Reissun viimeiset kolme viikkoa pärähti käyntiin maanantaina, eli vappupäivänä, ja tänään on viimeinen päivä Balilla oloa. Halusin tämän päivän pyhittää hyvälle ruualle, mutta se meni heti mönkään aamusta, kun sähkökatkon vuoksi aamupalatarjoilut oli hieman vaikea suorittaa. Vein myös pussillisen pyykkiä pestäväksi, toivottavasti ne ehditään pesemään ennen sulkemisaikaa, sillä mun pitää lähteä kohti lentokenttää aikaisin huomisaamusta. Joskus neljän aikoihin ehkä, ai nam.

Gilillä ollessani hieman ihmettelinkin, että kuinka ei vielä ole ollenkaan koti-ikävää tai -kaipuuta ehtinyt tulla. Mutta ei huolta, melko pian Balille palaamisen jälkeen se sitten alkoihin nostella päätään. Varsinaista ikävää ei oikeastaan ole ollut, mutta huomaan tekeväni jatkuvasti to do -listoja asioista, joita haluan Suomessa tehdä ja esimerkiksi pelkästää Marimekon kupin näkeminen jonkun Instagram-kuvassa tai Snäpissä saa pienen kaipuun ailahtamaan mielessä. Haaveilen uusista harrastuksista, omasta kodista ja erityisesti siitä, että pääsisin omaan ihanaan sänkyyni nukkumaan. Haluaisin vaan askarrella ja illat olenkin katsellut askarteluvideoita yksi toisensa perään. Reissuväsymys on myös aika hyvin ottanut musta valtaansa, olen ollut aika väsynyt ja energiaa ei ole ollut oikein mihinkään! 

Lontootyttö, jonka kanssa tutustuttiin Gilillä, tuli viikonlopun yli vielä tähän meikäläisen home stay -majoitukseen majailemaan ja oli aika kiva, että oli vielä seuraa. Munhan oli tarkoitus vuokrata se mopo ja lähteä vähän tutustumaan Baliin paremmin, mutta päädyttiin vaan tissuttelemaan ja chillailemaan viikonloppu. Mutta oli kivaa ja on tullut naurettua vedet silmissä moneen kertaan!

Emily onnellinen bananasplitistä

Bali on ollut ihan jees, mutta mielikuvaani paratiisista se ei ole vastannut. No joo, enhän mää kyllä ole poistunut tästä turistialueelta mihinkään, että voisin olla vähän paremmin valaistunut jos olisin saanut aikaiseksi! Ens kerralla sitten!

Stressilevelini nousee huippuun joka kerta, kun joudun kuuntelemaan autojen tööttäilyjä kadulla kulkiessani. Oikeesti, välillä  meinaa itsehillintä pettää ja tekee mieli näyttää keskisormea jokaiselle, joka viitsii huudella. Onneksi olen kuitenkin käyttäytynyt tähän asti ihan asiallisesti. Sunnuntaina tein oikein typerän turistin virheen ja menetin loput rahani hierojalle. Sain vihdoista viimein aikaiseksi käydä hierojalla, täällä kun se niin halpaa on. Tunnin hieronnan piti maksaa 90k rupiaa (kuutisen euroa), mutta kun nousin pöydältä maksaakseni, hieroja näpytteli laskimeen 270k rupiaa (vajaa parikymmentä euroa). En edes tiedä mihin kaikkeen ekstraan olin ”suostunut”, mutta hämmennyksessäni maksoin kuuliaisena koko summan ja lähdin kiukkuisena pois. Harmittaa, että tuolla tavalla röyhkeästi rahoja huijataan, mutta sitä enemmän vielä harmittaa se, etten ollut tajunnut suostuvani siihen. No, yritän tästä takaiskusta päästä yli. Kyse ei kuitenkaan ollut esimerkiksi pankkitilin tyhjentymisestä käteistä nostaessa tai jostain muusta, mikä olisi kirpaissut vielä enemmän.

Ravintolat ja kahvilat ovat se asia, mitä täältä jään kaipaamaan. Muuten tällä hetkellä on kuitenkin melkoisen hyvä mieli lähteä täältä pois, aikansa kutakin.

Huomenna lennän siis Kuala Lumpuriin ja tarkoitus olisi viettää siellä muutama päivä, ehkä maanantaihin asti. Sieltä sulavasti lennän johonkin päin Thaimaata viimeiseksi pariksi viikoksi ennen takaisin Suomeen paluuta! Vaikka rahaa ei enää ole juuri nimeksikään (onneks sentään paluulippu on ostettuna hah!), yritän vielä nauttia viimeisistä hetkistä ihanassa lämmössä ja toivon, että Suomen lumisateet lakkaavat ennen kuin sinne palaan!

Ei ihan purelove mutta tulipa poseerattua!

Kuvat satunnaisia otoksia Gilin jälkeiseltä elämältä! :–)

xx Janika