Suomen suurin matkablogiyhteisö

SuperMummot Tallinnassa

Olen vieraillut eteläisen naapurimaamme pääkaupungissa kymmeniä, ellen satoja kertoja, sekä työn, että vapaa-ajan merkeissä. Tänä syksynä koin retken, joka jää elämään muistoissani aina ajasta ikuisuuteen. Elokuun alussa julkaisin kirjoituksen Jessican VIP – Vikkelään ilman päämäärää: Tallinna, jonka jälkeen matkaamme ja tunnelmiamme tien päältä pystyi seuraamaan blogini sosiaalisten medioiden kautta. Olen monesti aloittanut kirjoittamaan pienen ryhmämme viikonloppureisusta. Mutta vaikka kuinka yritän löytää oikeita sanoja kuvailemaan kokemiamme tunnelmia, ei niitä sanoja tahdo löytyä. Tämä matka sai minut muistamaan, että mitkä asiat maailmassa oikeasti merkitsevät. Mitkä asiat ovat niitä, mitä ei voi mitata sanoilla, ei rahalla, eikä millään maailman materialla tai mielikuvilla.

Valehtelisin, jos sanoisin, etten jännittänyt miten me pärjäämme tuon kahden yön yli olevan reissun. Lähdimme lauantaiaamuna Päijät-Hämeestä kohti Länsisatamaa ja saavuimme Ollin kanssa kotiin noin puoli yhdentoista aikaan maanantai-iltana. Emme koskaan ennen olleet matkanneet tällä kokoonpanolla, enkä koskaan ole ollut näin intensiivisellä matkalla. Lisäksi olen matkakumppanina hieman itsenäinen ja piirun verran enemmän itsepäinen. Kaikista näistä huomioista huolimatta; matka ei olisi voinut paremmin mennä. En tiedä tekikö sen matkaseura vai matkaseuran verenperimä, mutta me nautimme – ilman minkäänlaisia jännitteitä.

Joulusta 2017 asti suunnittelimme mummojeni kanssa yhteistä Tallinnan matkaa – ihmisille, joilla on jo kaikkea, ei osaa antaa mitään lahjaksi ja toisaalta – miksi pitäisi? Useat asiat maailmassa ovat sitä materiaakin kalliimpaa ja arvokkaampaa, kuten esimerkiksi yhteinen aika ja yhteiset muistot.  Suunnittelumme ja kalenterin synkronointi tuntui toisinaan matkanjärjestäjän, eli allekirjoittaneen osalta mahdottomalta. Milloin tilanteet mutkistuivat töiden, milloin terveydellisten seikkojen tai ulkoa tulevien velvoitteiden tai haasteiden vuoksi. Kiireet ja kaikki elämän eteen heittämät vastoinkäymiset hidastivat menoamme – mutta minkään asian emme antaneet tulla suunnitelmiemme eteen.

Koimme ja näimme upeita paikkoja ympäri Harjumaan maakuntaa, ollessamme liikkeellä minun rakkaalla Tirriäiselläni.  Ajoimme parin päivän aikana toista sataa kilometriä, nauttien toistemme seurasta, vaihtaen kuulumisia ja mikä parasta; eläen hetkessä. Nauroimme itsemme tikahduksiin, toisinaan itkimme onnesta ja riemusta, toisinaan myös ikävästä ja kaipuusta. Koimme sellaista tunteiden vuoristorataa, etten ole ikinä eläessäni tuntenut millään aiemmalla matkallani.

Varsinaiset matkavinkit tulevat jakoon myöhemmin – mutta viikonlopun kunniaksi: Rakastakaa läheisiänne. Ottakaa se lyhytkin yhteinen aika rakkaimpienne kanssa, jotta muistatte kertoa, kuinka paljon juuri hän sinulle merkitsee.

Nämä naiset – minun mummoni, ovat minulle tärkeämpiä ja rakkaampia, kuin koskaan osaan sanoin tai teoin heille näyttää.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Henna / sooloiluja.com maanantai, lokakuu 1, 2018 at 22:35

    Oletpa järjestänyt ikimuistoisen reissun mummoillesi – ihana sinä! Todella upea tapa näyttää välittämistä ja rakkautta. Olivat varmaankin tosi innoissaan ja onnessaan.

    • Reply jessica tiistai, lokakuu 2, 2018 at 08:41

      Kiitos Henna! Ikimuistoinen tämä reissu oli meille kaikille – jäähyväisten hetki, kun veimme heidät kotiovilleen oli vähintäänkin tunteikas, itkulta ei säästytty. Se onnen tunne, jonka sain nähdä heidän kasvoillaan tämän matkan ajan oli upein palaute, jota voin itselleni kuvitella. Ensimmäinen kysymykseni oli itselleni matkan jälkeen, miksi en tehnyt tätä aiemmin?

    Leave a Reply