Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kalkkisten joulukylä

Münchenin joulumarkkina-aiheisessa artikkelissa kerroin, että olemme pariskunta, joka ei juhli joulua. Emmekä me oikein muutenkaan perusta noista jouluhulinoista. Joulu ainakin itselleni näyttäytyy ennen kaikkea lasten juhlana ja koska meidän kahden aikuisen ihmisen taloudessa, kun ei niitä lapsia ole (karvavauvahaaveisteni huolimatta), niin ei sitä joulua oikein osaa juhliakaan. Ainakaan perinteisellä tavalla…

Huolimatta tästä joulumielen uupumisesta, meillä on kuitenkin viimeisen seitsemän vuoden ajan ollut yksi jouluinen perinne, josta me emme luovu. Tämä perinne on Kalkkisten joulukylä. Kalkkinen itsessään on kylä Asikkalan kunnassa, joka on kappale kauneinta Suomea – ainakin minun silmin. Asikkala on useiden järvien ja kahden kanavan kunta, joka tunnetaan ennen kaikkea kesämahdollisuuksistaan. Joulukylä taas on perinteenä tuttu niin kaupungeista, kuin pienemmiltäkin paikkakunnilta. Ja yleisesti itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että niin kauan kuin pienilläkin paikkakunnilla on innokkaita ja aktiivisia, jotka jaksavat panostaa järjestämiseen, tulisi nämä mahdollisuudet lähiseudun asukkaiden ja mökkiläisten hyödyntää. Tuttuun tapaan vierailimme siis myös tänä vuonna Kalkkisten joulukylässä.

Tavoitteeni oli kirjoittaa aiheesta osana Asikkala-aiheista juttusarjaa, joka julkaistaan tammikuussa, mutta pakkohan tämä ilo oli jo nyt jakaa – liittyen nimittäin tähän joulukuiseen teemaamme joulupukin etsinnästä. Taustalla nimittäin painoi se, että hyvästä yrityksestä huolimatta me emme tavanneet yhtään joulupukkia Münchenin joulumarkkinoilla. Ja tämän vuoksi julistinkin jo joulukuun alussa, että lähdemme jouluksi pohjoisiin joulupukin etsintään. Näin me myös teimme ja vietimme mieheni kanssa jouluamme Rukatunturilla – pukkia bongaillen. Mutta kuten tarkkasilmäiset Instagram-seuraajamme saattoivat huomata, niin pukkia ei pohjoisissa joulukiireiltään näkynyt.

Jonka vuoksi, me onneksemme olimme pitäneet kiinni myös tänä vuonna, meidän joulukuisesta perinteestämme joulukuun alussa, sillä joulupukki löytyi sieltä, mistä tontutkin. Sivuhuomiona todettakoon, että en voinut tätä luonnollisesti ennen Rukan reissua kertoa, sillä silloinhan edellytykset lähteä jouluksi pohjoisiin, olisi poistunut.

Kalkkisissa niitä tonttuja on, enemmän kuin monessa muussa pitäjässä yhteensä. Syy tähän on Vuoden Tonttu-valinta. Vuoden tontuksi valitaan aina henkilö, joka on ansioitunut tavalla tai toisella toimiessaan kyläläisten ja kylän hyväksi, sekä tuonut kylää esille suotuisassa valossa laajemminkin. Vuoden tontuksi on valittu vuosien saatossa mm. Teollisuusneuvos Ensio Rapala, jonka nimi saattaa putkahtaa vielä usein esiin näissä kotiseutuaiheisissa kirjoituksissani. Syy siihen on kalastuksen harrastajille ilmeinen, mutta kerrottakoon myös muille, että Ensio on kuuluisan Lauri Rapalan poika. Ja jos kysyt, kuinka kuuluisan, niin suosittelen ohjaamaan kysymyksesi ihan mille maailman kansalaisuudelle tahansa, joka vain harrastaa kalastusta. Lauri Rapala on Rapala-uistinten isä ja Asikkala on näiden uistinten kotikunta. Ensio itse on ansioitunut mm. Rapalan toimitusjohtajana, mutta myös monella muulla saralla, joten pelkäksi tontuksikaan hän ei ole päässyt vain syntymällä. Tonttuina on siis suurelle kansalle tunnetumpia, mutta myös tuntemattomampia henkilöitä. Mutta perinteenä tonttu, on tae myös joulupukin olemassa olosta. Tänä vuonna me emme nähneet vuoden tontun valintaa, mutta tonttu nimetään juhlavin menoin ulkoilmalavalla ihmisten hurraa-huutojen, sekä aplodien säestämänä.

Mitä Kalkkisiin muuten tulee, niin siitä tulette varmasti kuulemaan vielä useita kertoja ja eri näkökulmista. Tässä yhteydessä kuitenkin menotärppinä ensi vuodeksi teille katsaus Kalkkisten Joulukylään ja sen tunnelmiin.

Kuinka moni teistä nostaa käden pystyyn kysyessäni, että oletko maalta? Tai oletko viettänyt lapsuutesi kesät mummolassa maalla? Mikäli vastaus oli kyllä, niin muistatko ne maalaismaisemat kaikkine peltoineen, pienine torppineen, kyläkouluineen ja metsänreunoineen? Muistatko kylänraitilta sen torpan mummon, joka aina heilutti niin iloisesti lapsille ja sen maatalouslomittajan, joka hieman lehmänhajustaan huolimatta oli vallan huuliveikko ja mukava seuramies? Muistatko ne tienpietareet, joilla taiteiltiin jalan tai fillarilla, jos sattuikin samaan aikaan auto ja traktori tulemaan vastan?

Saapuessa Kalkkisten kyläpäiville, ovat kaikki paikalle johtavat tiet juuri kuvailemani kaltaisia ja juuri noilla edellä mainituilla maisemilla. Pieniä mutkittelevia asfalttiteitä, joissa hädin mahtuu kaksi leveää kulkuneuvoa tulemaan vastan, vaikka vauhtia pitäisi olla 80 km / h.

Kyläpäivät pidetään perinteisesti aina Pörskälässä, joka on paikallinen Nuorisoseurantalo. Alun perin tuolle paikalle on noussut 1919 rakennus, joka paloi vuonna 1963. Uusi Pörskälä valmistui 1970. Rakennus itsessään on hyvin perinteinen 1970-luvulla rakennettu seurantalo; pieni keittiö ja tarjoilutila, sekä iso sali, jossa on esiintymislava. Hyvin sinne mahtui myyjiä, niin läheltä kuin kaukaa. Tuotteina oli sekä perinteisiä käsitöitä, puutöitä, päretöitä sekä kotileivonnaisia ja makeisia. Mutta myös muutamia perinteisempiä markkinamyyjiä oli mahtunut matkaan ja ihan hyvä niin, itsekin tuli ostettua hieman pienvalmistajan perunanaksuja iltapurtavaksi. Lisäksi Ruokalan puolella oli tarjolla lounasta, sekä arpajaiset.

 

 

 

 

 

Varsinainen tapahtuma-alue on kuitenkin ulkosalla. Pörskälän pihaan on rakennettu pieni joulumaa, kaikkine pienine kojuineen, joissa myydään käsitöitä ja kotitekoisia herkkuja. Lisäksi pihalla on makkara- ja kahvikoju, sekä kaikenlaista pientä aktiviteettia onginnasta ponien rapsutteluun. Pihan perällä on myös jouluinen lava, jolla kaikki tapahtuman aktiviteetti tapahtuu; mm. Vuoden tontun nimeäminen.

Pörskälän tienoo valaistuu joulutunnelmaan sen upeammin, mitä valkoisempana maa on. Harmillisesti tänä vuonna lumi oli hieman vähissä, mutta sen verran kuitenkin lunta oli, että jätkänkynttilöiden ympärillä erottui tuhkasta tummaksi muuttunut lumi.

Perille löydät varmasti, kun määrität Google maps-sovellukseesi ”Pörskälä, Kalkkinen”. Tienvarressa on isot P-alueesta ilmoittavat kyltit ja niitä seuraamalla löytää oikean parkkipaikan. Ja saapuessa autolla paikanpäälle, niin vastassa on liikenteenopastajat, jotka ohjaavat autoja järjestelmällisesti paikoilleen. Me aina ”paikallisina” ajamme viereisen koulun pihaan. Siellä on muutama paikka, jota innolla hyödynnämme (niille paikoille ei ohjata vieraita). Syynä paikkavalintaan on muun muassa se, että riippumatta tapahtumasta, niin aina kun Kalkkisissa tapahtuu, on paikallisella kyläkoululla vanhempainyhdistyksen pyörittämä kahvila. Ja se on meille yhtä tärkeä perinne, kuin osallistua itse tapahtumaan. Itse olen pienen kyläkoulun kasvatteja ja antaisin mitä tahansa, että jokainen vanhempi, joka haluaisi, saisi kouluttaa lapsensa koulussa, jonka oppilasmäärä vastaa isojen koululaitosten luokkakokoa.

 

 

 

Kalkkisissa järjestetään vuosittain useita upeita tapahtumia ja lisäksi Kalkkisissa on erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia niin kesällä, kuin talvella. Tulen varmasti kirjoittelemaan näihin liittyen vielä paljon tulevaisuudessa!

Ota seurantaan Kalkkisten sivu Facebookissa ja seuraa tapahtumakalenteria sen kautta: Kalkkisten kylän facebook-ryhmä

 

Onko sinulla jotain erityistä mielessäsi, jota haluaisit kuulla tällaisen paikallisturren kertomana Kalkkisiin liittyen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply