Suomen suurin matkablogiyhteisö

Garmisch-Partenkirchen – Pienin askelin kohti satulinnoja

Se hetki, kun seisoimme Münchenissä St. Michaelin kirkon hautakammiossa Ludvig II:n hauta-arkun vierellä ja kyyneleet vierähtivät poskelle tahtomattani, tiesin että loman tavoite oli täyttynyt yli odotusten. Silloin kun näimme fiktiivisen, tositapahtumiin perustuvan saksalaisen elokuvan Kuninkaasta nimeltä Ludvig II, en tiennyt juuri mitään Baijerin historiasta. Ludvig II ja hänen herkkä, haavoittuvainen, taiteellinen sekä arvoituksellinen persoonansa teki niin syvän vaikutuksen, että halusin lähteä ottamaan henkilöhistoriasta ja sen totuuspohjasta enemmän selvää.

Ymmärsin jo elokuvaa katsoessani, että Ludvig II oli hirviö – tavallaan. Hänen kansansa kärsi ja näki nälkää, hänen omien henkilökohtaisten mielitekojensa vuoksi. Siitä huolimatta häntä kohtaan oli helppo tuntea sympatiaa ja kansa kuitenkin rakasti häntä omalla tavallaan. Hänestä on kirjoitettu historiassa erilaisia henkilökuvia ja joidenkin tarinoiden mukaan hänen arveltiin sairastavan skitsofreniaa – jota ei vielä tuohon aikaan sairautena tunnettu. Toisaalta taas Linderhofissa ollut opas sanoi, että useat taas uskovat ettei Ludvig II:lla ollut skitsofreniaa. He uskovat, että hän kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka ajoi hänet rakentamaan omaa satumaailmaa ympärillensä, jolla hän pääsi pakoon todellisuutta ja sen aiheuttamaa ahdistuneisuutta. Elokuva esitti Ludvig II:n kuninkaana, joka oli hieman ”ressukka”, jos sellaista kuvausta kuninkaasta ja hallitsijasta voi antaa. Hänellä oli vahva tahto sekä myös päämäärät ja hallitus seisoi hänen päätöstensä takana, aina siihen asti, kunnes hallitus syöksi hänet vallasta. Itselle syntynyt mielikuva hänestä ihmisenä oli sellainen ”henkisesti nuhjuinen ja hyväuskoinen poika, joka ei tiennyt oikean ja väärän rajaa, eikä ymmärtänyt realiteetteja”. Mielikuva vahvistui pitkin matkaa, kuullen legendoja Ludvig II:sta ja lukien koko ajan lisää erikielisiä artikkeleita mielenkiinnon kasvaessa matkan aikana.

Ludvig II:lla oli elämänsä aikana monia rakkaita paikkoja, joissa hän vietti aikaa. Matkamme tavoitteena oli täydentää tuota tarunhohtoista henkilökuvaa ja sen vuoksi matkaohjelmamme oli suunniteltu siten, että näkisimme mahdollisimman paljon, siihen aikaan nähden, jota olimme matkalla. Baijerin osavaltion varsinainen hovi sijaitsi Münchenissä. Mutta ympäri Baijerin osavaltiota on useita kymmeniä linnoja ja kartanoita, joiden kautta pääsee tutustumaan kuningasperheen historiaan. Meidän matka-aikamme oli maanantaiaamusta lauantai-iltaan, joten oli sanomattakin selvää, ettemme olisi voineet kaikkia paikkoja kiertää tällä vajaan viikon matkalla. Valitsimme kohteita pitkälti Ludvig II:n henkilöhistoriaan pohjautuen. Ensimmäiseksi kohteeksemme valitsimme Garmisch-Partenkirchenin, jonne kuningashuoneella on pitkä historia. Siellä sijaitsee muun muuassa Royal Villa, joka on alun perin ollut kuningasperheen metsästysmaja, mutta Ludvig II:n ollessa kuninkaana hän laajennutti ja osittain uudelleen rakennutti sen nykyiseen muotoonsa. Ludvig II ei pitänyt metsästämisestä, jonka vuoksi hänen valtakautenaan rakennusta ei käytetty metsästysmajana. Alppimaisemat olivat Ludvig II:lle rakkaita ja sen vuoksi hän palasi kaupunkiin aina kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Kaupungilla on myös modernimpi historia ja se liittyy talviurheiluun. Kyseinen kaupunki on ollut nykyisessä muodossaan vasta Hitlerin aikakaudelta. Hitler suostutteli kylien pormestarit yhdistämään kylät kaupungeiksi. Yhdistyminen tapahtui hieman ennen vuoden 1936 talviolympialaisia, joiden avaajana Hitler toimi. Ennen yhdistämistä kaupunki oli kaksi erillistä kylää, joista erityisesti perinteikkäämpi Partenkirchen omaa pitkät juuret historiaan. Garmischia pidetään modernimpana ja enemmän talviurheiluturismiin keskittyvänä puolena.

Me emme vierailleet aiemmin mainitsemassani Villa Royalissa, vaan käytimme aikamme hyödyksemme tutustuen kaupunkiin kokonaisuutena muuten. Ludvigstrasse, eli Ludvigin katu on vanhan Partenkirchenin yksi vaikuttavimpia katuja arkkitehtuurin puolesta. Katu on suurelta osin täysin entisöity tai uudelleenrakennettu, vastaamaan täysin alkuperäistä ulkomuotoaan. Edellisessä kirjoituksessani  julkaisin kuvan rakennuksesta, joka on säilynyt 1770-luvulta aina näihin päiviin asti. Ludvig II:sen rakastamat ritariteemat toistuivat entisöidyissä maalauksissa rakennusten seinillä.

Garmisch-Partenkirchenissä majoituimme todella lähelle jokea, joka jakaa kaupungin puoliinsa, vanhojen kylien mukaisesti. Hotelli valikoitui meille puhtaasti etäisyyksien perusteella. Halusimme hotellin hyvin läheltä sekä rautatieasemaa, että valitsemaamme autovuokraamoa, josta haimme vuokra-automme. Normaalisti olemme käyttäneet matkoillamme erään toisen ketjun autovuokraamoa, mutta tehdessäni autosta varausta ennalta huhtikuun alkupuolella, niin autoja ei enää ollut saatavilla. Vaikka heinäkuun puolivälissä tiesin sesongin olevan kuumimmillaan, niin en olisi uskonut Saksasta ja erityisesti Baijerista: automaailman luvatusta osavaltiosta, autojen loppuvan vuokraamoista.

Hotellihuoneet kesäaikaan paikkakunnalla ovat suorastaan ilmaiset verraten laskettelusesonkiin, pois lukien sellaiset ajankohdat, jolloin järjestetään joitain yleisötapahtumia. Me osuimme ajoittamaan matkamme onnistuneeseen aikaan hintojen puolesta. Mikäli olisimme olleet kahta päivää aiemmin kaupungissa, olisivat hinnat olleet todella korkeat, jos huoneita olisi edes saanut. Kaupungissa oli nimittäin edellisenä viikonloppuna BMW-moottoripyörien virallinen kokoontumispaikka juhla-ajon aikana. Päääsääntöisesti moottoripyöräilijät olivat poistuneet kaupungista sunnuntai-iltaan mennessä, mutta muutamia seurueita oli kaupungissa vielä maanantainakin. Me olimme kaupungissa maanantain ja tiistain välisen yön ja maanantai yleisesti on kuulemma kaupungissa ns. hiljaisin päivä turismin näkökulmasta. Ja sen vuoksi muun muassa useat ravintolat, sekä yksittäiset myymälät olivat kiinni. Mutta meitä se ei häirinnyt, sillä palveluita oli kuitenkin reilusti ja saimme kaiken etsimämme. Se mahdollisti myös sen, että saimme neljän tähden hotellista Deluxe-tasoisen huoneen samalla hinnalla, kuin sesongin aikaan hostellihuoneen. Lisäksi löysimme oikein hyvät ravintolat, niistä harvoista auki olevista, joiden annosten jälkeen ei jäänyt näläntunnetta – josko sitä oli koskaan noiden Baijerilaisten perinneruokien jälkeen.

Garmisch-Partenkirchen oli mielenkiintoinen ja upea kohde, jonne kannattaa ehdottomasti mennä kesällä. Ja kuten miehelleni sanoin: jos osaisin lainkaan lasketella, niin se olisi erittäin potentiaalinen talvikohde tulevaisuudessa kevättalvella.

Miksi sinä suosittelisit Garmisch-Partenkircheniä muille matkaajille? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply