Suomen suurin matkablogiyhteisö

Baijerilainen juomakulttuuri pähkinänkuoressa

Follow my blog with Bloglovin

Ruokapostauksestani tuli niin pitkä, että päätin jakaa artikkelin Baijerilainen ruoka- ja juomakulttuuri kahteen osaan.  Baijerilainen juomakulttuuri on niin monisäikeinen ja mielenkiintoinen, että sille pitäisi varmaan kokonaisuutena ottaa oma aikansa ja paikkansa ja jakaa asiaa hieman osa-alueittain. Katsotaan, jos joitain artikkeleita tässä tulevaisuudessa teenkin, ennen sitä kuitenkin perustietoutta matkalaisten ensijanoon. München tunnetaan maailmallakin olut-pääkaupunkina. Ja ei syyttä, sitä se oikeastaan onkin jo vuosisatojen takaa. Sillä tiesitkö, että oluelle on ollut olemassa vuodesta 1516 asti baijerilainen oluen puhtauslaki, joka määrittää oluen alkoholijuomaksi? Oluen puhtauslain mukaan oluen raaka-aineita ovat vesi, ohramallas ja humala. Laki oli vuosikymmeniä voimassa myös liittoutuneessa Saksassa. Vaikka vuonna 1987 laki lopulta kumottiin Saksan liittotasavallassa, niin lukemattomat panimot noudattavat sitä edelleen. Ja tämän pohjalta voit siis päätellä useiden Müncheniläisten oluttupien olutreseptin pohjan. Puhtauslakia pidetään kuitenkin edelleen syynä siihen, miksi Saksa on olutvaltiona jäänyt moderneista markkinoista ja tuotekehityksestä. Sen lisäksi, että baijerilaisen ja myöhemmin saksalaisen oluen puhtauslain on säätänyt kuningashuone, niin kuningashuone on ollut vaikuttajana myös Kreikan vastaavaan lakiin. Ludvig II:n setä, Otto I, toimi Kreikan ensimmäisenä kuninkaana ja hän vei uuden juuri itsenäistyneen valtion lakeihin oluen puhtauslain. Kreikassa asetus kumottiin vasta EU:n myötä tulleiden lakien myötä

Maailman ehkä tunnetuimmat ja suurimmat olutfestivaalit, joka järjestetään Münchenissä, juontaa juurensa myös kuningashuoneeseen. Historian ensimmäiset Oktoberfestit järjestettiin 17. lokakuuta 1810. Kansanjuhlaa juhlittiin kruununprinssi Ludvig Baijerilaisen ja Therese von Sachsen-Hildburghausenin häiden kunniaksi. Münchenin kaupunki järjestäjänä pystytti juhlatapahtuman kaupungin muurien ulkopuolelle lähelle Sendlinger Bergiä. Kuningas Maksimilian I määräsi alueen nimeksi Theresienwiesen miniänsä mukaan. Vuonna 1850 Ludvig I Baijerilainen, joka oli tuolloin jo kuningas, pystytti alueelle niin suuren pronssivalupatsaan, ettei sellaista oltu valmistettu sitten antiikin Rooman. Ludvig I, joka oli Ludvig II:sen isoisä, tunnetaan historiassa myös kauneudenpalvojana pojanpoikansa tavoin ja Münchenin rooli kulttuurikaupunkina on osittain hänen ansiotaan. Poiketen kuitenkin Ludvig II:sta, jolla uskotaan olleen lämpimiä tunteita kamaripoikaansa kohtaan, oli hänen isoisällään silmää myös naiskauneudelle. Tuo kauneudenpalvonta päätyikin kuninkaan valtakauden kohtaloksi vuonna 1848, juuri Oktoberfestien aikaan. Kuninkaan rakastajattaren vuoksi noussut kansan kapina aiheutti Ludvig I:n kruunusta luopumisen ja valta siirtyi poikkeuksellisesti jo ennen Ludvig I:n kuolemaa hänen pojalleen Maksimilianille, eli Ludvig II:n isälle. Vaikka juhlat nykyisin tunnetaankin olutjuhlina, niin olut ei ole ollut aina osa festivaaleja. Ihan ensimmäisinä vuosina  alkoholin nauttiminen ei ollut sallittua juhla-alueella. Muutamien vuosien pästä kuitenkin jo oluen tarjoilu sallittiin. Oluthallit ovat tulleet vasta 1896, jonka jälkeen tapahtuma onkin paisunut nykyisen kaltaiseksi ja tapahtumassa käy vuosittain yli 6 miljoonaa oluen ystävää 16 vuorokauden aikana.

Saksalaiset rakastavat olutta ja erityisesti baijerilaiset, mutta ihmekö tuo historiansa vuoksi.Mutta sen vuoksi olut onkin ottanut omanlaisensa roolin arjessa ja Baijerissa olut on seurustelujuoma, se on janojuoma ja ruokajuoma. On arki tai viikonloppu, niin aina se pieni olut tai isompikin menee helposti ruuan kyytipoikana. Kuten Ranskassa viini, niin Saksassa olut maksaa saman tai vähemmän, kuin pullotettu vesi. Toki hintataso hyvillä paikallisilla oluilla on vaihteleva – riippuu ravintolasta ja sijainnista, kuten Suomessakin. Halvimmillaan litran tuoppi maksoi noin 6 euron pintaan (Garmisch-Partenkirchenissä) ja kalleimmillaan noin 10 euroa (Münchenissä). Puolen litran tuoppien hinnat lähtivät paikasta riippuen kolmesta eurosta ylöspäin, mutta myös yli 6 euron tuoppeja osui matkaan. Kauppahinnat olivatkin sitten huomattavasti huokeammat, riippuen oluesta ja pullon koosta ja siellä todella toteutui se, että veden hinta nousi korkeammaksi kuin paikallisen perusoluen.

Vaikka Saksa tunnetaan myös viinimaana, joka on maailman 10:ksi suurin viinintuottaja, niin maineeltaan se on olutmaa silti suuren kansan suussa. Aina ei kuitenkaan ole ollut niin. Sillä tarina kertoo, että keskiajalla hovit joivat pääsääntöisesti viiniä, kunnes 1500-1600-luvuilla viinisatojen määrä heikkeni ilmaston kylmetessä ja pikkuhiljaa sekä hovit, että kansa alkoi kääntymään olutkansaksi. Saksassa on seitsemän eri aluetta, jossa on edelleen viinituotantoa. Mutta viimevuosina tuottajat ovat tietoisesti pienentäneet tuotantoaan ja keskittyneet määrän sijasta laatuun. Ja onhan se pakko myöntää, että itselläkin on muutama saksalainen valkoviini suosikkien listalla, joka vie kielen mennessään. Baijerin osavaltiossa ainoa tunnettu viinialue on Franken, vanhakeskiaikainen herttuakunta Baijerin pohjoispuolella. Frankenissa tuotetaan punaviiniä Pinot Noirista ja Frühburgunderista ja valkoviinejä pääasiallisesti Silvanerista ja Müller-Thurgausta. Alueen valkoviineistä on sanottu Silvanerin olevan parasta Silvaneria maailmassa. Paikalliset viinit pullotetaan tyypillisesti litteään ja pyöreään pulloon, jonka vuoksi kyseiset viinit eivät eksy koskaan omaan viinikaappiin. Mutta tämän teeman mukaisesti pitäisi joku kerta itsekin testata, esimerkiksi talvella kun muistelee valokuvia katsellen mennyttä kesämatkaa.

Baijerissa myytiin erittäin paljon Itävaltaista viiniä ja eipä tuo ihme, Baijerilla on kuitenkin pitkä yhteinen historia Itävallan kanssa, Itävaltalaiset viinit ovat hinta-laatusuhteeltaan kehittyneempiä monin osin kuin saksalaiset, tuotekehityksensä ansiosta, jota on kehitetty vuosikymmenet volyymia enemmän ja Itävalta on kuitenkin ihan vieressä. Toki myös saksalaisia viinejä oli tarjolla ja oikein hyviäkin sellaisia. Tulevaisuudessa varmasti vielä enemmän, Saksan keskityttyä entistä enemmän viinintuottajana laatuun, määrää enemmän. Viinien hinta on kuten Suomessa, halutessa hyvää, maksat hyvän viinin hinnan. Monissa paikoissa talon viini oli oikeinkin hyvä ja suuhun sopiva ja pieni viini paikallisittain, maksoi noin 7-9 euroa. Pienellä viinillä paikallisittain tarkoitan sitä, että tilatessa ”Small white wine, please”, sain poikkeuksetta sen 25 cl karahvin ja lasin viereen. Suomessa vastaavasti olisin saanut 12 cl. Tämän vuoksi kulttuuria harrastaessamme jouduinkin pysähtyessä terassille, jättämään joka toiset ”yhdet” väliin. Sillä ilman sitä, olisi ollut jo ennen myöhäisiltapäivää känni päällä. ?

 

Viini vai olut? Kumman sinä valitset. Itse valitsen viinin tottakai – kyllä ne saksalaiset senkin osaavat.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina torstai, elokuu 9, 2018 at 02:41

    München on Isarin rannalla. Saksassa kylät ja kaupungit ovat alunperin rakennettu purojen ja jokien varrelle. Vettä tarvittiin pyykinpesuun, ruoanlaittoon ja juomavedeksi karjalle ja ihmisille. Pintavesi ei ollut puhdasta vaan aiheutti sairauksia. Siksi esimerkiksi nunna ja parantaja Hildegard von Bingen tuhat vuotta sitten kielsi juomasta epäpuhdasta pintavettä vaan sen sijaan viiniä tai olutta. Oluenpano oli vielä 500 vuotta sitten naisten tehtävä ja nunna Katharina von Bora oli oppinut sen taidon luostarissa. Katharina tunnetaan uskonpuhdistajan Martin Lutherin vaimona. Siksi saksalaisilla on oluen ja viininjuontiin erilainen suhde kuin suomalaisilla. Suomalaisista tuntuu aluksi oudolta, että munkeilla on menestyviä suuria olutpanimoita, mistä ansaitsevat elantonsa. Baijerissa on lehmille laidunmaita vuorilla, karuja peltomaita mallasohran- ja humalanviljelijöille, mutta ei viininviljelykselle soipivia lämpimiä rinteitä. Frankkien viinit eivät vedä vertaa Reinin, Moselin, Ahrin ja Nahen rantojen,ja Pfalzin viineille. Näillä taas ei ole suuria peltomaita, vaan metsää ja hedelmälliset pellot Reinin tasangolla tarvitaan perunoitten,vihannesten ja hedelmäpuitten viljelyyn. Jostakinhan ihmisten on ruokansa revittävä. Joo, huomaa, että olen luterilainen ja kasvanut Satakunnassa, missä ”kauas (missä) katse kantaa yli peltojen”, syötiin arkena ohraleipää, silakkaa ja perunaa, mutta juhlissa , häissä ja hautajaisissa aladoopia ja ryynimakkaraa ja juotiin sahtia päälle (sahti ei ole alkoholia!) – ennen kuin keskiolutta ruvettiin myymään kyläkaupoissa ja viinarallit Viroon alkoivat. Harvassa ovat enää sahtimestarit, joita ennen oli joka kylässä.
    Jos vielä käyt Saksassa, niin syö ihmeessä italialaisten ravintoloissa. Minä saan sappikohtauksen, kun vaikka ajattelenkin baijerilaisten siansorkkia.

    • Reply jessica lauantai, syyskuu 22, 2018 at 18:45

      Upeaa yleistietoa! Olet kaikesta päätellen vieraillut saamoilla seuduilla kerran, jos toisenkin. Olemme menossa Müncheniin joulukuussa, joten otan neuvostasi koppia. Sillä meillä on vielä viikonloppuloman ravintolavaraukset tekemättä. Kiitos ja oikein upeaa syksyn jatkoa sinulle Katriina!

    Leave a Reply