Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Turkki: Side-Kalkan-Alanya

tiistai, 10 elokuun, 2021

Matkamme Turkissa on kolmiosainen. Ensimmäisen osan matkastamme vietämme Sidessä josta siirrymme hiukan alle 300 km  länteen, Kalkaniin. Kalkanista matkamme jatkuu kolmannelle osuudelle Alanyaan. Jokaisella matkamme vaiheella on omat erityispiirteensä: huoletonta rentoutumista Sidessä kaupungin hulinan ulkopuolella, Airbnb hotelli Kalkanin pienehkössä kylässä ja lopulta adults-only hotelli meren rannalla keskellä kaupunkia Alanyan vilskeessä.

Matkakohteemme Turkissa

SIDE

Matkamme käynnistyy Sidessä viiden tähden all-inclusive luksusresortissa, jossa ainoa tehtävämme on rentoutua.

Matkastamme tekee tällä kertaa erikoisen se, että elämme Korona aikaa ja sen kolmannen aallon maininkeja. Hiukan matkamme alkua ennen Elokapina nosti äänekkäästi esille ilmastokriisin ja vaati toimenpiteitä päättäjiltä samaan aikaan kun Greta Thonberg soimasi eliittiä kauniista sanoista vailla tekoja.

Onko ok lentää tällaisina aikoina ? Saastuttaa ilmastoa, hakea Korona Turkista ja tuoda sitä Suomeen ? Juuri tällä hetkellä täällä Sidessä kirjoittaessani tätä tekstiä kukonlaulun aikaan hotellin parvekkeellani selitän asian itselleni niin että Finnair kotimaisena lentoyhtiönä voi täysin esteettä lentää kotimaisella puhtaalla biolentopetroolilla minimaalisin saastein , jos haluaa, ja katsoessani tämän aamun Koronatilastoja Suomessa, uskon oikeastaan olevani tässä resortissa , jossa kaikki ihmiset on testattu koronaa silmälläpitäen, juuri nyt paremmassa Koronasuojassa kuin jos olisin Suomen Koronakeskiössä uudellamaalla.

 

Angelika, Side Bella Resort

Täällä resortissa ollessamme päivärutiineihimme  kuuluu aamupala, siirtyminen rannalle ja muutaman tunnin ajan toistaen reittiä rantatuoli-mereen-rantatuoli, jonka jälkeen lounas rantaravintolassa, siirtyminen rantatuoliin-mereen-rantatuoliin, iltapäivämunkki- ja jäätelötarjoilu rantaravintolassa, rantatuoliin-mereen-rantatuoliin, hotellille siistiytymään, illallinen jonka jälkeen jokailtainen ohjelmanumero hotellin alueella. 

Hotelli on erittäin korkeatasoinen ja nurkat ovat kunnossa.Hotellivieraat ovat pääosin hiukan iäkkäämpää porukkaa ja tuntuu olevan Saksalaisten turistien suosiossa. Melko pian huomaammekin, että suhteelllisen laaja  yhteenlaskettu kielitaitomme ei tunnu riittävän täällä. Vaikka hotellin paikallinen henkilökunta tuntuu puhuvan täydellistä saksaa, englanninkielen taito on hiukan niin ja näin. Hiukan haastavaa ajoittain, mutta asia ei muodostu ongelmaksi vaikka tämä on meille ehkä hiukan yllättävä ja poikkeuksellinen tilanne. Yleensä paikassa kuin paikassa pärjää joko Englannin tai Venäjän kielellä erinomaisesti.

Maisemat Bella resortin hotellihuoneestamme

Tällaisessa turistin hellimislaitoksessa ajantaju on helppo kadottaa ja jossain vaiheessa resort-viikkoamme huomaammekin pitävämme kirjaa päivistä meidän jälkeemme saapuneiden turistien perusteella; Juuri saapunut turisti pitää maskia visusti kasvoillaan tilanteessa kuin tilanteessa , on kalpea kuin haamu  ja astuu meriveteen hyvin varovaisin liikkein. Päivinä 2-3 turisti muuttuu usein ravun punaiseksi ensimmäisten päivien yli-innokkaan auringonpalvonnan vuoksi.

Suurinpiirtein kolmannen tai neljännen päivän jälkeen turisti saa ylleen punoituksesta hiljalleen tasoittuvan perusrusketuksen ja vaikuttaa siirtyvän lomatranssiin lipuen paikasta toiseen rantasandaalien raahautuessa maata pitkin askeleen perässä, rauhallisesti ilman sen suurempaa kiireen tuntua. Korona on tällaisella turistilla muuttunut kaukaiseksi ulkomaailman ongelmaksi ja maski roikkuu enää korkeintaan käsivarressa, jos sielläkään.

”Otetaan tällä kertaa joku toinen ilme selfieen?” (Side)

 

Viikonpäivä on selvitetty- hienoa. Tämän lisäksi välillä on tarpeen tietää myös summittainen kellonaika – tämä päättely tapahtuu auringon asennon sekä oman vatsan tuntemusten perusteella. Jos edellinen ruoka on ollut lounas rantaravintolassa, seuraavana tarjolla on rantaravintolan iltapäivämunkit- jos satut nukahtamaan ja menettämään tämän viimeisenkin ajantajusi, päättely tapahtuu sen mukaan minkälaista särvintä muilla turisteilla lautasillaan sattuu rantatuolissaan olemaan juuri sillä hetkellä kun heräät päiväunilta rantatuolista. Auringon siirtyminen rantatuolissa makoilevan oikealle puolelle merkitsee sitä, että kello alkaa lähennellä neljää. Kello viiden -kuuden välillä turisti voi vaistota jo ilta-auringon värien hyväilevän hänen hipiäänsä. Tällöin alkaa olemaan aika siirtyä päivän seuraavaan vaiheesen, koska kun aurinko päättää laskeutua, se laskeutuu nopeasti ja ollaan jo lähellä päivällisaikaa.  Matkalla rannalta hotellihuoneeseen on hyvä muistaa tarkastaa mitä ohjelmaa hotellin henkilökunta on suunnitellut meidän viihdyttämiseksemme tänään. Olemme niin ansainneet tämän hemmottelun –  Töitä on painettu niska limassa koko vuoden ja vaikka etätyöt helpottavat arkea, työtahti ei sen myötä ole ainakaan hidastunut. Hektisimmillään kun työpäivät ovat alkanet normaalisti täysteholla noin kuuden aikaan aamulla ja välillä kotona on juostu sliippaamassa itseään videopuhelukuntoon pikavauhdilla juuri ennen kokouksien alkua niin että geeli on hiuksissa ja juuri kuivunut ja paidan nappeja kiinnitetään vielä juuri ennen videopuhelun käynnistymistä. Tämä täydellisen rentouttava lomakooma on täydellinen vastakohta menneen vuoden vauhdikkaalle työtahdille. Olemme todellakin ansainneet tämän.

Resortissa majailu on siis täydellisen rentouttavaa, turvallista, transsin omaista oleskelua, mutta minkäänlaisten matkailulle ominaisten uusien kokemuksien kerääminen ei tähän matkamme jaksoon liity millään tavalla.

Siden vanha kaupunki

Miltei ainoa kosketuksemme Siden lomalla ulkomaailmaan ovat muutamat retket lähialueen kauppoihin sekä Siden vanhaan kaupunkiin, jossa koko alue on upeasti entisöity ja kunnostettu – uudistaen alueen siistiksi ja moderniksi ilmestykseksi, mutta säilyttäen kuitenkin arvokkaasti kaiken vanhan.  Hyvänä esimerkkinä tästä monin paikoin rakennetut kävelykadut joiden katulaatat on valmistettu läpinäkyvästä plexistä, jonka läpi avautuu jalkojen alla vanhoja talojen raunioiden perustuksia. Vanhasta kaupungista löytyy kaikki odotetetut asiat: joukko erilaisia myymälöitä, ravintoloita ja raunioita.

Siden vanhassa kaupungissa hetken tauko ja jo perinteeksi muodostuneet standardiselfiet.

Lämpötilat päivisin ovat nousseet matkallamme korkeimmillaan 43 asteen tasolle laskien joinakin päivinä hiukan alemmaksi, mutta säilyttäen hyvän otteen 40 asteen paahtavaan lämpötilaan. Thaimaan ja Filippiinien reissulla opimme sen, ettei tällaisissa lämpötiloissa kannata hötkyillä. Sen sijaan perusvarusteena meillä onkin vesipullo kädessä (tai oikeastaaan huulilla) ja kävelytahti, joka kotona normaali-arjessa muistuttaa välillä pikakävelyä, nyt muistuttaa lähinnä etanaa – kiirehtiminen ei kuulu asiaan,vaan  on liikuttava hitaasti ja erittäin rauhallisesti löntystellen.  Hikoilu on jatkuva ilmiö – kyse ei ole siitä hikoiletko vaan siitä kuinka paljon. 

Ravintolanpitäjä Siden vanhassa kaupungissa halusi esitellä meille antimiaan.

Löntystelemme siis etanan vauhtia hiljalleen lipuen eteenpäin vanhan kaupungin kaduillla ja astumme välillä kenkäkauppaan viilentymään ja etsimään tuliaisia. Pysähdymme hiukan liian pitkäksi aikaa ulko-oven luona olevan ilmastointilaitteen jääkylmään ilmavirtaan ja jatkamme sisälle kauppaan. Kenkäkaupoista olemme etsineet ”Air Jordan” lenkkareita tuliaiseksi ja niitähän täältä tuntuu löytyvän. Eikä pelkästään Air Jordaneita vaan löysimmepä eräästä liikkeestä muutoin ihan autenttisen oloiset kengät mutta Niken Swoosh logo oli ommeltu jälkikäteen kenkiin päälle ja Kengän kantapäässä luki ylpeästi ”Dior Jordan”. ”Welcome to Turkey” sanoi edellisellä matkallamme Alanyaan basaarimyyjä, jonka kauluspaidoissa luki rinnuksessa yksi muotimerkki ja niskan pesulapuissa toinen ;D Edullisia Feikkivaatteita kaikki tyynni, mutta hinnataanhuokeita ja silti monasti laadukkaampia ja mielenkiintoisempia kuin aidot versiot. Olimme tälläkin reissulla tehneet vakiomokan lähtiessämme – matkaan olisi jälleen pitänyt pakata vain muutama vaatekerta ja loput ostaa paikan päältä- emme varmaan opi koskaan.

Siden vanhan kaupungin basaarikauppiaan kissanpentu. Luonnollisesti on selvää, että viivyimme kaupassa pidempään kuin olisi ollut tarpeellista tai edes sopivaa ;D

Kun helle ottaa niskalenkin meistä ja olotila saavuttaa pisteen jossa tekisi mieli huutaa Kari Grandia apuun, istahdamme ravintolan terassille juomaan ja syömään. Sattumalta ravintolasta onkin varsin upea näkymä merelle ja hetken päästä auringonlaskuun. Maisemaamme häiritsee ainoastaan turisti joka päättää sijoittaa itsensä kameransa kanssa kuvaamaan timelapse videota auringonlaskusta suoraan nenämme alle. Onneksi hän päättää vaihtaa kuvakulmaa hetken päästä ja maisema on jälleen meidän omanamme ! Auringonlasku laskee lämpötilaa , mutta vain hetkeksi. Jonkin aikaa pimeän laskeuduttua, jostain syystä jokaisena päivänä ”hanat” aukeavat jälleen ja kroppamme yrittää väkisin ajaa ulos kaiken nesteen joka siihen on ehditty päivän aikana työntämään.  Rankkaa, rankkaa..mutta emme valita.

Auringonlasku Siden vanhassa kaupungissa

Siden vedenalainen museo

Kun oma lomatranssimme on käynnistynyt muutaman lomapäivän jälkeen, päätämme lähteä verestämään sukellustaitojamme. Edellinen avomerisukelluksemme tapahtui n. vuosi sitten Kroatian Splitin vesissä jonka jälkeen kävimme n. puoli vuotta sitten kertaalleen Suomessa allassukelluksella Nummelan Sukellus-areenalla, jotteivat taidot pääsisi unohtumaan.  Otamme yhteyttä hyvät arvostelut netissä saaneeseen Side Azura sukelluskeskukseen ja sovimme kahden sukelluksen retken tehtäväksi parin päivän päästä. Molemmat sukelluksista tehdään vuonna 2015 avatun Siden vedenalaisen museon alueella.

Side vedenalaisessa museossa

Siden vedenalainen museo on yksi harvoista, tai ainoa, Euroopassa ja se koostuu reilusti yli sadasta patsaasta tai niiden rykelmistä kolmella eri syvyydellä.

Kahden sukelluksen hinnaksi kahdelle henkilölle muodostuu yhteensä 200 euroa kaikkine varusteineen ja kuljetuksineen hotellilta/hotellille.  Ei ihan ilmaista, mutta rahaa on huonomminkin sijoitettu.

Sukellusoppaamme noutaa meidät hotellilta ja matkaamme toiselle puolelle Sideä.  Nousemme veneeseen rannalta ja venematka käynnistyy pomppuisena kohti ensimmäistä sukelluspaikkaa. Ensimmäinen sukelluksemme on hylkysukellus TCSG-117 -hylylle, joka on vanha merivartioston 2008 käytöstä poistettu ja Siden lähistölle upotettu laiva, joka lepää n.  25 metrin syvyydessä.

Sukeltamassa TCSG-117 Hylyllä

Matkalla hylylle vierailemme muutamassa Siden vedenalaisen museon kohteilla, mm. 6 metriä korkealla Poseidonin patsaalla.  Ensimmäinen sukelluksemme on melko raskas. Heti veden alle laskeutuessamme huomaamme kuinka paljon vaikeampaa sukeltaminen onkaan avovedessä kuin altaassa ja tottuminen jälleen sukeltamiseen vaatii tämän yhden, ei niin hyvän sukelluksen. Tasapainoa on hiukan vaikea hallita ja vaikka perusasiat ovat vielä tuoreena mielessä, jotenkin ei sukeltamisesta osaa nauttia täysin rinnoin – jännitystä on ilmassa , kroppa väsyy ja kaasu kuluu turhan nopeasti. ”Miksi teemme tällaista ?”, ajatus kaikuu mielessämme.

Side vedenalainen museo – Jani on päättänyt tasata hengitystä hetken ja ihmettelee patsaita

Toinen sukelluksemme,  joka kohdistuu varsinaiseen vedenalaiseen museoon on jostain syystä taas aivan päinvastainen kokemus. Vedenalainen museo on helppo sukellettava ja täynnä vedenalaista elämää. Ensimmäisen sukelluksen jälkeen pää on näköjään tottunut taas oleskeluun veden alla ja osaamme nauttia olostamme. Muistamme taas miksi haluamme sukeltaa.

Papukaijakala @ Side vedenalainen museo

Papukaijakalalla vaikuttaa olevan kestohymy huulillaan ja sen melko kookkaat etuhampaat tekevät siitä melko huvittavan ilmestyksen kun se seuraa meitä patsaalta toiselle ikään kuin esitellen niitä meille.

Siden museon alueella kalastus on kielletty, joten kaloja vesissä riittää ja ne tuntuvat olevan ylisesti uteliaita ja erityisen tuttavallisia. Ehkä maailman hauskin kala, Papukaijakala, päättää liittyä seurueeseemme ja seuraa meitä puolen sukelluksen ajan. Papukaijakalalla vaikuttaa olevan kestohymy huulillaan ja sen kookkaat etuhampaat tekevät siitä melko huvittavan ilmestyksen kun se seuraa meitä patsaalta toiselle ikään kuin esitellen niitä meille. Jotkut seurueet syöttävät kaloja, joten ne eivät epäröi tulla lähelle ihmistä ja saapuvatkin sankoin joukoin paikalle kun oppaamme kolistelee pikkukiviä merkiksi ihmisten saapumisesta.

Apollon temppeli Siden vedenalaisessa museossa

 

Poseidonin 6m korkea patsas (Side vedenalainen museo)

Eräällä installaatiolla Janin Sukellusmaskiin miltei kiinni liimautuva pikkukala jää tuijottelemaan uteliaana ihmistä parin sentin etäisyydeltä silmästä silmään ja jää hetkeksi uimaan meidän ympärillämme. Tällaiset hetket kun saa kontaktin johonkin merenelävään ovat erityisen palkitsevia.

Sukellusturkki on nyt poistettu turistin päältä ja olemme valmiit jatkamaan tätä hauskuutta Kalkanissa tehtävillä sukelluksilla.

Video seikkailustamme Turkissa

Kalkan

Siirtyessämme Sidestä Kalkaniin mietimme miten paljon tulisimme tätä täydellisen rentoa olotilaa kaipaamaan. Meidänhän täytyisi kohta käydä itse ruokakaupassakin ?! Kalkanissa tulisimme kuitenkin huomaamaan, miten paljon enemmän matkasta jää muistoja kun tekee muutakin kuin makaa rantatuolissa eristäytyneenä muusta maailmasta.

Emme ole saaneet ihan täyttä selvyyttä ennen matkaamme siihen miten tulisimme siirtymään Sidestä useampia satoja kilometrejä länteenpäin ja myöhemmin takaisin Alanyan suuntaan vielä pidemmän matkan. Alkunperäinen ajatus oli vuokrata jokin hauska auto ja tehdä roadtrip tästä matkasta – onhan tänään Angelikan syntymäpäivä. Erityisen hauskoja autoja ei tuntunut olevan tarjolla Sidessä ja Kalkanin autovuokraamoiden tarjontaa katsoessa huomaamme, että auton vuokraaminen Kalkanista ja palauttaminen Alanyaan ei edes olisi mahdollista ja kahden auton vuokraaminen saman päivän aikana tulisi todella arvokkaaksi.

Paikallisbussit tai yksityiskyyti ovat ilmeisesti ainoat järkevät vaihtoehdot. ”No- kuin vaikeeta se voi olla ?” , toteamme ja lähdemme selvittämään julkisen liikenteen vaihtoehtoa. Selviää, että ”No-se voi olla melko vaikeaa” . Vaihtoja matkalla Sidestä Kalkaniin olisi 3-4 kpl ja jokaisen välissä saattaisi olla tuntematon määrä odotustunteja, varsinkin jos emme löytäisi vaihtobussia riittävän nopeasti. Pahimmillaan bussit kulkevat tiettyä väliä vain kerran päivässä ja pieni riski toki olisi sille että jäisimme jonnekin matkan varrelle. Tähän kun lisätään se seikka, että meillä on suuret laukut mukanamme, tiedossa on että retkestä saattaisi tulla melkoisen stressaava ja raskas.  ihan aina ei halua lähteä haastamaan itseään.

Päätämme ottaa facebookin käteen ja ottaa yhteyttä lentokentältä Siden hotellille meidät kuljettaneeseen Keremiin ja päädymmekin käyttämään hänen palveluitaan koko loppumatkan ajan näillä pidemmillä matkoilla. Auton vuokraukseen siirtomaksuineen verrattuna hinta on varsin kilpailukykyinen ja kun vaakalaudalla on toisella puolella stressaava bussimatka vaihtoineen laukkujen kanssa ja Keremin ilmastoidun Vip tilataksin sähkösäätöiset nahkaiset penkit, valinta on tehty. Matkoille Side->Kalkan->Alanya tuli näin hintaa yhteensä 260 euroa.

Kerem kertoo matkan alkaessa, että Bayram-juhlapyhät ovat alkamassa ja Turkkilaiset matkaavat sankoin joukoin sukuloimaan. Bussit olisivat siis todennäköisesti olleet tupaten täynnä. Tämä vahvistaa meidän tunnetta siitä, että teimme oikean valinnan jättäessämme seikkailut tällä kertaa väliin. Bayram ei ole meille entuudestaan tuttu juhlapyhä ja Keremin yksinkertaistettu selitys siitä, että tämä on ”Hiukan niinkuin kristittyjen joulun aika”  ei aivan riitä täyttämään tiedonjanoamme, joten ei muuta kuin Google käteen ja tutkimaan asiaa. Bayram liittyy paastonajan , Ramadanin, päättymiseen ja juhla on vaiheittainen ja monipäiväinen ja sisältää mm. makeiden ruokien nauttimista sekä lisäksi lihan syöntiin keskittyviä jaksoja, joiden aikana usein myös perheet uhraavat eläimiä, joiden lihaa syödään perheen kesken ja/tai lahjoitetaan muille.

Bayram on myös paikallisittain sesonkiaikaa matkailuyrittäjille. Tämä tulisi näkymään myös Kalkanin katukuvassa normaalia suurempana ihmismääränä. Joskin Kalkan säilyy kuitenkin meidän mittapuussamme myös Bayramin aikaan melko rauhallisena kun muistelemme menneitä matkojemme ihmispaljoutta Thaimaan Patong Beachillä, Prahan Charlesin sillan tuntumassa tai Boracayn rannalla auringonlaskun aikaan. Bayramin lisävirta Kalkaniin ei meitä siis haittaa lainkaan.

Yleisesti ottaen Turkissa ihmiset tuntuvat ottavan Koronan hieman  vaihtelevasti vastaan – Osassa paikoista maski on tiukasti päällä ,  ravintolaan  ja hotelliin sisään astuvien vieraiden lämpö mitataan, HES koodi rekisteröidään ja matkatavarat desinfioidaan. Sen jälkeen maskit ovat löyhästi käytössä. Joissain paikoissa maskeja ei käytetä lainkaan eikä mitään varotoimia ole käytössä.  Vaikka jollain tavalla haluamme toivoa että jos Korona ei tähän mennessä ole tarttunut, se ei ole tullakseen lainkaan. Silti paikoissa joissa Ihmisiä on tiheässä tai esimerkiksi takseissa hapuilemme maskit naamallemme melko nopeasti. Vaikka tähän mennessä tuuri on ollut myötä, emme halua ottaa riskiä.

Kauppiaat ja hotellien pitäjät vaikuttavat paikoin erittäin turhautuneelta eivätkä ymmärrä miksi ihmisiä ei päästetä matkustamaan. ”Meillä kaikilla on rokote, kaikki voivat hyvin, kaikki on kuin ennenkin – miksi ihmisiä ei päästetä tänne ? En ymmärrä” , kysyy hotellimme omistaja ja pudistelee päätänsä. Läheisen vaatemyymälän omistaja esittelee pari vuotta vanhaa vaatemallistoaan stressaantuneen oloisena ja kaivaessamme oikeaa vaatekokoa ylähyllyltä, paksu pöly nousee ilmaan – varasto ei ole kiertänyt hetkeen. Kaverilla on tuhansia ja tuhansia euroja kiinni varastossa, joka nyt pölyttyy odottaessa turisteja ja vanhenee käsiin. Ne asiakkaat jotka ennen pandemiaa kävivät reissussa , ovat jo todennäköisesti ostaneet ja kuluttaneet loppuun nämä kyseiset feikki-logot ja mallit. Muualla maailmassa muoti on edennyt kuten aiemminkin ja nyt saapuva turisti haluaa jotain uutta eikä osta enää uudelleen samaa vanhaa. Kauppiaan stressi on käsinkosketeltava eikä sitä käy kateeksi. Ostamme häneltä pari T-paitaa ja tinkaaminen on meidän toimestamme lempeää , kuten muutoinkin tällä reissulla. Sympatiat ovat nyt kauppiaiden puolella ja jätämme tällä reissulla hiukan enemmän rahaa näille über stressaantuneille kauppiaille kuin ehkä normaalisti olisimme jättäneet. Turistit nauttivat olostaan, ravintolat valmistavat erinomaisia herkkuja meille, Aurinko paistaa- kaikki on kuten aiemminkin, mutta pinnan alla on aistittavissa pieni synkkä sumupilvi joka muistuttaa olemassaolostaan tällaisina tunnelmina.

Kalkanissa halusimme vaihtaa moodia matkamme ensimmäiseen vaiheeseen, Sideen, verrattuna ja vuokrasimme huoneiston AirB2B:n kautta Nur Hotel nimisestä pienestä majatalosta. Angelika tekee matkan suunnittelun uskomattomalla pieteetillä ja pystyy kertomaan minulle tietoa jopa hotellin omistajan, Barishin,  luonteenpiirteistäkin ennen kuin astumme hotelliin sisään. Jälleen kerran Angelika on valinnut meille aivan mahtavan hotellin.  Nur Hotel:ssa on karkeasti n. kymmenkunta huoneistoa. Barish oli ostanut hotellin muutama vuosi sitten ja remontoinut sen täysin. Huoneet ovatkin paikoin täysin käyttämättömät ja moderni sisustus ja siistit nurkat tekevät asettautumisen taloksi vaivattomaksi.  Oma parvekkeemme avautuu Kalkanin pääkadulle, Sehitlerille, josta on hyvä harrastaa ohikulkevien ihmisten katselua , People watchingia.  Termi tuli tutuksi meille Miamissa jossa tripadvisorissa joku paikallinen oikeasti tarjosi retkiä parhaille terasseille jossa yhdessä tämän henkilön kanssa sitten pystyi istuskelemaan , nauttimaan cocktaileja ohikulkevia ihmisiä katsellen. Olemmekin huomanneet että tämä on mitä parhainta ajanvietettä. Ihmisiä katsellessa voi sitten miettiä minkälaisia tarinoita tai taustoja heillä on. Tämä on erityisen mukavaa silloin kun hommaa voi melko huoletta harrastaa omalla äidinkielellään kun kukaan ei puheesta mitään ymmärrä kuitenkaan.

Kalkan sijaitsee meren rannalla nopeasti kohoavien kukkuloiden rinteessä ja yksi tämän paikan erityispiirre onkin sen korkeuserot. Voisikin oikeastaan väittää että Kalkan on joko ylä tai alamäkeä ja paikoin erittäin jyrkkiä sellaisia. Nousu meren rannalta keskustassa n. 10 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevalle hotellille on oikeastaan urheilusuoritus eikä jalkavaivaisen tai heikkokuntoisen hommaa – hotelli sijaitsee jopa miltei sadan metrin korkeudessa meren pintaan verrattuna.

Kalkanin Lime restaurant & Lounge barin lemmikkikilpikonna

Keskustan ja vanhan kaupungin jälkeen kylä levittäytyy Kalkanin rinteille ja korkeimmillaan taloja on jopa  yli 300 metrin korkeudessa.  Tällaisessa paikassa asunnon korkeus on asia joka on myös huomioitava jos aikoo esimerkiksi sukeltaa.  Sukelluksen jälkeen 300 metrin korkeuteen ei enää ole mitään asiaa ja jos sukelluksen jälkeen palaisit asunnollesi joka olisi korkealla vuoren rinteessä, olisi riski saada sukeltajantaudin oireita. Käytännössä ainoa vaihtoehto sukeltaa taitaisi olla yöpyminen sukellusten jälkeen hotellissa lähempänä merenpintaa ja sen jälkeen palaaminen korkeammalla sijaitsevaan asuntoon.

Ajatellen sitä, miten vaikeakulkuinen Kalkanin alue on, onkin melkoinen yllätys miten paljon täällä liikutaan autolla ja minkälaisilla autoilla. Oikea kulkupeli tänne olisi varmaankin hyvällä mäkilähtöavustimella varustettu korkeamaavarainen nelivetoinen maastojeeppi tai mönkijä. Ei mikään nopeus hirmu vaan tehokas työjuhta, joka jaksaisi vetää sinut ylös mistä tahansa mäestä. Täällä näkyy tiellä kuitenkin jos jonkinlaisia autoja perus-taksina toimivista fiateista kalliisiin matalamaavaraisiin urheiluautoihin.

Normaali ajotyyli täällä tuntuu olevan painaa kaasu pohjaan mäen alapäässä ja renkaat sutien ja ulvoen hieman mutkitellen hissukseen hivuttautua mäkeä ylös. Jos autolla matkatessasi satut pysähtymään ylämäkeen liikenneruhkaan, peli on pelattu.

Normaali ajotyyli täällä tuntuu olevan painaa kaasu pohjaan mäen alapäässä ja renkaat sutien ja ulvoen hieman mutkitellen hissukseen hivuttautua mäkeä ylös. Jos autolla matkatessasi satut pysähtymään ylämäkeen liikenneruhkaan, peli on pelattu. Eteenpäin ei enää pysty liikkumaan jyrkän ylämäen vuoksi ja takanasi seisoo jonossa joukko samassa jamassa olevia autoja. Siinä sitten suditellaan paikoillaan, tööttäillään hermostuneesti, työnnetään autoja liikkeelle käyttäen isoja kivenmurikoita stoppareina.  Jollain tapaa tämä sudittelu ja liukastelu tuo mieleen kotisuomen jäiset mäet , mutta potenssiin kaksi jyrkemmissä mäissä ja kesärenkaiden kanssa. 

Vaikka Kalkan on pienehkö kylä, tunnelma ei silti ole unelias. Kaduilla liikkuu sopivasti autoja ja ihmisiä, mutta missään vaiheessa en tunne olevani turistirysässä vaan kylässä jossa ihmiset elävät ja asuvat. Bayram kasvatti muutamaksi päiväksi ihmisten määrää, mutta sen päättyminenkään ei tuntunut vaikuttavan merkittävästi perus tunnelmaan. Verrattuna esimerkiksi Alanyaan, kaupustelijat ovat rauhallisempia eivätkä tyrkytä palveluitaan ja jos ehdotuksia tekevät, se tapahtuu kohteliaasti ja huomaavaisesti ilman sen suurempia basaarille ominaisia rituaaleja taikka väkisin myyntiä.

Verrattuna esimerkiksi Alanyaan, kaupustelijat ovat rauhallisempia eivätkä tyrkytä palveluitaan ja jos ehdotuksia tekevät, se tapahtuu kohteliaasti ja huomaavaisesti ilman sen suurempia basaarille ominaisia rituaaleja taikka väkisin myyntiä.

Normaalisti Kalkanissa on melko paljon Englantilaisia , jotka myös ilmeisesti omistavat suuren määrän loma-asunnoista täällä. Internetin mukaan jopa reilusti yli 90 % turisteista täällä on normaalisti Englantilaisia. Koronan vuoksi matkustus Englannista ei ole juuri nyt mahdollista ja koko Englantilais Populaatio puuttuu tällä hetkellä täältä. Olemme siis sattuneet piipahtamaan Kalkanissa mitä omituisimpaan aikaan ja on todella vaikea  sanoa miten Bayramin puuttuminen ja matkailun vapautuminen Englannista vaikuttaisi tähän paikkaan.

Kalkanin rantakadulla nojatuolien jäätelökahvilassa

Yleinen hintataso Kalkanissa verrattuna Sideen ja Alanyaan on korkeampi. Tämä näkyy kaikessa : Asuntojen hinnat, ravintolaruoan hinnat, ostokset – kaikki on himpun verran kalliimpaa kuin muissa kohteissa joissa vierailimme , mutta eivät kuitenkaan niin paljoa että ero olisi kuitenkaan harmittanut. Myös esimerkiksi ravintoloiden taso ja ruoan laatu tuntuivat yleisesti Kalkanissa olevan vastapainona keskimäärin korkeampi.

Matkoillamme olemme harvoin olleet Kalkaniin verrattavissa olevissa paikoissa.  Kalkanissa jollain oudolla tavalla yhdistyy Kreikan Zakynthosin pienen kaupungin tai kylän fiilis Thaimaan Phi-Phin kapeisiin kujiin ja rentoon tunnelmaan. Kalkan kuitenkin lisää roiman ripauksen omaa maustettaan tähän keitokseen.  Tässä kylässä on todellakin jotain omalaatuista ja mielenkiintoista ja etenkin vanhan kaupungin ja rannan alueen tunnelma on jopa hiukan maaginen. Vanhan kaupungin kapeilla, valkoisten kalkittujen kiviseinien muodostamilla kaduilla jokainen ravintola on löytänyt oman näköisensä , mielenkiintoisen ilmeen, joka kutsuu sinua istahtamaan hetkeksi.

Pieni Turkkilainen kahvila tarjoaa erittäin vahvaa paikallista espressoa  ja vieressä ravintolan sisäänheittäjä kutsuu sinua syömään kattoterassille. Vanhassa kaupungissa ruokaravintolat on miltei poikkeuksetta pystytetty talojen katoille, joille tarjoilija saattaa sinut katutasosta useita kerroksia rappusia pitkin ylös talon katolle, jossa poikkeuksetta moitteeton ravintolamiljöö täydellisen kohteliaan ja korrektin palvelun saattelemana höystettynä ja kaikki tämä yhdistettynä henkeäsalpaavaan maisemaan luo aika mahtavan paketin- Istuessamme yhden tällaisen ravintolan pöydässä nauttien Turkkilaista Mezeä hämmästelemme jälleen kerran tunnelmaa ja meille avautuvaa maisemaa ja toteamme, että se sana mitä olemme tämän viikon ajan etsineet kuvaamaan Kalkanin tunnelmaa on Romanttinen, isolla alkukirjaimella. Sitä tämä paikka todellakin on. Emme väitä että tästä paikasta voisi nauttia vain ja ainoastaan katsoen syvälle silmiin sitä mielitiettyään huokaillen onnesta vaan romanttinen myös sillä tavalla, että tästä taianomaisesta tunnelmasta saisit omasi vaikka olisit yksinkin matkalla.

Kalkanin vanhaa kaupunkia

Emme ole matkallamme Kalkanissa vielä tavanneet ainuttakaan Suomalaista ja vahvasti uskon että heitä ei juuri tällä hetkellä ole. Todellisuudessa moni Suomalainen varmasti on lisäksemme Kalkanin jo löytänyt, mutta jotenkin väkisin tulee mieleen tunne, että olemme löytäneet helmen. Emme vielä tällä hetkelläkään tiedä haluammeko pitää tämän aarteen visusti salassa vai jakaisimmeko sen sinulle tämän kertomuksen muodossa.  Jos nyt luet tätä kirjoitusta, olemme päätöksemme tehneet.

Pirtu parvekkeella , taju kankaalla

Olen aikainen lintu ja jostain syystä olen istunut parvekkeellamme miltei poikkeuksetta viimeistään aamukuudelta,  joskus jo viiden aikaan aamulla. Liekö tämän aikaisen heräämisen syynä kylän moskeijasta aamuviiden jälkeen kajahtava hurjalla pieteetillä vedetty Melisma kiemuroiden maustama aamuveisu.

Tähän mystiseen lauluun yhtyy aamuisin myös  korttelin koirajengi, joka säestää Moskeijasta kaikuvaa laulua omalla ulvonnallaan tauottaen sen Muezzin laulun taukoihin. Yleensä olen vaipunut lauluesityksen jälkeen saman tien takaisin uneen, mutta tänä aamuna koko kuoroesitys jää kaikumaan. Korvamatona päähäni ja löydän itseni jälleen aamuviiden jälkeen parvekkeeltamme.

Hieman kuuden jälkeen Pirtu saapuu. Hän on kulkukissa joka ilmestyi parvekkeellemme ensimmäisenä aamunamme ja kun kissa palasi joka aamu luoksemme aamupalalle, pohdimme, että meidän on annettava sille nimi. Kyseessä ei ole mikään suloinen kissanpentu vaan melko rähjäinen kissa jonka ääni on muuttunut syystä tai toisesta enemmänkin variksen kraakkumiseksi kuin kissan maukumiseksi. Pirtu tuntui olevan jotenkin sopiva nimi tälle, sanotaanko ”Rustiikillle” kissalle. Pirtun, hieman karun ulkomuodon, alta paljastuikin erittäin ihmisystävällinen ja lempeä katti.

 

Pirtu simästä viiksikarvaan.

Myöhemmin huomasimme että hän ei ehkä ollutkaan kulkukissa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan hän kulkee hotellin vieraiden luona samaa reittiä päivittäin. Hän aloittaa aamunsa meidän parvekkeelta, jatkaa sitten eteenpäin vieraillen hotellin sisäpihan huoneistojen ihmisten luona joskus iltapäivän kuluessa. Tavatessamme kissan sisäpihalla iltapäivällä, hän ei ole tunteakseen meitä- fokus on muissa vieraissa joita täytyy liehitellä herkkujen toivossa ;D

Pirtu poseeraa

Emme ota tätä itsemme vaan meille tämä kaveri on aamupalaseura ja samoin me sille. Parin päivän jälkeen päätimme ostaa katille kunnon kissanruokaa. Aamurutiiniksi muodostuikin se, että kahden Wishkas-annoksen jälkeen Pirtu taintuu n. tunnin aamunokosille parvekkeellemme. Olimme aluksi hieman huolissamme mitä tapahtuu kun lähdemme hotellista eikä hän enää saakkaan totuttua ruoka-annostaan.

Kirjoittaessani tätä Pirtu makaa taju kankaalla kahden Whiskas pussin voimin ja kraakkuu minulle hiljaa aika ajoittain kiitoksia tästä ateriasta.

Nyt tiedämme että sydänsuruja ei kissalle tule vaan meidät korvaa joku toinen turisti, joka jälleen ehkä ensin pelästyy Pirtun hurjaa ulkomuotoa, mutta hiljalleen huomaakin että kissalla on sydän kohdallaan ja uusi uljas ystävyys alkaa. Kirjoittaessani tätä Pirtu makaa jälleen taju kankaalla kahden Whiskas pussin voimin ja kraakkuu minulle hiljaa ja tyytyväisenä aika ajoittain kiitoksia tästä ateriasta.

 

Pirtu antaa hellyyttä parveketuolille.

Problem, problem

Hotellimme naapurissa on Atlantis Wellness Turkish Bath & Spa -hamam,  johon päädyimme kokeilemaan. elämämme ensimmäistä Hamam kokemustamme. Myöhemmin Alanyassa toisemman kerran vieraillessamme Hamamissa jäimme kaipaamaan tätä Kalkanin kylpyläkokemusta, joka oli jotenkin hienostuneempi.  Kalkanin hamamissa perusasiat olivat samanlaiset, mutta tapa jolla kroppamme hoidettiin kuntoon tuntui jotenkin siltä , että olisimme olleet Sushikokin käsissä. Harkitut ja järjestelmälliset liikkeet hoitivat kylvetyksen ja vaahtohieronnan ja jopa veden lämpötilavaihtelut eri vaiheissa  oli harkittua. 

Hieroja toteaa pariin otteeseen Janin hieronnan aikana , Problem..problem ja osoittaa pohkeisiin. Vastaan hänelle ”Hills of Kalkan..Hills of Kalkan”. Tällä reissulla jalat ovat todellakiin olleet kovilla kun Kalkanin jyrkkien mäkien lisäksi olemme käyneet päivitttäin snorklaamassa tai sukeltamassa.

Uimaranta

Kalkanin kylän uimaranta on  suhteellisen pieni ja ranta koostuu kohtalaisen kookkaista valkoisista kivistä. Vesi on erittäin kirkasta ja rannalla makoillessa voi kuunnella aaltojen iskeytyvän rantaviivan irtokiviin liikutellen niitä ja luoden erikoisen kivien kolinan- miltei kuin ranta olisi elossa ja lauluaisi vuorotellen aaltojen kohinan ja rantakivien kolinan muodostamaa hiljaista sinfoniaa: ”Swoosshh—kalkankalkankalkankalkan- Swoooshhh—kalkankalkankalkankalkan”.

Ranta syvenee nopeasti 5-10 metrin syvyiseksi, joten ranta tarjoaa hyvät mahdollisuudet vapaasukelllukseen ja snorklaamiseen. Paikallisten mukaan parhaat kalojen bongauspaikat löytyvät uidessa päärannalta kohti Palm beach clubia seinämän viertä, johon kalat tulevat kutemaan. Noilla paikkeilla vaikutti olevan makean veden lähde, joka muodosti kylmän veden virtauksen muuten melko lämpimään veteen. Juuri näillä paikkeilla kalat s tuntuivat viihtyvän  ja bongasimmepa muutaman kilpikonnankin noilta paikkeilta uimassa.

Päärantaa ei voi sanoa snorklaajan unelmapaikaksi – melko hiljainen merenpohja näillä kohdin pääasiassa on.  Parhaat snorklauspaikat löysimmekin Palm beach clubin tuntumasta, joka on lähempänä tuota mainittua makean veden lähdettä.

Beach clubit

Kalkanissa on useita beach clubeja, jotka ovat paras anti auringonpalvojalle Kalkanissa. Beach clubit ovat maksullisia (paikasta riippuen n. 30-50 TL/hlö sisäänpääsymaksu) . Kalkanin rannan vieressä olevassa satamassa on rivissä veneitä, jotka kulkevat tarpeen mukaan näille klubeille ja takaisin veloituksetta. Muutamalle klubille on matkattava kuitenkin omin neuvoin taksilla. 

Klubeilla on reilusti aurinkotuoleja, mutta kävipä matkallamme yhtenä päivänä niinkin että jokainen näistä oli ennättänyt täyttymään kun yritimme päästä niihin puolilta päivin. Ruuhkaisina aikoina kannattaa siis mennä aamusta niin pääsee varmasti nauttimaan päivästä haluamassaan klubissa.

Palm beach club

Kalkanin lahdelmassa sijaitseva makean veden lähde tuottaa kylmää vettä joka pyrkii sekoittumaan sekoittuu helteillä miltei kuumaksi muuttuvaan suolaiseen veteen. Vesi onkin tämän vuoksi todella erikoinen kokemus – Veden pinnassa on ehkä noin 5-10 sentin kerros vettä joka on erittäin kylmää ja sen alla hyvinkin lämmintä , jopa kuumalta tuntuvaa vettä.

Kalkanin lahdelmassa sijaitseva makean veden lähde tuottaa kylmää vettä joka pyrkii sekoittumaan sekoittuu helteillä miltei kuumaksi muuttuvaan suolaiseen veteen. Vesi onkin tämän vuoksi todella erikoinen kokemus

Jos uidessa alkaa paleltaa, voi aina sukeltaa lämpimään vesikerrokseen lämmittelemään.  Koska kylmä/lämmin/suolainen/makea vesi sekoittuu jatkuvasti ja muodostaa tällaisia kerroksia, snorklatessa näkyvyys pinnalta pohjaan on välillä ”sumuinen”  ja pienen hetken päästä taas erittäin hyvä.

Makean veden lähde houkuttelee paikalle kaloja kutemaan , joten tämän beach clubin kohdalla löytyi tämän lahden parhaat snorklauspaikat. Näistä vesistä bongasimme mm. Kalamareja, Kilpikonnan ja melko runsaasti erilaisia kaloja.

Kalamari pariskunta (Palm Beach club Kalkan)

Kalamarit ja uimarit (Palm beach club Kalkan)

Angelika nousemassa pinnalle (Palm Beach Club Kalkan)

Jani (Palm beach club Kalkan)

Rantaklubeista juuri tämä muodostui omaksi suosikiksemme. 

Ylellinen, mutta silti ripaus rustiikkia ja rantapaikalle kuuluvaa ominaista rentoa meininkiä. Rantatuoleja on monessa tasossa nousevan jyrkänteen mukaisesti ja maisemat ovat päätähuimaavat käytännöss mistä tahansa kohdasta klubia. Ruoka Palm beachissa oli hyvää ja melko edullista, mutta ei ihan kuitenkaan matkamme suurimpia makuelämyksiä.  

Sisäänpääsymaksu Palm beach clubille. On 30 TL (n. 3 eur) /hlö ja sisältää venekuljetuksen satamasta. 

Kalkanin Palm Beach clubilla odottamassa venekyytiä takaisin satamaan.

Denizim beach club

Deniz beach club sijaitsee Palm beach clubin kyljessä. Tämä klubi oli ehkä kaikkein uusin ja siistein kaikista ja erittäin kova kilpailija Palm Beach Clubille.  Kuitenkin verrattuna naapuriinsa, Denimizimin kokonaistunnelma oli mielestämme pienen piirun verran liian hienostunut ja Palm Beach club vei voiton meidän mielissämme. Snorklausvedet ovat käytännössä samat kuin Palm Beach clubilla ,joten ero onloppujen lopuksi hyvin pieni.

Yali beach club

Yali beach clubille on matkattava taksillla, mikä ei ole aivan yhtä. mielenkiintoista kuin Palm Beach Clubin ja Denizim Clubin kohdalla venematka. Sisäänpääsymaksu on samaa luokkaa kuin muualla. Erityismaininnan voisi antaa Yali clubin aivan mahtavista, joskin hiukan elämää nähneistä antatuoleista…tai oikeastaan muhkeista patjoista. Päivä jolloin vierailemme Yali clubilla aurinkoa ottaessa on todella tuulinen (lue :”Rantavarjo ei pysy painoineenkaan pystyssä”), mikä hiukan laimentaa auringonottohaluja . Snorklaaminen onnistuu meiltä vähän suuremmissakin tyrskyissä, joten käymme kaikesta huolimatta testaamassa vedet näiltäkin osin.

Huonona puolena Yali beach clubista voi todeta, että minkäänlaista vedenelävää emme bongaa täältä ja merenpohja täällä on täynnä jätettä. On aivan kuin klubille olisi tehty täysremontti ja kaikki mahdollinen vanha tavara olisi viskattu meren pohjaan lähtien aurinkovarjoista vanhoihin metallirakenteisiin. Paikkaa ei missään nimessä voi suositella snorklaamiseen.

Kalamari beach club

n. 3-4 kilometriä Kalkanin keskustasta (taksilla matka 25-30 TL/suunta Kalkanin keskustasta), toisella puolella niemeä sijaitsee Kalamari beach club. Kalamari beach clubin yhteydessä sijaitsee Kalkan Dive center, jossa suoritimme matkamme aikana AOWD kurssimme ja  tämän vuoksi vierailumme Kalamari beach clubille olivatkin enemmänkin sukellusteemaisia. Kalamari beach clubin vesissä tehdyt sukellukset kertovat runsaasta kalamäärästä näissä vesissä, joten tämä paikka olisi ollut luultavasti varsin hyvä myös snorklaukseen, jota emme reissullamme tässä paikassa harmillisesti ehtineet tekemään.

Beach clubilla emme ehdi aikaa viettämään tällä matkalla, mutta ohimennen vilkaistuna paikat ovat melko ränsistyneet.

ADVANCED OPEN WATER KURSSI

Suoritimme sukeltamisen peruskurssin Filippiineillä vuonna 2019. Tämän jälkeen olemme ehtineet keräämään kokemusta hiukan alle 20 sukelluksen verran. Sukellus-uramme on siis vielä aluillaan ja peruskurssin jälkeen pystymme toteamaan että meillä on edellytykset selvitä hengissä sukellusretkistä, mutta missään nimessä vielä kovin taitavia emme ole. Jo Filippiineillä eräs sukellusoppaamme suositteli meille jatkokurssia , Advanced Open Water sertifioitumista ja koko kurssitus kuulosti tuolloin melko helpolta hommalta. Varasimme kurssin Kalkan Dive Center:stä. Kurssi koostuu viidestä sukelluksesta, joista kaksi pakollisia : Navigaatio ja syväsukellus . Näiden lisäksi on valittavissa mieluisat sukellukset erilaisista erikoissukellusteemoista, joista meille tämän sukelluskeskuksen mahdollisuuksien mukaan valikoituivat Peak performance boyancy, Search & Recovery, Venesukellus sekä Vedenalainen navigointi. Ennen kurssisukelluksia tulee perehtyä melkoiseen määrään oppimateriaalia, jotta perusasiat ovat mielessä sukellukselle lähtiessä ainakin perusteiden osalta.

Sukellukset tehtiin melko matalassa helpossa maastossa, n. 10 metrin syvyydessä, kalamari beach clubin alueella. Ensimmäinen sukelluksemme keskittyi nosteen hallintaan. Sukellusliiviin on mahdollista koneellisesti pumpata ilmaa kaasusäiliöstä ja poistaa sitä tarvittaessa liivistä. Kun liiviin vapauttaa oikean määrän kaasua, se tekee sukeltajasta käytännössä painottoman ja näin pystytään ”leijumaan” vedessä ja lipua sukelluksissa käyttäen mahdollisimman vähän energiaa ja siten kaasua mahdollistaen mahdollisimman pitkät sukellukset. Kun sukeltaja ei uppoa eikä nouse pintaa kohden, tilaa  kutsutaan neutraaliksi nosteeksi. Kun saavutamme tämän leijuvan tilan , oppaamme komentaa meitä irrottamaan letkun, jolla kaasua liiveihin pumpataan. Kaasua pystyy ilman näitä letkujakin poistamaan liivistä, mutta jos kaasua tulisi lisätä liiviin tämän jälkeen, se on tarkoitus hoitaa puhaltamalla sitä suoraan suusta liivin letkuihin. Tarkoituksena tässä se että oppisimme tukeutumaan täysin hengityksen käyttämiseen nosteen hallinnassa. Kuten kaasu sukellusliivissä , myös kaasu joka kulloinkin keuhkoissasi on vaikuttaa nosteeseen – jos vedät keuhkot täyteen, nouset ylöspäin, jos puhallat keuhkot tyhjäksi, vajoat nopeasti alaspäin.  Tällaisia hengitystekniikoita käyttäen meidän tulisi nyt pujotella veden alle kiinnitettyjen hulavanteiden sarjan läpi ja mm. kellua pystyasennossa paikallaan jne. Homma ei ole ihan helppo, mutta hoituu meiltä suhteellisen mallikkaasti.

Toisellla sukelluksella harjoittelemme kompassin käyttöä- opas ohjaa meitä suunnistamaan neliönmuotoisen kuvion kompassin avulla ja tässä vaiheessa huomaamme, että homma ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Meillä pelkkä sukelluksissa olemisen perusasiat vaativat vielä sen verran keskittymiskykyä, että kun tähän lisätään vielä kompassi ja vaikkakin yksinkertainen tehtävä, se tuntuu super vaikealta. Sukelluksen jälkeen päätämme ottaa lainaksi kompassin ja harjoitella seuraavan päivän sen käyttöä sekä seuraavalla sukelluksella tarvittavia solmujen tekotaitoja niin että suoriudumme varmasti hommasta.

 

Kompassin ja solmujen harjoittelu käynnissä hotellilla.

 

Angelika harjoittelee kompassin käyttöä avovedessä

Palaamme päivän jälkeen sukelluskeskukseen ja edessä on kertaus kompassisuunnistuksesta ja Search & Recovery sukellus. Tällä kertaa hoidamme kompassisuunnistuksen maaliin: neliöt, siksakkikuviot ja laajeneva neliökuvio onnistuvat meiltä nyt hyvin.  Näiden kuvioiden avulla on tarkoitus etsiä etsimään meren pohjaan kadonneita esineitä ja kurssimme seuraava tehtävä onkin nostaa meren pohjasta 6 kg painoinen esine., tällä kertaa painovyö. Homma tehdään kiinnittämällä tarkoitukseen suunniteltu nostopussi paalsolmuilla esineeseen, päästää hiljalleen kaasua vara-annostimesta pussiin ja sen. jälkeen nousta hallitusti ylös pussin kanssa säädellen samalla pussin ja omaa nostettasi.

Vene alkaa olemaan valmis loppusukelluksille lähtöä varten

Ensimmäinen haaste tässä on tehdä paalusolmu veden alla.  Tätä varten harjoittelimme hotellihuoneessa ja snorklatessa veden alla. Yksinkertainen tehtävä veden alla voi olla yllättävän vaikea tehdä ja mitä syvemmälle menet sitä vaikeammaksi se saattaa muuttua. Sanonta kuulukin ”Mitä syvemmälle menet, sitä tyhmemmäksi muutut”. Solmujen tekeminen sujui meiltä yllättävän hyvin ja lopulta nostopussin kanssa touhuaminen oli erittäin mielenkiintoista hommaa.

Jäljellä on tämän jälkeen vain loppusukellukset , joilla opimme veneellä toimimisen perusteita sekä suunnistamista vedenalaisten maamerkkien perusteella ja suoritamme syväsukelluksen 30 m syvyyteen.

AOWD kurssin viimeinen sukellus on ohi, sertifikaatti on meidän !!!

Noustessamme viimeiseltä sukellukselta pintaan tunnelma on kuin voittajalla. Sertifikaatti on nyt suoritettu eikä se tullut ilmaiseksi. Niinkin yksinkertainen laite kuin kompassi tuntui ensin ottavan meistä yliotteen, mutta saimme homman tehtyä lopulta ja oikein kunnialla !

Seuraavat sukellukset, jos korona suo, tulemme sitten suunnitelmiemme mukaan tekemään todennäköisesti Malesiassa.

AOWD Kurssi on suoritettu. Kurssilaiset poseeraavat opettajan kanssa.

KALKAN JÄÄ TAAKSEMME -EDESSÄ ALANYA

Vietämme viimeisen iltamme Kalkanissa Yali Beach clubilla nauttien coktaileista ja herkullisesta päivällisestä. Hotellimme omistaja, Baris , tekee keikkaa paikallisen bändinsä kanssa ja kutsui meidät myös kuuntelemaan esitystään tänne.

Viimeinen ilta kalkanissa Yali beach clubila

Aamulla on aika pakata jälleen tavaramme ja suunnata eteenpäin. Yhdeksän päivän ajan tutustuimme Kalkanin kylään ja nautimme täysin rinnoin sen tunnelmista. Kalkan kohteena on todella mukava paikka jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Matkan on kuitenkin jatkuttava ja jätämme hyvästit Pirtulle, parvekekissallemme, sekä Nur Hotelille joka on toiminut kotinamme useamman päivän ajan ja hyppäämme  Keremin kyytiin, joka on meitä kuljettanut hulppealla tilataksillaan jo kaikki matkat tähänkin saakka retkellämme.

Tänään on Angelikan syntymäpäivä ja tarkoitus olisi päästä tutkimaan Alanyaa vielä samana iltana syntymäpäivien merkeissä

Hotellimme Alanyassa sijaitsee aivan kaupungin keskustassa,  mutta rannalla. Hotellimme on boutique hotelli En Vie Beach. Varsin edustavana itseään kuvissa esitellyt tyylikäs hotelli vastaa kuviaan. Tyylikäs alakerran ravintola , pienimuotoisen infinity altaan kanssa ja kaunis rantaviiva avautuu rantatuoleineen heti hotellin edessä.

Olimme viimeksi Alanyassa n. seitsemän vuotta sittten ja nyt tulimme tänne verestämään muistojamme.

Ensimmäisenä iltanamme päädymme tutustumaan lähellä sijaitsevaan Basaariin, jossa huomaamme heti alueelle tulon jälkeen, että olemme nyt eri kaliiberin turistikeitaassa kuin Kalkanissa. Kauppoja tuntuu olevan loputtomasti ja myyjät huutelevat myyntilauseitaan. Voi kun joku opettaisi näille myyjille, että Suomalaiselle myyminen on erittäin helppoa. Tarvitset tähän yhden lauseen :”Voinko auttaa teitä?”- siinä se. Tämän jälkeen 99% ylipäätään realistisesti closattavista kaupoista on closattu-  ne jotka mitään eivät osta liikkeestäsi, ne eivät olisi ostosta tehneet kuitenkaan. Päädymme harhailemaan aika pian bazaarin läpi satama-alueelle. Matkalla eteemme tulee väiaikaiset aidat ja poliiseja jotka ovat siellä varmistamassa, että ihmiset käyttävät maskeja. ilmeisesti Alanyasta ja nimenomaan Basaarin ja sataman alueesta on muodostunut viimepäivinä oikea koronalinko eikä ihme – ihmistä on niin paljon näillä kaduilla. Kotiinlähtö häämöttää horisontissa ja takaraivossa kieltämättä käy lievä huoli siitä, tuleeko kotiinlähtö tapahtumaan suunnitellusti vai vieläkö kerkeämme keräämään mukaamme virukset täältä.

Päivä on ollut pitkä ja alkoi jo aamusta autokyydillä Alanyaan joten synttärikemut jäävät melko lyhyiksi. No, olimmehan me eilen Kalkanissa viettämässä iltaa kaikkine mausteineen.  Kävelemme rantaviivaa pitkin takaisin hotellille. Hotellin parvekkeelta avautuu maisema satamaan ja sen basaareihin sekä vanhan kaupungin kukkuloille. Saapuessamme hotelille Illan rukouskutsu kajahtaa hiljaa kaukaisuudesta, mutta se jää auttamattomasti basaariaueen discojen voimakkaan musiikin jalkoihin. Tulee väistämättä mieleen, että rukouskutsu edustaa jollain tapaa perinteisiä ja terveellisiä elämäntapoja – jollain tapaa tuntuu että se on symbolisesti ja käytännössäkin hävinnyt taistelunsa länsimaisille paheille. Rukouskutsu vaikenee ja Alanyan discot nostavat musiikkinsa volyymiaan paikalisten nuorten heiluessa konttauskunnossa kotejansa kohti sulassa sovussa turistien seassa. Game Over.

Seitsemisen vuotta sitten aloitimme yhteisen snorklausharrastuksemme juuri täältä Alanyasta, Kleopatran rannalta , Rantamyymälästä ostetuilla lelumaskeilla ja -snorkkeleilla. Alanyassa olomme aikana meillä onkin tarkoitus käydä viettämässä päiviä juuri Kleopatran rannalla snorklaten , shoppailla, vierailla vanhassa kaupungissa ja käydä tekemässä Janille tatuointi.

 

Maisenia Alanyan vanhasta kaupungista kleopatran rannan suuntaan 7 vuotta myöhemmin

MUSTETTA PINTAAN

Janilla on jo kymmenisen vuotta sitten otettu haukka tatuoituna käsivarteen ja ajatus toisesta tatuoinnista on muhinut jo jonkun aikaa mielessä. Sidessä rannalla makoiltaessa ajatus tatuoinnin hankkimisesta matkalla alkoi kehittymään ja teemaksi jalostui rintakehään tatuoitava viikinki-kompassi, ”Vegvisir” johon yhdistyisivät olkapäille levittyvät  siivet.

Vegvisir on ollut aikoinaan viikinkien käyttämä kuvio, joka tuo yhteen erilaisia riimuja ja symboleja. Tarinan mukaan kuvio olisi maalattu matkalle lähteneiden miesten otsaan verellä ja sen voimalla matkaaja ei ole eksynyt reitiltään ja on pysynyt turvassa. kuviolla on voitu hakea turvaa myös läheiselle. Tällöin kompassin keskellä ei ollut kantajaa kuvaavaa pientä ympyrää vaan kuva joka esitti jotain läheistä henkilöä.   Kuvion merkitys yhdistettynä siipiin, kuvatkoon meitä matkoillamme ja toivottavasti pitää myös jatkossa meidät reitillämme ja turvassa matkoillamme.

Pohdimme rantatuooleissa makooillessamme vielä tarkemmin vaihtoehtoja tatuoinnin elementeille, yksi vaihtoehto olisi jättää riimut pois ja tehdä tilaa muille elementeille. Tämä ei tulisi kyseeseen –  Eihän taika toimisi jos riimut puuttuvat ;D

Galaxy Tattoo Alanya

Tatuoinnin teettäminen täytyy kuitenkin harkita tarkkaan koska päivääkään ei loman ranta- ja uimisajasta haluta tuhlata. Tatuointi tulisi ottaa erittäin lähellä matkan loppua Alanyassa. Liikkeitä haarukoidaan jo Sidessä netin avulla Alanyan parhaimpien arvosteluiden saaneiden liikkeiden joukosta tarkastellen myös tatuoijien aiempaa työn jälkeä. Liikkeeksi valikoitui muutaman chatin perusteella Alanya Galaxy Tattoo, joka nappasi kiinni ideasta heti . Liikkeessä viesteihin vastailleet henkilöt tuntuivat pitävän teemasta ja heiltä lähti tulemaan ideoita siihen malliin, että syntyi luottavainen olo heidän kykyihinsä.

Saapuessamme Alanyaan, matkamme viimeiseen kohteeseen, ensimmäinen ilta vietetään melko rauhallisesti tutustuen jälleen Alanyaan ja juhlien Angelikan syntymäpäivää. Seuraavana päivänä on varattuna konsultaatio-aika tatuointiliikkeeseen. Liike on täydellisen siisti ja hyvällä maulla sisustettu. Liikkeen tatutointiartistit Mustafa. Güler ja Ömer Yekta ottavat meidät vastaan toivottaen meidät tervetulleeksi ja. tatuoinnin tarkempi suunnittelu lähtee käyntiin Ömerin toimesta.  Ömer kuuntelee vielä kerran ajatukseni tatuoinnista ja on jo valmiiksi ottanut työpöydälleen lähettämäni viitteelliset kuvat pääelementeistä. Ömer kääntyy tietokoneen ruudun ääreen ja työskentelee keskittyneenä hiljaa tovin meidän ihmetellessä liikkeen sisustusta. Siivet jotka Ömer on ehdotukseensa valinnut ovat huimasti paremman näköiset kuin mitä olin ehdottanut mallikuvissa heille. Suunnittelutyön edetessä kerroin Ömerille vielä ajatusta  siitä, että työssä voisi luoda 3d vaikutelmaa ja jos mahdollista Vegvisir voisi näyttää olevan kiveä. Tässä vaiheessa Ömer syttyy eloon ja tuntuu innostuvan. Hän kertoo pitävänsä kivenomaisista tatuoinneista ja suunnittelu ottaa lisää vauhtia. Hetken päästä ensimmäiset ehdotukset ovat valmiita ja näistä päädytään valitsemaan versio jossa Vegvisirin ympärille ei toteuteta monimutkaisia korukuvioita vaan halkeilevan kiviefektin avulla nostetaan sitä irti ihosta ja luodaan 3d vaikutelmaa.  Ote jolla tatuointia suunnitellaan sekä se, että villeimmätkään ideani eivät aiheuta epäröintiä vaan innostusta, luovat tunteen siitä, että olen hyvissä käsissä.

Tatuointi toteutetaan viimeisenä lomapäivänämme ja työ aloitetaan n. puoli neljän aikaan iltapäivällä.  Työhön on varattu. n. 6-7 tuntia aikaa ja se on tarkoitus tehdä yhdellä istunnolla.  Ensimmäiset viivat piirretään olkapäähän ja muistot ensimmäisestä tatuointikerrastani palaavat mieleen. ”Eihän tämä satu oikeastaan ollenkaan. Tatuointikone surisee kuin parranajokone ja enemmänkin kutittelee ihoani”, sanon Angelikalle. Tulisin vielä huomaamaan että juuri tuolla hetkellä olin todella väärässä.

Työ etenee olkapäästä rintakehän keskiön suuntaan.  Mitä lähemmäs rintakehää edetään, sitä suuremmaksi kipu muuttuu.  Kun vasemman puoleisen siiven rintakehän keskiosan tummia alueita piirretään, kipu tuntuu jo erittäin kovalta. Kahden tunnin urakan jälkeen vasemman puoleinen siipi on valmis ja on tauon paikka. Huomaan että nappikuulokkeistani soivaan äänikirjaan on ollut mahdotonta keskittyä. Tatuointiliikkeen seinillä televisioissa pyörii jatkuvalla syötöllä ohjelma jossa on lyhyitä muutaman kymmenen sekunnin mittaisia hauskoja nettivideoita – täydellistä ohjelmaa. Juuri tuon verran pystyy kerrallaan keskittymään asioihin samalla kun joku piirtää kuvaa nahkaasi -sen verran kokonaisvaltainen kokemus on.

Ensivilkaisut peilistä ovat hämmästyttävät. Siivestä on tulossa oikeasti todella hieno – luottavaisin mielin voi siis jatkaa tatuoinnin tekemistä.

Seuraavat kaksi tuntia kuluvat oikean puoleisen siiven parissa. Jälleen samanlainen kokemus, työ alkaa olkapäästä joka on kivutonta. Kun työ etenee keskelle, kivun määrä kasvaa kasvamistaan ja jälleen tauon paikka.

Vaikka tatuointia tehtäessä makaan paikallani , huomaan että useamman tunnin urakka alkaa syömään energiaa ja kipukynnys madaltuu. Vielä on edessä pari tuntia kompassin toteuttamista….keskelle rintakehää.

N. kello. yhdeksän aikaan illalla, kun kompassi on jo hyvässä vaiheessa,  luulen ,tai enemmänkin toivon, että aletaan olemaan loppusuoralla. Huomaan olevani todella väärässä . Työ jatkuu vielä n. 2-3 tuntia tästä eteenpäin. Havahdun siihen, että korvissani on soinut kuuroille korville jo jonkin aikaa äänikirjan tarina KGB agentista, eivätkä television hauskat kotivideot enää pysty keskittymistäni vangitsemaan vaan sen sijaan päädyn tuijottelemaan. seinällä hyllyllä istuvaa, leveästi hymyilevää, Buddha patsasta – siitä tuleekin paras ystäväni seuraavien tuntin ajaksi.  Päätän keskittyä tuohon pikkubudhaan ja yritän saada hviä ja positiivisia ajatuksia sen leveästä hymystä.  Vaikka toivoisin työn jo olevan valmis, tiedän kuitenkin koko ajan, että mitä useampia kosketuksia tatuoijan laite tekee ihooni, sitä parempi ja tarkempi tatuoinnista tulee- ”koko rahan edestä nyt sitten”, ajattelen ja vikisen hiljaa sisäänpäin itsekseni.

Valmis tatuointi

Kun työ on valmis, sanonkin Ömerille, että hän on päivän aikana satuttanut minua enemmän kuin kukaan koskaan aiemmin ja että n. kello yhdeksän aikaan mieleni teki tirvaista häntä, tuntia myöhemmin halusin vain anoa armoa.  Lähtissäni tatuointipajasta, Ömer heittää vielä ilmoille ajatuksen , että ensi kerralla kun näemme, jatkamme tatuointia eteenpäin lisäten siihen vielä thorin vasaran. Totean, että nyt täytyy hetken aikaa toipua urakasta…ehkä noin kymmenen vuotta tai jotain sellaista ;D.

Kuten AOWD sertifikaatti, ei myöskään tatuointi syntynyt helpolla, mutta niin tyytyväinen olen ollut lopputulokseen, että uskallan sanoa sen olleen jokaisen euron ja hetken arvoinen.

Murmelin vuosi

Kotiin Suomeen palattuamme Janilla iskee täysimittainen flunssa kuumeineen. Angelika seuraa perässä muutamien päivien jälkeen. Ensiajatukset luonnollisesti ovat, että olemme Koronan keränneet matkaltamme – kaikki oireet tuntuvat täsmäävän. Parin päivän kotikaranteenin ja Koronatestien jälkeen tiedämme, että näin ei ole. Olemme siis saaneet jonkun normaalin kausiflunssan, tai ehkä ilmastonnin aiheuttaman vilustumisen jonka Jani on kehittänyt tarttuvaksi virukseksi.

Olemme onnellisia, että pääsimme tämän reissun tekemään ja onnellisia myös siitä, että emme matkaltamme kaikista väkimassoista huolimatta keränneet kotiintuomisina pahamaineisia viruksia. Suomessa keli on syksyinen – harmaa , viileä ja vettä putoilee taivaalta aika ajoittain. Koronatilanne Suomessa on nopeasti pahenemassa ja näyttää siltä, että rajoitukset kiristyvät, etätyöt alkavat heti maanantaiaamusta jälleen eikä loppua ole näköpiirissä. Vuosi sitten palattuamme Kroatiasta tilanne ja tunne oli täysin samanlainen ja vahva tunne suuren mittakaavan ”Murmelin päivästä” iskee tajuntaan – olemmeko vielä vuodessa 2020 ?

Ei..meillä on vedenpitävät todisteet siitä, että matka todellakin tapahtui ja olemme vuodessa 2021: Kolme päivää paluumme jälkeen mieltään osoittava Morris -kissamme, taskuissamme olevat AOWD sertifikaatit ja Janin rintamusta vielä melko tuoreeltaan kipeänä koristava tatuointi.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply