi, mutta sulauduin muiden sekaan loistavasti. Muutaman päivän oleskelun jälkeen olin suorastaan ylpeä itsestäni. Osasin liikkua siellä ihmishelvetin keskellä eksymättä ja muutenkin vaivattomasti. Tähän tietysti auttoi Google maps ja Hong Kongin aivan loistava julkinen liikenne. Kaupungin MTR järjestelmä on uskomaton insinööri taidonnäyte. Se kuskaa älyttömän määrän ihmisiä tehokkaasti ja se kuskaa heidät perille, juuri sinne minne halusivatkin. Ei tarvittu enää bussia, ratikkaa tai junaa päästääkseen kohteeseen. Helsingin julkinen liikenne tuntuu tämän nähtyäni aivan harrastelija meiningiltä.

Hong Kong oli koko viikon sateinen ja harmaa.

Näkymä Victoria Peakilta.

Viikko Hong Kongissa oli jokseenkin riittävä aika ensikertalaiselle bongata kaupungin perus nähtävyydet. Victoria Peak ja Star ferryn lauttamatka, olivat ne meikäläisen must jutut. Pääsaaren pilvenpiirtäjien ensipuraisu, oli vaikuttava ja leuan pudottava näky. Victoria Peakilla vietin koko päivän. Ei ikinä olisi uskonut, että nyt ollaan suurkaupungin ytimessä. Perhoset ja linnut lentelivät ja vihreää oli niin tiheässä, että se blokkasi näkymät paikoin kokonaan. Tällä käynnillä mä ihastuin Hong Kongiin entistä enemmän. Bussimatka ylös kukkulalle oli maisemien ansiosta aivan mielettömän hieno. Maineikas ratikkalinja huipulle, oli remontin takia pois käytöstä. Kävin pariin otteesseen Jordan streetin night marketilla, ja ostin sieltä pakolliset T-paidat himaan vietäväksi. Jordanilla, neon valojen sykkeessä, näki kaikkea hauskaa. Tien varrella päivystävät tytöt olivat vetäneet lookinsa viimeisen päälle överiksi, ja tarjosivat hot massagea. Vieri vieressä olevissa karaoke kuppiloissa hoilattiin tärykalvoja rikki, ja jotkut hoilaajat olivat aivan totaalisen pelti kiinni. Vähemmän mukavia nähtäviä olivat vesitankeissa ja grilleissä kituvat ja kidutetut eläimet.

Kiinalaiset ovat liikunnallista sakkia. Joka paikassa näkee hölkkääjiä, power walkkaajia, kävelijöitä ja venyttelijöitä. Olisiko tässä yksi syy kiinalaisten pitkään elinikään? Indonesialaiset eivät liiku mihinkään ilman apulaitteita ja heidän ruokavalionsakin koostuu hyvin pitkälti samoista aineksista kuin kiinalaistenkin, mutta indot rupsahtavat ja kupsahtavat paljon nuorempina kuin kiinalaiset. Täällä näki todella paljon hyväkuntoisia vanhuksia edelleen hyvävoimaisen näköisinä. Täällä tupakoivat niin miehet kuin naiset, mutta röökaaminen naisilla tuntuu olevan enemmänkin nuorten naisten juttu. Täällä on myös rajoitettu tupakointia paljon ankarammalla kädellä kuin Indonesiassa. Sakko rapsahta jos röökaat väärässä paikassa. Mulle tuli yllätyksenä, ettei maahan saanut tuoda kuin yhden avatun röökiaskin mukanaan. Tällä kertaa en ruvennut salakuljetus puuhiin. Uskon, että tuurini on tämänkin asian suhteen jo kulutettu loppuun.

Kirjojen parissa viihtyvät ihmiset, käyvät aina vain harvinaisemmiksi.

Kiinalaiset ovat kännyköidensä kanssa kyllä aivan omaa luokkaansa. Puhelin on suorastaan kasvanut heihin kiinni. Joskus tulevaisuudessa, evoluution oikusta, he varmaan syntyvät ilman toista kättään, ja toisen käden tilalle on kasvanut puhelin. Täällä on miltei mahdoton nähdä ihmistä joka ei näpräisi kännykkäänsä. Kaduilla kävelee tuhansia ihmisiä naama kiinni puhelimessa, ja he näyttävät elävän täysin omissa maailmoissaan. Pakostakin tuli mietittyä, millaista näiden ihmisten elämä mahtaa oikeasti olla? Kuinka he suoriutuvat päivän askareistaan, kun puhelin näyttelee noin isoa osaa heidän elämässään? Kun hieman vakoilin, mitä he ruudultaan tuijottivat, se oli silkkaa huttua. Piirrettyjä, facebookia ym. paskaa. Yhtenä aamuna näin metrossa naisen joka luki kirjaa. Olisisin halunut polvistua hänen eteensä ja kosia häntä samointein. Näky oli sen verran kaunis ja herttainen.

Hong Kongin kaduilla näkee paljon koiria omistajineen. Eteen tuli niin kassissa kuljetettavia puudeleita, kuin myös isompia rekkuja. Koirat kuseksivat ja paskoivat ihan pokkana jalkakäytäville, josta omistajat onneksi noukkivat jätökset talteen. Jotkut hienostuneemmat koiran omistajat kaatoivat pullosta vettä kusilammikon päälle hajuhaittoja helpottamaan. Autoliikenne Hong Kongissa oli paljon rauhallisempaa kuin mitä olisin ikinä osannut odottaa. Espan alue on ruuhkaisempi kuin mitä kertaakaan honkkarissa näin. Kaupungin metelikin oli ihan siedettävällä tasolla. Kiinalaiset ovat lainkuukiaista kansaa. Punaisia päin ei kävellä vaikka tie olisi tyhjä autoista. Niinkuin kaikkialla maailmassa, tuloerot näkyivät täälläkin. Oli rapistuvia murjuja ja poskettoman övereitä lukaaleja.

Lobsterin pyytäjä kohtaa asiakkaan.

Uutuuden viehätys, ja kaupungin hyväntuulinen pössis, sai viikon kulumaan tosi nopeasti. Kävelin taas aivan älyttömiä matkoja ja niinpä söinkin hyvällä omatunnolla järkyttävän määrän roskaruokaa. McDonalds oli aivan kulman takana, joten siellä tuli käytyä joka päivä. Välillä kaksikin kertaa päivässä. Kun jätkä on jo muutenkin laiha, kalorivajetta oli hyvä hoitaa energiapitoisella pöperöllä. Tykästyin Hong Kongiin aivan älyttömästi. Vaikka ihmiset olivat siellä kuin zombeja, he olivat kuitenkin symppaattisia zombeja. Ainut asia mikä minua oikeasti vitutti viikon aikana, oli taloni hissi. Se oli modernin oloinen, mutta sen ohjausyksikkö oli kivikaudelta. Alas pääseminen 15 kerroksesta, saattoi kestää välillä yli 10 minuuttia. Kun seuraavan kerran lähden maailmalle, Hong Kongin uusintakierros kuuluu ehdottomasti matkasuunnitelmaan.

                                                    Aeroflot-Kursk with the wings?

Minulla ei ole venäläisistä mitään hyvää sanottavaa. Ei ole koskaan ollut. Siksi on suorastaan ilo hehkuttaa Aeroflotia. En ole koskaan lentänyt yhtä hyvällä hinta-laatusuhteella, kuin mitä Aeroflot mulle tarjosi. Antaisin putiikille täydet kymmenen pistettä, mikäli molemmat lentoni eivät olisi olleet pari tuntia myöhässä. Hong Kongista lennettiin lempparikoneellani, eli Boeing 777-300:lla. Kone oli ääriään myöten kiinalaisturisteja, jotka olivat taas ostaneet lentonsa Garudalta. Kone oli siisti ja palvelu hyvää. Sapuskat olivat silkkaa apetta, mutta kyllähän niitä söi. Karjalanpaisti pasta oli eksoottinen kokemus, ja sillä pärjäsi muutaman tunnin mainioisti. Snackseja ja juomaa sai hakea keittiöstä. Kahvia ei tarjottu vaunuista, koska se oli kuulemma vaarallista. Oli siinä pokassa pitelemistä, kun ryssä piti minulle turvallisuusluentoa kuuman veden vaaroista. Lennon jälkeen koneen kapu tuli hyväntuulisena toivottamaan asiakkaat helvettiin koneestaan. Aeroflotista tuli kertaheitolla mun uusi lemppariyhtiö. (Aeroflot AirAsian lentoemoilla…awww) Moskova-Helsinki välin lensin Finnairin puolityhjällä koneella. Ero Aeroflotiin oli huomattava. Finnair on törkeän yliarvostettu firma. Lentoni maksoi 305 euroa, eli samaa luokkaa kuin Norweiganin, jonka palvelu on silkkaa paskaa ja ruoasta pitää maksaa.

Kun pääsin puoliltaöin kotipihaani, haistoin sateen ja leikatun nurmikon tuoksun. Kämppäni oli ehjä ja siisti. Keitin ensitöikseni kahvia ja ihailin näkymää partsiltani. Satakieli piti sooloaan jossain metsän kätköissä. Oli aivan helvetin hieno fiilis olla takaisin kotona.

J.M 09.06.19

Tekstin suoltamisessa minua auttoi tällä kertaa Anathema ja Gojira.