Itä-Helsinki : Maailman surullisin kolkka


                                                        Pohjoinen kohtaa idän

Kyllä poromiehen taas kelpaa.

Olin nyhjännyt jo liian pitkään kotinurkissa. Pitkä talvi takana, ja töitä aamusta iltaan. Kaljaakin on tullut kitattua melkein joka ilta. Viinaa minä en juo, kaljaa kyllä. Viinan suhteen olen vähän outo lapinmieheksi. Muiden poroisäntien marina lähikapakassa oli alkanut jo tympimään. Kesän turistit olivat tuloillaan ja lapin rauha olisi taas kohta mennyttä. Lappi kuuluu Lappalaisille, ainakin joidenkin isäntien mielestä. Minua taas turistien tulo piristi. Oli mukava jutella vaihteeksi muidenkin ihmisten kanssa. Olin perillä muun maailman asioista, ainoastaan kaiken lukemani, että näiden turistien ansiosta. Omat työt porotilalla olivat hyvällä mallilla. Isän taloon asennettava poreamme, saapuisi Ranskasta vasta ensi viikolla. Nyt olisi hyvin aikaa pistäytyä pikavisiitillä Helsingissä. Isä viettää kesät ja talvet Fuengrigolassa. Golffaavat, uima-altaalla makoilevat poroisännät, ovat sitä nykyaikaa. Isä tulee kotiin ainoastaa syksyisin, kun pääsee taas metsälle ammuskelemaan. Isä ei siedä turisteja kotinurkillaan. Isä on vähän hankala tapaus. No, hänhän on lappalainen. Nyt olisi hyvä hetki lähteä Helsinkiin, ja tutustumaan yhteen sen helmeen: Itä-Helsinkiin. Olen jo pitkään harkinnut muuttoa Helsinkiin, viimeistään sitten isän kuoltua. Ostin Finnairin nettisivuilta lennot. Edestaikaiselle lennolle: Rovaniemi-Helsinki, kertyi hintaa 627€. Taksimatka kotoa kentälle kustansi 346€  Juu tiedän, sillä rahalla olisi päässyt vaikka minne kaukomaille. Ihoni ei siedä aurinkoa ollenkaan. No, olenhan minäkin Lappalainen.

 

 

Itä-Helsinkiin pääsee lentokentältä kätevästi, kun menee ensin junalla Helsingin keskustaan. Sieltä matkaa voi jatkaa metrolla aina Mellunmäkeen asti. Toinen metrolinja kulkee taas Vuosaareen. Jos Vuokkiin haluaa, pitää jäädä Itäkeskuksessa pois. Seikkailunhaluisille voi suositella bussien poikkittaislinjoja. Itse kuitenkin päädyin taksiin. Halusin nähdä Helsingin ilmastoidun auton ikkunasta. Poreamme tai ei, poromieskin kaipaa pientä hemmottelua aina silloin tällöin. Taksi ajoi hotelli Kämpiltä Kontulaan vajaassa tunnissa. Oli ruuhka-aika, joten hintaa matkalle kertyi miltei 80 euroa.

             Kontulan kapakkakierros

Ensimmäinen matkakohteeni oli Kontula ja sen maineikas ostoskeskus. Kontulan legendaarisimmat ravintolat lienevät Wenla ja Viljon pub. Tarunhohtoinen Mäntybaarikin kuuluu Kontulan legendoihin. Siitä puhutaan vielä tänä päivänäkin, vaikka se ei ole ollut pystyssä vuosikausiin. Lukuisten väkivaltaisten tapausten jälkeen, se jouduttiin lopulta sulkemaan. Mäntybaari oli Kontulalle sama, kuin hyppyrimäet ovat Lahdelle. Lähdin hakemaan vauhtia päivään Pub Kipparista. Tilasin A-oluen. Se oli hinnaltaan keskikaljan hintainen. Siemailin tuoppia ja aistin Kontulan tunnelmaa. Yhtäkkiä, salin oikeasta nurkasta alkoi kuulumaan huutoa ja ryskettä. Pokeriautomaatilla oli rähinä pystyssä. Olin nähnyt siellä erään miehen pelaavan pokeria, mutta nyt siellä seisoi kaksi kaljupäistä nuorta miestä, raivokaat katseet silmissään. Olin nähnyt tuon saman katseen poron silmissä, kun se on hätää kärsimässä. Näillä karjuilla katse oli suorastaan mielipuolinen. Miehet olivat ryssiä. Murre paljasti heidät. Toinen potkaisi automaattia ja toinen retuutti miestä takista. Myyntitiskin takana oleva tarjoilija kirkui. Nainen uhkasi soittaa poliisit paikalle. Rähisevät ryssät ottivat jalat alleen. Pokerimiehen suupielestä valui verta. Pubissa oli hiiren hiljaista. Join tuoppini tyhjäksi. Matkani ei ollut alkanut lupaavasti. Väkivaltaa heti aamusta. Kello oli vasta 9:33.

Isämmaan toivot ja heillä on sanam vappaus.

Ulkona tapahtui jotain outoa. Joukko maastohousuisia, humalaisia ja pönäköitä miehiä öykkäröivät kauppakujalla. Suomen liput heiluivat heidän tatuoiduissa, porsaan potkaa muistuttavissa kourissaan. Yksi virtsasi maahan ja toinen rummutti paljasta rintaansa. Kuvitteliko hän olevansa Tarzan? Tarzanilla oli sixpäk, läskimahalla ei. Missä on poliisi? Miehet suorastaan uhkuivat ongelmia. Yksi miehistä sai kusisuihkun jaloilleen. Nenäänsä nyrpistäen hän pyyhki jalkansa kädellään kuivaksi. Pelästyneet ihmiset kaartoivat miehet kaukaa. En tiedä mistä sirkuksesta olivat karanneet, mutta omalle pihalleni en noita otuksia päästäisi kyläilemään. Losauttasin haulikolla oitis. Oliko tuon apinalauman tarkoitus tulla tänne häpäisemään Suomen lippua? Siinä he kyllä onnistuivat. Hehän suorastaan raiskasivat sen.

Olin vieläkin järkyttynyt näkemästäni. Tarvitsin oluen ja äkkiä. Seuraava kohteeni olikin ihan vieressä. Cafe Paris. Nimi ainakin lupasi hyvää. Asiakkaita baarissa riitti ainakin enemmän kuin Kipparissa.
Naurun remakka raikasi täällä jo aamusta. Tilasin jälleen A-oluen. Matkajännityskin oli jo tiessään. Istuin ikkunan viereen ja katselin ohi käveleviä ihmisiä. Kaikilla oli kai jokin päämäärä kuljettavanaan, liikkellä kun kerran olivat. Miehiä, naisia ja lapsia. Yksin tai porukalla. Kaikki menossa johonkin. Tavallisia ihmisiä, yhtä kaikki. Kontulassa oli ainakin tänään, melko vilkas meininki. Kontulan ostoskeskuksessa on tiettävästi eniten ravintoloita neliömäärään kohden, koko Suomessa. Kontula on siis oikea olutharrastajan paratiisi. Onhan täällä myös uimahalli ja kuntosali. Sipoon golf viheriöille ajelee vajaassa tunnissa. Rantaelämää haikaileville, löytyy hiekkarantaa Vuosaaren ympäristöstä. Kontulasta Vuosaareen, ajelee bussilla noin puolessa tunnissa. Kallahden luonnonsuojelualue, on taas lintubongarien paratiisi. Kontulasta ja sen lähistöstä, löytyy kyllä jokaiselle jotakin.

Aurinkolahti houkuttelee rannoillaan.

Sipoon griinit kutsuvat golffaria

                        Elämää ja erotiikkaa

Naapuripöydässä oli sutinaa. Marja (nimi muutettu) ehdotti Penalle (nimi muutettu) suuseksiä ravintolan vessassa. Vastapalveluksena Penan pitäisi tarjota Marjalle olut. Yllätyksekseni Pena kieltäytyi päätään pudistellen. Marja haistatteli Penalle törkeästi. Marja häipyi toiseen pöytään. Olen lukenut, että alkoholi ja kevät saa naisten hormoonit hyrräämään. Marjalla ehkä hieman tavallista vilkkaammin. Toisessa pöydässä, tuhkanharmaa ja ruokottoman näköinen mies manasi raskaasti. Tupakkayskän takaa kuului valitus, ettei hän ollut tänäänkään saanut rahojaan sossusta. Mitä hän kiroilee ja valittaa? Miehellähän on tuoppi nenänsä alla. Muut yhtyivät kiroiluun, ikäänkuin solidaarisuuden merkiksi. Nurkkapöydässä taas vaihdettiin veikkaus ja keno vihjeitä. Unelma äkkirikastumisesta koukuttaa täälläkin. Menin tupakalle. Ulkona eteeni astui tyylikkäästi pukeutunut mies. Mies kysyi kelloa. Se oli 10:08 vastasin. Aamulla vai illalla? No, aamulla. Hienoa, kuului reipppaasti, leveän hymyn kera. Siitä on pitkä aika, kun olen nähnyt ”ottohymyn” noin aitona.

Kolmannen tuopin jälkeen päätin karistaa Kontulan pölyt jaloistani. Sain tarpeekseni Cafe Parisin tekoreippaasta metelistä. Seuraavaksi lähtisin ”isolle kirkolle,” Itäkeskukseen. Lukemani mukaan, Itäkeskus on suorastaan hengenvaarallinen paikka. Siellä voi joutua raiskatuksi, hakatuksi tai tapetuksi, ihan vaan keskellä päivää. Itäkeskuksessa teurastetaan eläimiä parvekkeella, lämmitetään asuntoja sähköhelloilla ja saunan kiukailla. Netti suorastaan pursuu näitä uskomattomia tarinoita. Facebookista saa lukea harva se päivä, näiden islaminuskoisten, kurittomien ihmisten edesottamuksista. Tähän mielettömyyteen syyllistyvät lähinnä Rastilan ja Vuosaaren alueen (lue Mogadishu) tummahipiäiset ja karvaranteiset asukkaat. Olen joko tyhmä tai uhkarohkea, mutta päätin silti lähteä matkaan. Minä en ihan kaikkea nielemättä usko. Haluan nähdä ensin omin silmin. Pientä vääntöä mahanpohjassa kuitenkin oli, sillä minulla ei ole matkavakuutusta. Ei myöskään henkivakuutusta. Rokotuksista puhumattakaan.

Metroasemallakin oli rähinää. Kaksi asemavartijaa käskytti maassa makaavaa miestä. Miehellä oli jalka kipsissä. Kumpikin vartija oli kaljupäinen. Eikö vartijoilla tai poliiseilla saa olla hiuksia päässä nykyään? Maassa makaava mies itki tuskissaan. Olisiko jalka murtunut uudestaan? Minun kävi sääliksi maassa makavaa, itkevää miestä.

Nälkä ajaa ihmiset liikkeelle.

Metron ajaessa Myllypuron asemalle, vaunu täyttyi ääriään myöten ihmisistä. Muovikassit pursuilivat elintarvikkeista. Mummojen vedettävät kärryt, pursuilivat patongeista. Samalla muistinkin jutut Myllypuron leipäjonoista. Siitäkö tässä oli kyse? Sitten näin ikkunasta ulkona seisovan ihmismeren. Ihmisiä oli silmän kantamattomiin. Satoja vai tuhansia? Tätä en olisi halunnut nähdä. Eräs laihaakin laihempi mummeli pisti joukosta erityisesti silmään. Nainen näytti hauraammalta kuin heinän korsi. Kuinka ihmeessä noin heikon näköinen mummeli pystyy nousemaan aamuisin sängystään, saati matkustaa metrolla leipää hakemaan? Tältäkö näyttää Suomi 100 vuotiaana? Kadulla kuseksivia natseja ja leipäjonoja?

Itäkeskus

Itäkeskus vaikutti ainakin tänään rauhalliselta. Missään ei näkynyt  rättipäisiä terroristeja. Suunnistin metrolaiturilta oikealle ja sitten rullaportaisiin. Google maps on loistava apu täällä Helsingin vilinässä. Räpsin portaissa pari kuvaa kännykälläni. Suutani kuivasi. Kaipasin lisää kaljaa. Katsoin kännykästä lähimmän kapakan ja kas, Idän piste olikin ihan tuossa vieressä. Sinne siis. Ravintolassa oli iso sali, mutta vähän asiakkaita. Marssin baaritiskille. Ystävällisesti hymyilevä tarjoilija kaatoi tuopin. Nainen oli väsyneen näköinen. Silmäpusseihin ei enää auttaisi kurkut, ainoastaan kirurgi. Hiuksetkin olivat harmaantumassa. Naisen ikää oli vaikea arvioida. Jossain 40-60 vuoden välissä. Turhan iso haarukka. Katselin kännykästä mitäs muuta Itäkeskuksella olisi tarjottavanaan. Eihän täällä ole oikeasti juuri mitään. Ravintolamaailma kuullosti kyllä houkuttelevalta. Sinne siis myöhemmin.

Toista tuoppia tilatessani, tarjoilija kyseli kuulumisiani.  Sanoimme käsipäivät. Kerroin että olen vain pikavisiitillä täällä. Tulevaisuudessa kenties muuttaisin näille nurkille asumaan. Juttelimme niitä näitä. Tarjoilija kertoi elämästään. Irtisanottu Nokialta viisi vuotta takaperin. Asuntolaina kävi ylivoimaiseksi maksaa. Ulosotto vei asunnon. Nyt ulosotto vei palkastakin osan. Perintätoimistot tulisivat olemaan hänen koko elinikäinen riesansa. Työnsä ohella hän joutuu käymään myös sossussa. Tunsin sympatiaa naista kohtaan. Leukani loksahti auki, kun hän alkoi yhtäkkiä raivokkaasti avautumaan. Tarjoilija suorastaan sylki sanoja ulos suustaan. Kaikki tämä, hänen henkilökohtainen epäonnensa, olikin jostain kumman syystä pakolaisten aikaansaamaa. Hädänalaisten, sotaa pakenevan ihmisryhmän aiheuttamaa? Mitä tekemistä heillä oli Nokian alasajossa? Pakolaiset saavat kuulemma kaiken valmiina. Pakolaisilla on kaikki paremmin kuin suomalaisilla. Sen verran elämästä jotain minäkin tiedän, että syyllisiä maailman epäoikeudenmukaisuuteen on turha edes etsiä. Ne, jotka siitä kenties ovat vastuussa, osaavat kyllä piiloutua siltä. Pakolaiset eivät ole vastuussa Suomen surkeasta jamasta, tai siitä miten se kansalaisiaan kohtelee. Luonnollisestikkaan en laukonut mielipiteitäni tarjoilijalle. Olen oppinut pitämään kylillä pääni kiinni. Poromiestä ei parane suututtaa.

                                                                            KELA työnantajana

Idän pisteessä oli ankea tunnelma.

Viereeni istui humalainen mies. Samaa ikäluokkaa kuin minä. Mies mittaili minua katseellaan. Hihat oli kääritty ylös, jotta tatuoidut käsivarret varmasti näkyisivät. Kaiken sen muste sekasotkun keskeltä, paistoi HIFK logo. Mies esittäytyi Nikoksi (nimeä ei ole muutettu) Niko kysyi lähdenkö tänään mielenosoitukseen. Vastasin kieltävästi. En tiennyt mitään mistään mielenosoituksista. Niko kertoi että Suomi on vaarassa. ISIS on jo täällä. Islam veisi Suomen perikatoon. Nyt tarvitaan järeitä otteita isänmaan pelastamiseksi. Naurahdin hiljaa. Mieshän oli täys idiootti. Suu kävi mutta en kuunnellut. Niko kertoi olevansa äitinsä omaishoitaja. Kela on Nikon mukaan paska työnantaja. Se oli leikannut monena vuotena äidin etuuksia. Aina ei ole varaa edes lääkkeisiin. Nikon vankilassa istutut 12 vuotta, eivät vakuuttanet minua Nikon elämänkokemuksen laadusta tai kovuudesta. Hän ei ole ollut päivääkään normi töissä. Rahaa sai kuulemma helpommallakin. Kuka hullu sitä töissä viitsii käydä, vouti vie ne samantien, hän meuhkasi tuoppiinsa. Kyllästyin Idän pisteen ankeaan tunnelmaan. Jätin tiskille puoliksi juodun tuopin.

Kesäinen Itäkeskus

Kävelin jo hieman hoippuen kohti Tallinnan aukiota. Aukiolla otettiin aurinkoa. Suurin osa ihmisistä tuntui olevan humalassa. No, nythän on melkein kesä. Elämästä saa ja pitää nauttia. Poliisiauto seisoi aukion nurkassa. Istuin penkille. Samantien joku tuli pyytämään minulta tupakkaa. Annoin. Minuutti edellisestä, ja taas sama juttu. Tällä kertaa en antanut. Miehen asenne ei vaan miellyttännyt. Aistin hänestä samanlaista röyhkeyttä kuin äsken tapaamassani Nikossa. Tähän kohtaan pieni matkavinkki: Kun matkustat Itä-Helsinkiin, ota mukaan reilusti tupakkaa, ja taskun pohjalle muutama kahden euron kolikko. Tupakoitsijoita ja rahanruinaajia, niitä nimittäin idässä riittää. Päätin lähteä syömään. Kävelin Hansasiltaa ja löysin etsimäni. Kiinalainen ravintola, jota netissä oli vuolaasti kehuttu, löytyi vaivattomasti. Ruoka oli hyvää ja edullista. Kävin myös Gigantissa. Gigantin sisäänkäynnin edessä notkui nuoria miehenalkuja auringossa paistatellen. Yksi istui seinää vasten kyykkypaskalla, idiootimainen hymy naamallaan. HIFK lippis vinosti päässään, hän näytti minulle peukkua ylöspäin.

                                                                         Muistakaa kondomit !

Karismaattinen saarnamies?

Oli kulunut pari tuntia siitä, kun viimeksi olin ollut Tallinnan aukiolla. Nyt aukio oli tupaten täynnä ihmisiä. Poliisiautoja oli tullut parkkiin lisää. Täällä oli selvästi jonkun sortin torikokous käynnissä. Väkijoukko oli kerääntynyt aukion laitaan. Joku puhui mikrofoniin. Sain jonkin verran selvää puheesta. Taasko puhuttiin pakolaisista? Eikö Itä-Helsinkiläisillä ole muuta puheenaihetta kuin pakolaiset? Oma elämä taitaa olla aika hyvällä mallilla, kun energiaa riittää vain ja siitä puhumiseen? Puhuja puhui voimakkaalla Tampereen murteella. Lippalakki päässään hän julisti jotain. Miehen sekavassa ulosannissa oli jotakin samaa kuin kylillä pidätetyn miehen selityksissä muutama vuosi takaperin. Mies jäi verekseltään kiinni porovarkaudesta. Kotietsinnässä miehen tietokoneelta löytyi video, jossa hän harrasti seksiä poron kanssa. Samassa kotietsinnässä selvisi kotikyläämme vuosia piinannut mysteeri. Ukon autotallista löytyi kymmeniä naisten polkupyöristä varastettuja satuloita. Luonnollisesti hän kiisti kaiken. Pian tapauksen jälkeen, hän muutti kylästä pois, vaihtoi nimensä ja muutti jonnekkin etelään.

Katselin väkijoukkoa joka pui nyrkkejään ilmassa. Kaljatölkit heiluivat käsien tahdissa. Ylös ja alas. Väkijoukko oli kuin samasta kylästä, samoista vanhemmista lähtöisin. Kukaan ei näyttänyt kovinkaan terveeltä. He kaikki olivat kuin yhtä, kuin samasta puusta veistetyt. Ruumiin rakenne, kasvojen piirteet ja vaatteet. Kuin juuri merestä noussut alkueläin se hengitti. Väkijoukko myötäili mikrofoniin puhujaa. Aistin väkijoukon aggressiivisuuden. Älämölö kiihtyi. Nyrkit puristuivat valkoisina lisää. Tallinnan aukiolta puuttui enää roihuava rovio. Täydellinen mielipuolisuuden näytelmä oli enää viittä vaille valmis. Oksensin rajusti kukkapenkkiin. Halusin äkkiä kotiin, takaisin pohjoiseen. Olin saanut tarpeekseni Itä-Helsingistä. Tämä on surullisin maailman kolkka, jonka olen koskaan eläessäni nähnyt. Seuraavaksi matkustaisin kyllä jonnekkin muualle. Tallinnaan? Tänne en myöskään koskaan muuttaisi asumaan. Facebookin terroristitkin loistivat poissaolollaan. Matkani oli siis monelta osin suuri pettymys.

 

 

Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Sanna lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 18:24

    Kylläpä olet ankean ja yksipuolisen kuvan itä-Helsingistä maalannut, mutta jospa seuraavalla retkelläsi löydät myös sen aurinkoisen puolen? Itä-Helsinki on niin paljon muutakin, kuin ostareiden juottoloita.
    Sitäpaitsi mitään Mäntybaaria Kontulassa ole ollut, Mäyräbaaria lie haettu? Se näkyy olevan vielä hyvinkin voimissaan; ohikulkiessa siellä on sananmukaisesti väkeä mustanaan. (Oikaise toki, jos itse olen väärässä)
    Ai niin, eivätkös vain lantalaiset kutsu lappilaisia lappalaisiksi, vai miten se menikään?

  • Reply jmakela lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 19:59

    Mäntybaari ei ole oikea baari. Se oli uimahallin viereisessä metsässä oleva mesta, jossa oli villinlännen säännöt ja meininki. Mäntybaarin tietää jokaikinen Kontulassa pidempään asunut. Viittaatko lantalaisella kenties maalaisuuteeni? Vaikka olen neljännen polven hesalainen, se ei kuulu tai näy kirjoitusasussani. En tiedä lappalaisista muuta kuin että saisivat painua poroineen helvettiin luontoa pilaamasta. Savolainen tai lappalainen, ihan sama mulle.

  • Reply Heebo keskiviikko, helmikuu 7, 2018 at 03:08

    T tätä on pakko rakastaa

  • Reply mäkelä keskiviikko, helmikuu 7, 2018 at 09:18

    Heh

  • Reply hei tiistai, tammikuu 1, 2019 at 12:03

    HAuska juttu mutta osin sepitetty faktat ja fiktiot sekaisin

    • Reply mäkelä tiistai, tammikuu 1, 2019 at 15:22

      Totta turiset, mutta vain pieniltä osin. Faktaa on se, että Itä-Helsinki on ankea paikka. Fiktiota on se, että kirjoittaja ei ole lapista.

  • Reply Huhtala Juha perjantai, helmikuu 15, 2019 at 19:18

    Mikä tämän jutun idea oli ? Pitää eri mieltä olevia idiootteina ja etenkin jos eivät rakasta Islamin Uskoa.

    Miksi lähdit täältä pois,kun noin täydellisenä ihmisoletettuna varmasti saisit Suomen velattomaksi ja uskonnon Islamiksi.

    Nauti olostasi siellä Minareetin juurella.

    • Reply mäkelä sunnuntai, helmikuu 17, 2019 at 15:12

      Voisin lyödä kiljupullosta vetoa, että olet niitä tyyppejä, jotka kitisevät toreilla ja kuppiloissa sananvapauden menettämisestä/rajoittamisesta? Mahtaa olla rankkaa, jos toisten kirjoitukset saa herran noin pois tolaltaan? Mieluummin minareetin juurella, kuin navetan nurkalla itkemässä maailman monimuotoisuutta.

  • Reply Hassan keskiviikko, toukokuu 22, 2019 at 20:49

    Poliisien ja vartioiden, kuin myös muiden työkseen painijoiden kannattaa pitää lyhyitä hiuksia, jotta ei vastapuoli voisi niihin tarttua. Et varmaan tahallisesti heitä kuitenkaan halventanut.

  • Reply mäkelä torstai, toukokuu 23, 2019 at 05:14

    En tietenkään. Kunnioitukseni Suomen poliisivoimia kohtaan on äärimmäisen kovalla tasolla. Mikään ei herätä minussa yhtä suurta kunnioitusta kuin nahkatukkaiset, skinilookilla patsastelevat vallesmannit ja heidän pomonsa, jotka istuvat käräjillä harvase päivä. Tänään uutisoitiin taas epäily virka-lahjontarikoksesta. Loistavaa.

  • Leave a Reply