Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ludvig II ja hänen tarunhohtoiset linnansa – Neuschwanstein

Päästessämme Schwangaun kylään ymmärsin vasta toden teolla, että mihin turistihelvettiin olimme saapuneet. Ohi kiitävän hetken kaduin päätöstämme vierailla noissa upeissa kohteissa, sillä isoissa ihmismassoissa liikkuminen ja pitkissä jonoissa jonottaminen ovat toisinaan ahdistavia kokemuksia allekirjoittaneelle. Ajoimme Linderhofin linnasta Itävallan kautta kiertävää tietä, tuo tie oli hiljainen, eikä se enteillyt lainkaan edessä olevia turistimassoja. Matka kesti hieman reilu tunnin. Vaikka tieosuus ei ollut pitkä, niin muutama mutka vuoristossa hidasti keskinopeuttamme.

Olin tietoinen, että toinen kylässä olevista linnoista: Neuschwansteinin linna, on todella suosittu. Mutta en olisi ikinä uskonut että mitä se käytännössä voi tarkoittaa. Sillä pääsääntöisesti matkustamme aina sesonkien ulkopuolella, jos haluamme suosittuihin turistikohteisiin. Kylässä asuu kaikkiaan noin 3400 asukasta ja siellä vierailee vuosittain useita miljoonia turisteja. Kyllä, luit oikein, useita miljoonia! 1 400 000 ihmistä vierailee vuosittain pelkästään Neuschwansteinin linnassa. Lisäksi kylässä vierailee turisteja, jotka käyvät ainoastaan Hohenschwangaun linnassa, joka on Ludvig II:n isän rakennuttama. Osa saattaa vierailla Baijerin kuninkaiden museossa ja toisille riittää, että he pääsevät kuvaamaan Prinsessa Ruususen linnan Marienbrückelta (Kuningatar Marian sillalta) tai vuoristossa kulkevilta luontopoluilta.

Kun lopulta olimme löytäneet autollemme paikan ja pääsimme hotellillemme, jossa meidän oli määrä yöpyä seuraavat kaksi yötä, niin olin maailman onnellisin siitä, etten taas kerran ollut säästänyt väärästä paikasta. Ainoa autopaikka joka löytyi oli hotellin edessä kadunvarressa: alue johon ei saanut pysäköidä, mutta saimme siihen hotellista luvan, sillä paikkoja ei oikeasti ollut lähimmän kilometrin säteellä. Kuten sanottu, en ollut lainkaan etukäteen suunnitellut vierailujamme linnoihin (vaikka ne olivatkin matkamme tärkeimmät kohteet), sillä en ollut ymmärtänyt ennakkoon turistimassojen määrää. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että nopealla googlettamisellahan sen tiedon olisi saanut. Googlettamalla linnan nimen, selviää turistivirrat, jotka meille hotellistakin kerrottiin ja lähes poikkeuksetta joka hakutuloksessa kerrotaan, että kyseessä on yksi Saksan suosituimmista turistikohteista. Mutta kuten sanottu: jälkiviisaana… Onnekseni olin varannut linnavierailuja silmällä pitäen meille hotellista linnapaketin, joka piti sisällään pääsylipun molempiin linnoihin, sekä hevosajelun Neuschwansteinin linnaan. Jos en olisi tätä tehnyt ennalta, niin meillä olisi jäänyt mahdollisesti linnoissa käymättä. Sinä päivänä, kun vierailimme linnoissa, niin niissä vieraili tuhansia ihmisiä meidän lisäksemme ja tästä johtuen Neuschwansteinin linnan sisäänpääsyliput joillekin tietyille kierroksille olivat loppuunmyyty jo aamun aikana. Myös seuraavat päivät olivat pitkälti jo ennakkoon varattuja. Lippuja linnoihin myydään ainoastaan kylässä sijaitsevasta lipputoimistosta tai erilaisten matkanjärjestäjien kautta. Suositus onkin, että jos lähdet omatoimimatkalle kyseiseen kohteeseen vilkkaimpaan turistisesonkiin, niin tee kuten me ja yövy paikkakunnalla ja anna hotellin hoitaa kaikki tai sitten tee retkesi jonkun matkanjärjestäjän kanssa. Mikäli kuitenkin haluat itse hoitaa kaiken, niin silloin sinun kannattaa vaihtoehtoisesti varata reilusti aikaa aamusta eri vaiheiden suorittamiseen, kun lunastat jo varattuja lippuja. Ja nimenomaan: aiemmin varattuja, eli suosittelen varaamaan liput hyvissä ajoin ennakkoon netin kautta. Sillä mikäli menet puolen päivään aikaan ohikulkumatkalla lippuluukulle, ilman ennakkovarausta, voi olla, että kyseiselle päivälle ei ole enää lippuja saatavilla.

Jos aiemmin kehuin Linderhofin linnassa sitä systemaattista toimintaa ohjata massoja parkkiin ja parkkipaikalta linnan lippuluukulle, niin tämän kokonaisuuden hoitaminen lähenteli jo lähes täydellisyyttä. Mikäli palveluprosessissa tuli katko, se ei ollut järjestävän tahon vika, vaan ongelma oli siinä, että turisti aliarvioi kohteen. Muun muassa: lippuluukku ei myynyt lippuja linnakierrokselle samana päivänä, jos siirtymään jää lipun ostosta kierroksen alkamiseen, liian vähän aikaa. Lippuja myytiin alhaalla kylässä ja linna oli kunnosta riippuen n. 20-40 minuutin kävelymatkan päässä vuoren rinteellä. Virallinen aikasuositus on 40 minuuttia. Linnalle meni myös hevosrattailla kyytejä, sekä busseja, mutta kyyteihin sai varautua jonottamaan (jo heti aamusta). Joten jos sinulla on oikein niukka aikataulu, niin silloin kannattaa mieluummin lähteä jalkaisin kapuamaan ylös kohti rinnettä, kuin luottaa siihen, että kyytien jono liikkuu tarpeeksi nopeasti.

Liput linnassa järjestettäville kierroksille olivat numeroitu ja tietyille kellonajoille. Tämän seurauksena ihmiset hakeutuivat linnan läheisyyteen sykleittäin, jolloin linnan sisäpihalle, josta ryhmät lähtivät liikkeelle, ei tullut ruuhkaa. Sisäpihalla oli arviolta aina samaan aikaan 3-4 seuruetta, ja vaikka ihmisiä oli paljon, niin ei kuitenkaan tungokseksi asti. Linnaan päästettiin 5 minuutin välein noin 30 kymmenen hengen seurue kerrallaan sisään. Saamiemme lippujen avulla kuljimme yksi kerrallaan automaattiporteista läpi ja sen vuoksi onkin tärkeää olla tarkkana lipun säilyttämisen suhteen. Se on sananmukaisesti pääsylippusi linnaan, ilman sitä voit vaan haaveilla kierroksesta. Automaattisten porttien läpi kuljettuamme tulimme sisälle linnaan, kylän puoleisella laidalla kulkevaan käytävään. Jokaiselle annettiin omalla kielellä oleva digitaalinen opas – eli kapula, jonka kautta sai kuunnella kierroksen esittelyn. Toki suomen kieli ei ollut valikoimassa, mutta runsaasti eri kielisiä versioita heillä oli tarjolla. Itse menin sulavasti puolalaisen seurueen perässä ja meinasin ottaa oman kierrokseni puolaksi. Onneksi edessäni menevä nainen kysyi minulta, että oletko ihan varma kielivalinnasta ja näin ennätin huomaamaan virheeni, ennen kierroksen alkua. Englanninkielinen opasääni oli todella selkeäkielinen ja tietomäärä kierroksen aikana oli todella kattava. Opas kiersi kokoajan mukanamme tuon noin 40 minuuttia kestävän kierroksen, mutta hän piti enemmänkin huolta siitä, että liikuimme oikea-aikaisesti ja emme koskeneet mihinkään. Digitaalinen oppaamme vastasi tarinan kerronnasta, sekä tiedonjaosta.

 

Kuningas Ludvig II rakastui lapsena Alppeihin ja hänen isänsä rakennuttamalla Hohenschwangaun linnalla Shcwangaun kylässä oli suuri vaikutus hänen elämäänsä. Linna oli koristeltu ritariteemalla ja mitä upeimmat maalaukset koristivat linnan seiniä ja kattoja. Hohenschwangaun linna toimi innoittajana tuolle Prinsessa Ruususen linnanakin tunnetulle Neuschwansteinin linnalle. Neuschwansteinin Linna on nimetty Ludvig II:n ihannoiman runoelman: Lohengrinin mukaan, josta hänen lempisäveltäjänsä Richard Wagner teki myös samaa nimeä kantavan oopperan. Neuschwansteinin linna tarkoittaakin suomeksi ”uusi joutsenkivilinna”. Joutsenet olivat Ludvig II:n lempilintuja ja se on nähtävissä kaikissa hänen linnoissaan, erityisesti täällä. Joutsenaiheiset maalaukset ja valokset eri aineista koristavat linnan eri huoneita. Niitä huoneita, jotka Ludvig II ennätti rakennuttamaan ennen kuolemaansa. Ajatuksena tunnen kovasti surua, että tuo Ludvig II:n mestariteos jäi niinkin keskeneräiseksi, kuin se nyt on jäänyt. Yhteensä 200 huoneesta ennätti valmistua vain 15 ja valtaistuinsalista puuttuu valtaistuin. Linnaa rakennettiin vuosikymmeniä ja rakennustyöt alkoivat samana vuonna, kun Ludvig II kruunattiin kuninkaaksi. Työmaalla työskenteli ympäri vuoden yli 200 työmiestä ja usein töitä jatkettiin iltaisin valaistuksen voimin. Ludvig II:n kuoleman jälkeen Baijerin osavaltio viimeisteli linnan rakennustyöt nykyiselle tasolle, jotta linna voitiin avata yleisölle. Linna aukesi ensi kertaa yleisölle vuonna 1886, eli välittömästi Ludvig II:n kuoltua. Tämän avulla linnan viimeistelytöitä saatiin rahoitettua. Linnan rakennustyöt lopetettiin vuonna 1892, jonka jälkeen linnaan on tehty lähinnä peruskorjauksia, jotta se voidaan pitää avoinna turisteille vielä nykyäänkin.

Ludvigilla oli suuret visiot rakennusurakkaan lähtiessään. Ne upeat huoneet, jotka näimme kierroksen aikana, henkivät aivan eri aikakautta, kuin mitä me Linderhofissa näimme. Linna on sisustukseltaan tummanpuhuva ja ylväs, kun Linderhof vastaavasti oli paikoittain hyvin vaalea ja kimallusta täynnä. Linnassa henkivä tunnelma on ritarikaudelta, mutta edes ritarikautta kuvaavat lennokkaat ja mielikuvitukselliset Hollywood-filmit eivät kuvasta linnoja niin edistyksellisiksi, kuin millaisena Ludvig II linnansa visioi. Visio on jäänyt elämään meidän aikakaudelle ja pitkälle tulevaisuuteen, monien hyvin säilyneiden alkuperäisdokumenttien ansiosta. Linnakierroksen lopussa oli kahvila ja kahvilaa vastapäätä oli huone, jonka ovella oleva kyltti kertoi, että huoneessa alkaa esitys 15 minuutin välein. Huoneessa pyöri video, jossa oltiin kuvattu 3D-tekniikalla Ludvig II:n visio linnasta, joka oli ollut luettavissa vanhoista 1800-luvun lopulta olevista pohjapiirroksista ja muista säilyneistä dokumenteista.

Tuohon visioon liittyen ja hieman perspektiiviä hakeakseni: kuulin tällä viikolla, että kylällä jossa asun (n. 130 kilometriä Helsingistä pohjoiseen), on tullut sähköt ensimmäisen kerran yhden yksittäisen ison talon tupaan 1930-luvulla ylellisyystuotteeksi. Sähkö tuohon yksittäiseen lamppuun otettiin talon lähellä kulkevasta purosta. Ludvig II, joka rakennutti kohtuullisesti paljon vaikeampaan maastoon, sähköisti koko linnansa jo 1870-luvulla. Sähköjen avulla hän rakensi erilaisia tunnelmahuoneita ja loi kauneutta, sekä värejä ympärilleen, hyödyntäen mm. värillistä lasia, kristallia ja peilejä. 2000-luvulla, kun mennään discoihin (yökerhoihin ja klubeille), niin loppujen lopuksi ne kaikki hienot strobot ja peilipallot, eivät oikeasti olekaan niin uusi ja cool keksintö (tai ollut edes 1970-luvulla, kun disco terminä tuli jäädäkseen), kuin mitä yleisesti kuvitellaan. Sen lisäksi, että Ludvig II hyödynsi valoa, hän hyödynsi rakentaessaan myös vettä elementtinä. Näiden kahden rakentamisessa käytettävän aivan uskomattoman edistyksellisen elementin osalta oli visioita, jotka olivat jääneet toteuttamatta. Suunnitelmista oli piirrokset olemassa, joiden pohjalta kierroksen lopussa näytetyssä esityksessä 3D-kuvat olivat tehty. Yksi ehkä suurin ja omasta mielestäni hienoin rakentumaton asia oli ritarien kylpyhuone. Rakentamisessa osattiin hyödyntää sähkön ja valojen lisäksi myös vettä ja huomioitavaa on, että Ludvig II:n kaikissa linnoissa oli juokseva lämmin vesi. Tähän linnaan olisi tullut suurin ja hienoin kokonaisuus näiden elementtien osalta, kuin yhteenkään muuhun linnaan.

Sanana tuo kylpyhuone kuulostaa vaatimattomalta, erityisesti kun näki sen luonnoksen, millaiseksi kylpyhuone oli piirretty. Moni nykyajan kylpylä jäisi toiseksi sen kokonaisuuden rinnalla. Pinnat olisivat olleet marmoria, kylpyhuone olisi pitänyt sisällään useita altaita, suihkuja ja valtavan kokoisen terassin. Terassilla olisi ollut paljon istutuksia, patsaita, sekä erillinen allas suihkulähteillä. Kun oikeasti suhteuttaa sijainnin, sekä vuosisadan, että sen ajan käytettävissä olevan tekniikan, niin tuota kokonaisuutta ei voi olla ihmettelemättä. Jo valmiiksi rakennetut suurkeittiöt ja linnan modernit lämmitysjärjestelmät tuntuvat normaaleilta siihen nähden, mitä Ludvig II:n suunnitelmat kokonaisuutena olivat.  Vaikkakin vastaavaa tekniikkaa myös niiden osalta on hyödynnetty pääsääntöisesti vasta 1900-luvun puolella. Mikäli Linderhofissa jäi sellainen olo, että tämä kaikki ei voi olla todellista, niin tämän kaiken näkeminen ja kokeminen sai liikutuksen aikaan.

Linna on niin kultiksi muodostunut ja erityisesti, kun se nostetaan Prinsessa Ruususen linnana esille, niin odotukset linnalle saattavat vaihdella. Olen lukenut, että useat ovat pettyneet kierrokseen. Argumenteilla: ”ankea”, ”tumma”, lyhyt kierros”, ”mitään sanomaton”. Tämä voi pitää paikkansa, riippuu mitä odottaa näkevänsä. Jos menee katsomaan Prinsessa Ruususen linnaa, joka kuvataan valoisana ja yleisilmeeltään vaaleana ja hieman satumaisena, niin varmasti tulee pettymään. Mutta mikäli menee katsomaan 1800-luvulla rakennettua linnaa, jonka innoittajina olivat ritarikausi, sekä oopperat, ei tule varmasti pettymään. Niitä seiniä ei ole maalattu ruiskulla, vaan jokainen siveltimenveto on yksilöllinen. Nykyaikakautena, kun on printtitapetit ja erilaiset tekniikat mahdollistavat paljon, ei niitä tummanpuhuvia seiniä välttämättä kaikki osaa arvostaa. Jos haluaisin mennä taidenäyttelyyn – palaisin linnaan. Jos haluaisin tutustua arkkitehtuuriin, sekä rakennukseen, jonka olemassa olo kyseenalaistaa rakennustekniikan kehitysvaiheet – palaisin linnaan. Mikäli linnassa vietetystä ajasta haluaa kaiken mahdollisen irti, niin edellä mainittujen ennakko-odotusten lisäksi suosittelen tutustumaan vielä Ludvig II:n historiaan ennen matkaa. Näillä vinkeillä lupaan, että digioppaan kierroksesta ja kaikesta, jonka pääsee omin silmin näkemään, saa rutkasti enemmän irti, kuin he ovat saaneet jotka ovat joutuneet pettymään linnaan tullessaan.

Ludvig II:sesta löydät tietoa myös aiemmista kirjoituksistani:

Lähtöselvitys tehty – hyppää kyytiin!

Matka 1800-luvun Baijeriin ja Ludvig II:n jalanjäljille/

Garmisch-Partenkirchen – Pienin askelin kohti satulinnoja

Itse suosittelisin kohdetta kaikille. Uskomaton, henkeäsalpaava ja unohtumaton. Linna oli juuri sitä ja paljon enemmän, kuin mitä sen odotinkin olevan aiemmin luetun henkilöhistorian perusteella. Vaikuttava kokonaisuus, jonka kuvailemiseen sanat eivät riitä. Vaikka koko kierroksen ajan kaikki toimi kiireettömän oloisesti ja todella hyvin, niin ainut asia jonka olisin toivonut olevan toisin: aika. Päivän olisi kruunannut se, että olisin saanut jäädä istumaan tuntikausiksi linnan huoneisiin: ihailemaan upeita maalauksia ja haistelemaan vuoristoilmaa parvekkeille. Mutta ikävä kyllä, sitä mahdollisuutta ei voi antaa, jotta kaikki halukkaat pääsevät linnaan ja voivat kokea linnan ilman kontrolloimatonta tungosta. Joten tyydyn mielelläni tähän ja nautin siitä ohikiitävästä hetkestä, kun sain tuntea itsekin olevani, kuin prinsessa 1800-luvun Baijerissa.

Parhaiten tietoa löydät linnan sivuilta, sekä Tripadvisorista asiakkaiden kommenteista. Moni bloggaaja on myös vieraillut linnassa ja linnan nimellä löydätkin paljon myös blogikirjoituksia puolesta ja vastaan.

Erilaisten matkanjärjestäjien kautta järjestetään päiväretkiä linnaan sekä Münchenistä, että Frankfurtista. Päivämatkoja löydät esimerkiksi https://www.getyourguide.fi -linkin takaa.

 

Millaiset kokemukset sinulla on tästä unelmien prinsessalinnasta? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Rosa maanantai, marraskuu 16, 2020 at 20:24

    Itse asiassa Hohenschwangaun linna on keskiaikainen (https://de.wikipedia.org/wiki/Schloss_Hohenschwangau), mutta se oli raunioitunut jo keskiajan lopulla ja Ludwig II:n isä Baijerin kuningas Maximilian II entisöi/rekonstruoi sen perheen kesäasunnoksi 1800-alkupuolella. Varsinainen asuntohan oli Rezidenz Münchenissä.

  • Reply Kimmo Sinikivi tiistai, marraskuu 17, 2020 at 14:46

    Kiitos laajasta kuvauksesta linnasta! Tutustuin siihen eilen ensi kertaa Ylen uuden dokumentin kautta ja päädyin sen jälkeen nettihaun kautta tänne.
    En tiedä mille tämä monumentti on rakennettu. Kiehtova ja hieno se kyllä on ja varmasti tutustumisen arvoinen. En itse ole matkustellut joten kiva nähdä näitä kuvissa ja kertomuksissa. Ludvig II oli kuningas ilmeisesti omin sanoin ”Jumalan armosta” ja onhan se Raamatullinen tietous että esivalta on Jumalan asettama. Surullisemmaksi kuin se mitä ei ehtinyt valmistua, tekee minut se, että kuningasta kuvaillaan yksinäiseksi ja eristäytyneeksi ja hänen elämänsä päättyi noin traagisesti. Kenties hän päätyi kuitenkin Jumalansa luo, näkemään jotakin vielä hämmästyttävämpää ”loistoa”, mitä maallisiin linnoihin voi koskaan rakentaa tai suunnitella.

  • Leave a Reply