Suomen suurin matkablogiyhteisö

Baijerilainen ruokakulttuuri pähkinänkuoressa

Follow my blog with Bloglovin

Ruokaa rakastavina matkalaisina matkamme oli pääsääntöisesti onnistunut, muutamia mahalaskuja lukuun ottamatta. Huomioiden kuitenkin, että baijerilainen ruoka on oma käsitteensä ja se on mitä se on – eli pääsääntöisesti lihaa ja vieläpä possun sellaista, eli rasvaista. Mieheni on matkannut jo vuosia Baijerissa työmatkoillaan ja oikeastaan ainoa paikallinen asia, johon hänellä on ollut aikaa tutustua ennen tätä matkaa, on ollut ruoka. Sen kokemuksen pohjalta joka hänellä oli, sain varoituksen jo ennen matkaa, että mitä luultavammin tulen elämään torilta ostetuilla hedelmillä, jäätelökioskien jäätelöillä ja konditorioiden kakuilla. Ja vaikka se veikkaus ei kovin kauas mennyt, niin on pakko myöntää, että konditoriat kierrettiin kaukaa. Syynä oli kaiken sen syödyn ruuan rasvaisuus, jonka seurauksena ei vaan yksinkertaisesti enää pystynyt edes haaveilemaan kakuista ja leivonnaisista.

Meillä on useita erilaisia vakiintuneita tapoja löytää parhaimmat ruokapaikat matkoillamme hinta-laatusuhteeltaan. Usein varmin tapa varmistaa tämä asia, on valita paikallisten suosimat ravintolat. Aina se ei kuitenkaan ole kovin helppoa, erityisesti jos tarjonta on laajaa – sillä eihän se ole tae Suomessakaan paikallisuudesta, jos ravintolan terassilla istuu suomalaisia. Paikallisuudella tarkoitan tässä kohtaa niitä viereisen toimiston duunareita tai kaveriporukkaa, joka on lähtenyt kotikaupungissaan illanviettoon. Paikallisten suosimia paikkoja onnistuimme löytämään muutamia sekä Alpeilla, että Münchenissä ja niiden lisäksi ruokailimme mistä ruokaa löytyi. Se todettakoon siis heti alkuun, että yksi lomamme päätapahtumapaikkoja oli Schwangaun kylä sekä siellä sijaitsevat linnat ja siellä söimme mistä ruokaa löytyi. Saavuimme kylässä sijaitsevaan hotellille vasta illalla ja poistuimme kahden yön jälkeen heti aamiaisen syötyämme. Joten meillä oli pakottava tarve saada vähintään kolme ruokailua järjestettyä kylässä, sisältäen kaksi illallista ja lounas. Ja ikävä kyllä, mikäli kylästä ei poistunut, paikallisten suosimia ravintoloita ei ollut mahdollista löytää. Jos olet lukenut aiemmat kirjoitukseni Neuschwansteinin linnasta ja Hohenschwangaun linnasta, niin ymmärrät täysin. Tämä ikävä tosiseikka näkyi jonkin verran myös hinta-laatusuhteessa – tai sitten valitsimme ruokamme tarjolla olevista listoista huonosti. Ruoka oli edullista tai keskihintaista, riippuen paikasta. Mutta ruuan laatu taas vastaavasti jäi hieman odotuksista. Mutta syynä saattoi olla myös Baijerilainen keittiö…

Yksi ilmeisen hyvä ravintola kylästä olisi löytynyt, mutta me emme ikävä kyllä päässeet testaamaan sitä; ravintola on nimeltään Alpenrose am Seeainakin upealla sijainnilla se oli! Menimme ennen iltapäivällä olevaa Hohenschwangaun linnakierrosta terassille nauttimaan lasilliset hyvää paikallista valkoviiniä ja seuratessamme keittiöstä saapuvia ruoka-annoksia jouduimme toteamaan, että tarjoilu näytti lupaavalle. Tarkistaessamme mahdollisuutemme palata ruokailemaan vielä illemmalla ravintolaan, meille selvisi, että ikävä kyllä ravintolan aukioloajat eivät mahdollistaneet ruokailua enää meille sopivalle kellonajalle. Kyseisellä ravintolalla toki oli samat suositukset ja arvosanat Tripadvisorissa, kuin esimerkiksi hotellimme ravintolalla, jossa söimme edellisenä iltana. Edellisen illan ruokailulle en kuitenkaan ruuan puolesta voinut neljää tähteä ruuan antaa, vaikka se oli lähes 500:n Tripadvisoriin kirjoittaneen asiakkaan arvion keskiarvo. Mutta kun ei antanut pikkuasioiden harmittaa, niin vaikka ruoka hotellillamme ei ollut priimaa, niin illat ja ruokailut ravintolassa olivat todella onnistuneita. Hotellimme ravintolassa oli kuitenkin ensiluokkainen viinivalikoima ja hotellimme yhteydessä olikin viinimyymälä, jossa myytiin sekä Itävaltalaisia, että Saksalaisia, pääasiallisesti pienten tilojen viinejä. Viiniä nautimme sitten hyvän ruuankin edestä. Söimme molemmat illalliset hotellissamme ja ruoka oli hintaan nähden keskinkertaista. Lihat olivat hieman sitkeitä ja niiden maustaminen oli jätetty asiakkaan vastuulle jopa suolan osalta. Leipä taas vastaavasti keiton ja salaatin kanssa oli ollut jo hetken leikattuna, joka kertoi ravintolan keittiön ruoka-aineiden kierrosta asiakasmäärää enemmän. Vihannekset yleisestikin taidetaan säilyttää Saksassa 85 %:sesti ravintoloissa väärin, sillä helteistä huolimatta odotan kiinteärakenteisia tomaatteja ja kurkkuja, mutta todellisuus oli toinen useimmissa ravintoloissa. Pahimmillaan hieman nuutuneet tomaatit oli liotettu jossain nesteessä, joka ei ainakaan parantunut koostumusta tai makua. Ruoka oli kuitenkin kokonaisuutena keskinkertaista ja arviolta antaisin noin 2,5 tai 3 tähteä, Tripadvisorissa olevan 4 tähden sijaan. Mutta toisaalta, jos vertailupohjana käyttää viereisen ravintolan lounasta jonka söin linnakierroksella, ennen kuninkaiden museota, niin siihen nähden taso oli todella hyvä. Kahden päivän rasvan syönnin jälkeen tuli pakottava tarve saada jo jotain kevyttä ja raikasta – joten oma valintani lounaalle Schwangaun retkellämme oli salaatti. Salaatti jonka sain oli uitettu öljyssä sekä viinietikassa ja vihannekset eivät olleet tuoreita nähneetkään. Mutta se oli parasta mitä heillä oli tarjota – heidän maun mukaan ensiluokkainen salaatti. Ja varmasti vähään aikaan viimeinen salaatti, jonka tulen itse tilaamaan Baijerissa matkustaessa.

Kunnes kuitenkaan täysin tuomitsette noita Schwangaun ravintoloita, tulee muistaa, että baijerilainen ruokakulttuuri on hyvin omintakeinen. Ja valtaosa ihmisistä, jotka pitävät Baijerilaisesta ruuasta ylipäätään, olisivat kuvailemistani ruoka-annoksista onnesta soikeana. Mutta minulle, jolle tuoreet vihannekset, yritit, sekä hedelmät, juustot, kala, sekä riista ovat lempiraaka-aineita, niin ruoka oli joiltain osin järkytys. Salaatit olivat lähes aina kastikkeisiin tai öljyyn tehtyjä. Vihannekset olivat pääsääntöisesti säilykkeitä tai ne olivat muuten vaan liotettu jossain liemessä. Riistaa ei juurikaan ollut ja kalaa ei suositeltu keittiöistä, joten kalakin jäi syömättä, pois lukien Schwarzreiter Münchenissä.

Jos matkustat Baijeriin, erityisesti Müncheniin, niin tulet varmasti viihtymään ruuan puolesta, jos rakastat lihaa ja juot mielelläsi olutta. Mutta on pakko myöntää, että kyllä tällainen Rieslingiä lipittävä kevyen ruuan ystäväkin sai nälkänsä lähtemään valitessa listalta takuuvarman Itävaltalaisen kansallisruokalajin: Wiener Schnitzelin eli Wieninleikkeen – ilman salaattia. Sillä salaatti olisi varmasti ollut rasvaisempi, kuin tuo ohut leivitetty vasikanleike, joka oli lähes poikkeuksetta onnistunut valinta – vaikkakaan ei niin kevyt. Tämä oli syy myös siihen, miksi tälle suklaata, leivonnaisia ja kakkuja rakastavalle matkaajalle ei maistunut kaikki ne mitä upeimmat herkut, joista toinen toistaan upeampien konditorioiden lasivitriinit täyttyivät.

Mitä Baijerilaiseen ruokaan muuten tulee, niin mikäli rakastat makkaraa, niin pakollinen valinta sinulle on weissewurst. Makkara jakaa syöjänsä kahteen, mutta tietääksesi puolesi, sinun tulee maistaa. Useat rakastavat ja toiset makkaransyöjät sanovat, ettei Weissewurst pärjää saksan muille tunnetuille makkaralaaduille. Itse en maistanut, enkä usko, että vielä seuraavallakaan matkalla olen valmis maistamaan. Kyseessä ei ole kaikkein visuaalisin ruoka-annos, jonka olen matkoillani nähnyt. Toinen tunnettu ruoka baijerilaisessa keittiössä on knödel-nyytti. Kyseessä on erityisesti porsasruokien kanssa tarjoiltava lisuke, joka valmistetaan useimmiten perunasta, kananmunasta ja jauhoista tehdystä taikinasta. Nyytit voi valmistaa myös muista raaka-aineista, kuten sämpylöistä, mutta perunaversio on se perinteisin. Kyseessä on käytännössä kumisen oloinen perunapallo, josta on valmistustapansa vuoksi onnistuttu hävittämään lähes kaikki ne perunalle ja kananmunalle terveelliset ainesosat. Kun perunapallon yhdistää mieheni suosimaan baijerilaiseen perinneannokseen eli Schweinshaxeen, niin voit jo tuntea veren pakkautuvan tukoksiksi verisuoniin. Kyseessä on saksalaisen ja erityisesti baijerilaisen keittiön priimusmoottori, joka tunnetaan muuallakin Keski-Euroopassa. Schweinshaxe on porsaanpotka, jossa on kilon verran lihaa, luita ja läskiä.

Münchenissä trendikkäimmät ja parhaimmiksikin valitut ruokapaikat löytyvät läheltä aukioita ja sieltä löytyi myös meidän tämän reissun ruokailupaikkamme. Hinta-laatusuhteelta edullisimmat ja paikallistenkin suosimat ruokapaikat ovat Schwabingin opiskelija- ja museokaupunginosassa.  Lisäksi eripuolilla kaupunkia sijaitsevat oluttuvat, myös aukion tuntumassa, ovat suuressa suosiossa niin turistien kuin paikallistenkin toimesta. Legendaarisin oluttupa Münchenissä lienee Hofbräuhaus (Am Platzl 9), jossa ei kuitenkaan juurikaan näy paikallisia. Paikka täyttyy ilta toisensa jälkeen turisteista ja siellä on muun muassa halpaa olutta sekä maittavaa perinneruokaa, keskeisestä sijainnista huolimatta. Paikallisia on 1300 paikkaisessa ravintolassa vain nimeksi, paitsi silloin, kun kanta-asiakkaat, jotka tunnistaa omasta nimikkotuopistaan juovat kerran vuodessa talon piikkiin. Kyseisenä iltana ei turisteilla ole asiaa ravintolaan. Me emme tällä visiitillä vierailleet Hofbräuhausissa, mutta paikka on tuttu ja ruualtaan kuulemma kohtuullisen hyväkin, jos mieheni makuaistiin on luottaminen. Viktualienmarkt-aukion ympäristössä on myös paljon ravintoloita, jotka ovat myös paikallisten suosimia, erityisesti lounasaikaan. Suuremmalla todennäköisyydellä et löydä kiireiseen aikaan vapaata paikkaa ravintolasta, kun onnistut valitsemaan huonon paikan hinta-laatusuhteeltaan.

Baijerilainen keittiö vaatii hieman totuttelua, mutta varmasti jos sinne suunnalle tulee useammin matkustettua, niin senkin voi oppia ja listoiltaa löytää omat suosikkinsa.

Mikä on sinun suosikkisi baijerilaisista perinneruuista? 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply