Yleinen

Miami, USA (1/2019)

sunnuntai, kesäkuu 2, 2019

Kylmästä tammikuisesta Suomesta lähtiessämme kohteenamme oli Florida. Matkaa suunnitellessamme haaveilimme, että tämä olisi se reissu jolla viimeinkin kohtaisimme snorklatessamme kilpikonnia. Olimme snorklanneet monessa maailmankolkassa ja toivoneet näkevämme joskus näitä ylväitä sankareita – niitä oli etsitty jo Zakynthosin kilpikonnasaaren tuntumasta ja Thaimaasta tuloksetta.  Lentomme vei meidät ensin Helsingistä Frankfurtiin ja sieltä Washingtonin kautta Floridaan. Mielikuvamme Floridasta oli varsin stereotyyppinen : Palmuja, värikkäitä kaloja vedessä, eläkeläisiä, ylipainoisia ihmisiä kadut pullollaan, epäterveellisiä maksikokoisia ruoka-annoksia, suuria autoja, värejä yms. Kaikkea suurta, mitä elokuvista voi kuvitella Amerikan ja Floridan Miamin olevan. Osin mielikuvamme oli kohdallaan, mutta monin paikoin todella väärässä. Lisäksi matkan aikana muutuimme itsekin hiukan – ymmärrämme nyt ehkä myös paremmin miksi Amerikka kuluttaa enemmän kuin luonto sallii – se on mielihyvän ja hyvän olon tavoittelua – jotenkin tuntui että kotisuomessa irroitamme puun ja kuoren välistä vielä pienen hitusen jotain jotta pärjäämme kun Amerikassa kysymys kuuluu ”Am I comfortable ?” – mielihyvä, hyvinvointi, mukava olo – näihin tuo paikka jotenkin kiteytyy.

janin & angelikan arvio miamista

  • Shoppailu-indeksi 10/10. Sawgrass Mills on shoppailijan paratiisi, jossa kannattaa vierailla ajan kanssa ja suunnitella vierailu etukäteen kauppakeskuksen kartan kanssa.
  • Snorklaus indeksi 3/10: rannasta ei nähnyt mitään. Laivalta ”jotain”. Paras paikka rannalta snorklaamiseen löytyi  South Pointin aallonmurtajalta. Paras bongaus tällä reissulla oli piikkirausku, joka juuri tuolla aallonmurtajan tienoilla lepatti meren pohjassa.
  • Ruoka indeksi 10/10. Poikkeuksetta aivan erinomaista ruokaa.
  • Yö-elämä ja ravintolat  7/10. Hollywood beach ja North beach eivät tarjoa yön eläimille kovinkaan paljoa. South Beach taasen on täynnä yksi toistaan hienompia ravintoloita.
  • Erikoismaininnat
    • Jumanakauta sertifikaatin myönnämme paikallisille pannukakuille. Parhaat löysimme omalla matkallamme Hollywood beachin rantakadulta.

hollywood beach

Ensimmäinen kohteemme Floridassa oli Hollywood beach, jossa asukkaita on vain n. 140 000. Hollywood Beach sijaitsee Miamin kunnan pohjoispuolella.

Costa Hollywood resort

Ensimmäinen AirBnB asuntomme, Costa Hollywood resort, sijaitsi Hollywood Beach rannan tuntumassa. Kyseessä on hotelli ja asuntokompleksi ja tämä tarkoitti sitä, että meillä oli käytettävissä kaikki hyvätasoisen hotellin palvelut, mutta pystyimme toimimaan kuten vuokrahuoneistossa: Talon katolla luksustason uima-allasalue baareineen, aulapalvelut, kuntosalit ja tilavassa huoneistossa oma hyvin varustettu keittiö.

AirBnB kokeilumme ensimmäinen vaihe oli siis suuri menestys – asunto oli juuri sellainen kuin piti ollakin ja ehkä vähän enemmänkin. Pitkän lentomatkan jälkeen oli miellyttävä tulla paikalle kun asunnon omistaja odotti meitä avainten kanssa ja oli hankkinut tervetuliaisiksi vielä pullon viiniä kaappiin odottamaan meitä.

Rentoa ja rauhallista elämää rannan tuntumassa

Miamin hintataso on yleisesti erittäin korkea ja kun asuinalueen keskustasta tullaan vielä rantaan päin, huomasimme maksavamme läheisessä pienessä ruokakaupassa paketista kinkkua ja juustoa, leivästä sekä askista savukkeita n. 40 eur. Olimme lähtiessämme ajatelleet, että tulisimme syömään paljon asunnossamme koska olimme lukeneet ravintoloiden olevan melko arvokkaita – Tajusimme viimeistään tuolloin kassalle, että aivan halvalla ei tästä reissusta missään tapauksessa selvittäisi.

Jos satut itse matkaamaan Hollywood beachille, suosittelemme, että varaat ensimmäiselle illalle mukaasi vaikkapa lentokentältä jotain syötävää asunnolle. Seuraavana päivänä on helppo siirtyä suurempaan ja edullisempaan ruokakauppaan esim. Uberilla.

Hollywood beachilla oli, kuten olimme lukeneet, rento ja rauhallinen fiilis. Asunnoltamme rantakadulle oli käytännössä muutaman askeleen matka, joten useampana aamuna siirryimme aamukahville rantakadulle : Take-away kahvit kourassa istuimme ihmettelemässä valkoista hiekkarantaa palmuineen auringon noustessa horisontista aamuvirkkujen juostessa aamulenkkiään rantaa pitkin. Melko mukavaa.

Iltaisin rantakadulla oli jonkin verran kojuja kierrettävänä ja muutamia ravintoloita. Kadulta löytyi myös esiintymislava jossa käytännössä joka ilta esiintyi erilaisia erittäin korkeatasoisia bändejä : bluesia, rockia ja soulia.

Rantakadun ravintoloissa saimme muutamia erinomaisia makuelämyksiä. Janin & Angelikan käsikirja maailmanvalloitukseen myöntääkin Jumankauta –sertifikaatin rantakadun ravintolan pannukakuille! Makeat, rasvaiset, kuohkeat, juuri paistetut pannukakut olisivat jo sellaisenaan olleet täydellisen makuisia ja erittäin epäterveellisiä, mutta ne kruunattiin vielä isolla voinokareella, jonka päälle oli levitetty vaahterasiirappia. Jumankauta!

Uber ja julkinen liikenne

Tiesimme reissuun lähtiessämme, että paikallinen julkinen liikenne ei toimisi kovin hyvin ja auton vuokraus olisi ollut ilmeisesti helpoin tapa liikkua paikan päällä. Uber on erittäin suosittu paikallisten kesken ja on ehkä vuokra-auton jälkeen helpoin ja kätevin liikkumisen muoto. Paikoitus on pitkälti joka paikassa maksullista Miamissa ja vaikka autolla on kätevä liikkua, autoton lomailu on meille jotenkin huolettomampaa. Päädyimmekin matkallamme nojaamaan julkiseen liikenteeseen ja tarvittaessa uberiin.

Etäisyydet Miamissa ovat pitkiä. Esimerkiksi Hollywood beachilla lähimpään normaalin K kaupan kokoiseen ja järkevän hintaiseen ruokakauppaan oli matkaa n. 5-10 kilometriä. Ensimmäisestä asunnostamme matkustus julkisilla olisi ollut mielenkiintoista etenkin kun takaisin olisi pitänyt päästä asunnolle ruokakassien kanssa. Taitoimmekin matkan lentokentältä asunnollemme ja reissumme aikana tehdyt esim. ruokakauppa matkat. Uberilla, joka todellakin osoittautui käteväksi tavaksi siirtyä paikasta A paikkaan B. Hintataso verrattuna paikallisbussiin oli toki jonkin verran korkeampi, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että olisi pahalta tuntunut. Uber autoja liikkuu Miamin alueella niin runsaasti, että sellaisen saa käytännössä miltei välittömästi tilauksen jälkeen. Jokainen Uber auto oli siisti ja jokainen kuski oli todella ammattimaisen oloinen – Saimme ajoittain jopa parempaa palvelua Uberista kuin suomalaisesta taksista.

”Saimme ajoittain jopa parempaa palvelua uberista kuin suomalaisesta taksista.”

Vaihtoehtoja Uberille löytyy: Paikalliset bussilinjat sekä useampi erilainen Metro/Juna välimuoto sekä ilmaiset Trolley busseja. Bussilinjat ovat melko monimutkaiset, mutta ihan käyttökelpoiset, joskin niiden käyttäminen vaatii hiukan perehtymistä ja suunnittelemista. kovin montaa vaihtoa ei tehnyt julkisilla busseilla kuitenkaan tehdä, koska lyhytkin matka olisi saattanut viedä useamman tunnin jos vaihdot eivät olisi osuneet kohdilleen tai bussiaikataulut eivät olisi pitäneet. Metroa emme käyttäneet matkallamme.

Pisin matka jonka Uberin avulla taitoimme oli matka North Beachilta Sawgrass mills ostoskeskukseen. Myöhemmin matkan edetessä julkista liikennettä ja Trolleyta käytimme enemmän North Beachilla. Näistä myöhemmin lisää.

yllättäviä asioita ja hämmästelyä

Yksi asia minkä huomasimme matkallamme oli se fiilis , jossa tunnet kokevasi kaiken sen mitä olet pienestä pitäen nähnyt televisiossa ja elokuvissa – pienia asioita. Suuret korkeat talot , sielua hivelevät värikkään auringonlaskut, keltaiset koulubussit, valtavan suuret autot jotka suurilla moottoreillaan jylisevät ohikulkiessaan, leveät autotiet, makeat ja rasvaiset ruoat, mustaihoinen mies laulamassa bluesia paikallisbussissa, hiphoppari maastoautonsa edessä paksut kultaketjut kaulassaan. Kontrasti esim. Thaimaaseen on niin suuri että, tätä ympäristöä ja meininkiä katsoessa jotenkin pystyy käsittämään sen miksi jossain lähi-idän tietämillä vuoristossa lampaitaan paimentava kaveri voi alkaa mieltämään Amerikaa pahaksi paikaksi ja miksi amerikkalainen haluaa puolustaa omaa mukavuutta niin tiukasti.

”Tätä ympäristöä ja meininkiä katsoessa jotenkin pystyy käsittämään sen miksi jossain lähi-idän tietämillä vuoristossa lampaitaan paimentava kaveri voi alkaa mieltämään Amerikaa pahaksi paikaksi ja miksi amerikkalainen haluaa puolustaa omaa mukavuutta niin tiukasti.”

Yleisesti ruoat olivat aivan huippuluokkaa täällä. Emme tarkoita tässä mitään gourmee annoksia vaan aivan peruspöperöitä: hodarit, pirtelöt, pizzat, pannukakut – jos näitä vertaa suomalaiseen perusgrillikioskitarjoiluun on kuin vertailisi paksulla vaahdolla varustettua Tsekkiläistä olutta suomalaiseen muovituopista tarjoiltuun festarikaljaan.  Jos ajattelee sitä rasvan ja sokerin määrää joka ruoassa tarjoillaan, voisi kuvitella (ja tämä oli meidänkin mielikuvamme), että kaduilla lyllertäisi melko kookkaita ihmisiä – näin ei kuitenkaan ollut. Voiko olla että herkuttelu onkin ihan terveellistä? Ruokakaupassa joitakin havaintoja eroista suomeen verrattuna oli mm. se että ruokakaupoissa palveltiin asiakkaita erittäin hyvin. Ostoksia tehdessämme ei ollut tavatonta että kaupan henkilökunta saattoi useampaankin otteeseen varmistaa, että meillä oli kaikki hyvin ja etsimämme tavarat löytyivät helposti. Lisäksi kassoilla liukuhihnan toisessa päässä oli amerikkalaiseen tapaan suuremmissa ruokakaupoissa erikseen henkilö joka ostoksesi pakkasi puolestasi. Tällaiseen palvelutasoon ei suomessa ole tottunut ja aluksi tämä tuntui ehkä hiukan hämmentävältä.

Toinen ruokakaupassa erikoinen havainto oli sähköhärvelit joita sai lainaan kärryjen luota. Tarkoitus on varmaankin näillä toimia liikuntavaikeuksista kärsivien apuvälineinä, mutta kun näitä härveleitä on rivissä samaan tapaan kuin ostoskärryjä, saattaa äkkiä muodostua mielikuva jälleen siitä, että ehkä näitäkin käytetään myös ihan vain ”mukavuuden vuoksi”.

Muovia käytetään todella paljon: hyvänä esimerkkinä Maito, joka ostetaan muovipulloissa kuten myös mehut. Pahvipakkauksissa kotoiseen tapaan juomia myös löytyi, mutta vähemmän. Perinteinen muovipurkki osoittautuikin aika käteväksi pakkauskooksi ja pakkaukseksi kunhan ensin pääsimme yli massiivisesta hiilijalanjäljelle aiheuttamastamme vahingosta.

Kuten mainitsin aikaisemmin, autot ovat SUURIA. maastoautoja, urheiluautoja, muskeliautoja – pienimoottorisia ja kokoisia autoja näkyy tiellä hyvin harvassa. Ferrarit ja Lamborginit ajoivat ohitsemme useimmin kuin Hybridi tai täyssähköautot. Havainto, jonka teimme, oli että aika useassa autossa vaikutti olevan kylki lommolla. Liekö tähän syynä se, että kaistaa vaihdettaessa ei autotiellä vilkun käyttö tuntunut olevan normaali tapa.

Alkoholia saa normaalisti ruokakaupoista viinit mukaanlukien. Väkevät juomat voi hankkia paikallisista viinakaupoista, joissa erikoisuutena ehkä melko rajut turvatoimet verrattuna perinteiseen Alkoon. Tyypillisesti Liquer storen ovella seistä tönöttää raamikas vartija ja/tai ovet kauppaan avataan sisäpuolelta vasta kun myyjä on tarkastellut sinun olevan asiallisen näköinen ostaja. Ilman henkilötodistusta ei alkoholia näistä kaupoista oikein saa. Joku kokeneempi tietää tähän syyn, joka ei oikein näin 40+ ikäisen tapauksessa voi olla se että myyjä olisi meitä alaikäisiksi luullut, vaikka ajatus siitä olisikin meidän itsetuntoa lempeästi hivellyt.

Samoin kuin alkoholiliikkeiden edessä, myös useimpien pankkien edessä nökötti vartija jälleen ”kuin elokuvissa”. Ehkä täällä turvamiestä todella tarvitaan? Muilla matkoillamme olemme huomanneet, että siinä missä Pohjoismaissa yksi ihminen saattaa hoitaa asian kuin asian, saattaa etenkin etelänmaissa olla yhtä asiaa ihmettelemässä useampi ihminen (esim. WLAN antennin asennus hotellilla jossa yksi asensi ja kaksi seurasi vierestä tarkkaavaisena). Suomessa automaatio ja tehokkuus on niin pitkälle vietyä, että töitä ei tunnu ihan kaikille riittävän – ja tehokkuuden tavoittelu vain kasvaa kasvamistaan. Mm. itsepalvelukassoja emme matkallamme havainneet – tässä myös yksi esimerkki havaitsemistamme eroista. Arvostaako amerikkalainen enemmän palvelua kuin automaatiota vai eikö tässä kohden ”ruuvia” ole vielä tarvinnut kiristää niin tiukalle ? Ehkä meidänkin pitäisi suomessa omaksua tällainen työn tekemisen malli jossa meidän pitäisi olla hiukan tehottomampia niin töitä riittäisi kaikille?  Vai onko jo liian myöhäistä opettaa työnantaja tähän?

Huoltoasemilla tankatessa käytäntö vaikutti olevan hyvin erilainen kuin Suomessa, jossa ollaan jo totuttu itsepalveluun, kortti ja mobiilimaksuun sekä erittäin nopeisiin vierailuihin tankilla. omat kokemuksemme rajoittuivat pariin tankkauskertaan. Täällä prosessi vaikutti melko monimutkaiselta: Aja auto tankille, löntystele kauppaan, ilmoita kuinka monta gallonaa haluat tankata, löntystele autolle, tankkaa ja jos olet yliarvioinut autosi tankin koon ja rahaa jää käyttämättä, löntystele takaisin kauppaan ja pyydä korjausta kortillesi. jokaisessa välissä sisällä asioitaessa saattaa sitten joutua jonottamaan erikseen. Ripeään itsepalveluun ja kylmäasemiin tottuneena tämä vaikutti melko kankealta tavalta toimia, mutta ”maassa maan tavalla”. Positiivisena puolena on se, että on mukava välillä huomata että olemme täällä Pohjoisessa joissakin asioissa pidemmällä ja meillä todellakin saattaa olla jotain annettavaa maailmalle.

Elokuvista ja TV ohjelmista päätellen amerikassa ei ole tapana riisua kenkiä sisällä – omissa AirBnB asunnoissamme emme tästä pinttyneestä tavasta halunneet luopua etenkin kun emme olleet tästä kulttuurierosta aivan täysin varmoja. Aika nopeasti kuitenkin huomasimme että sisällä ei ollut asiaa sukilla kävellä, koska jalkapohjat ja sukat muuttuivat  nopeasti pikimustiksi. Joko lattiat olivat todellakin hyvin likaiset tai sitten ne käsitellään jonkinlaisella vahalla mistä me kotona emme ole kuulleetkaan.

Yksi ennakko-käsitys, joka tuli korjatuksi tällä matkalla oli se että Amerikassa pärjää englannin kielellä. Pääosin – kyllä, mutta Miamissa useampaan otteeseen törmäsi tilanteeseen, jossa Espanjan kieli olisi ollut melko kätevä taito. Esim. osan Uber kuskien kanssa ei ollut mahdollista kovin paljoa keskustella, koska kielitaito ei aina kohdannut. Toinen kohtaaminen tapahtui Portigalilaisessa kahvilassa jossa niinkin universaalin asian kuin kahvin tilaaminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista kun yhteistä kieltä ei ollut alkuunkaan.

”Toinen kohtaaminen tapahtui Portigalilaisessa kahvilassa jossa niinkin universaalin asian kuin kahvin tilaaminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista kun yhteistä kieltä ei ollut alkuunkaan.”

Jollain tavalla monessa suhteessa amerikkalaisesta tavasta kuluttaa tuli mieleen keskustelu Abu Dhabissa erään sähköyhtiön edustajan kanssa. Tiedustelin häneltä onko Arabiassa sähköautoilu yleistymässä johon hänen vastauksensa oli ”Electric Cars ? no…we don’t need those…we have OIL”.  öljyä siis on ja siitä on hyvä tehdä muovia koska se on kätevä ja helppo pakkausmuoto, bensiini on edullista ja miksipä sitä ei kuluttaisi valtavan kokoisessa moottorissa joka hyrisee valtavan kokoisen maasturin nokassa. Tämä tuntui olevan maan tapa, joten tähän mekin pikkuhiljaa sopeuduimme ja unohdimme matkan aikana sen että kotisuomessa olisimme olleet huonoja ihmisiä jo pelkästään ostamalla muovikassin kaupasta.

 north beach

Toinen kohteemme oli Miamin North Beach. Alunperin tarkoituksemme oli siirtyä Hollywood beachilta suoraan Miami Beachin eteläkärkeen Ocean Driven tuntumaan toiseen AirBnB asuntoon. Asunnon omistaja perui varauksemme kuitenkin n. viikon ennen matkaa vedoten henkilökohtaisiin syihin. AirBnB hoiti asian myöntämällä usemman sadan euron automaattisen hyvityksen seuraavasta varauksestamme. Tämän turvin päädyimme varaamaan North Beachilta asunnon, koska south pointin tarjonta oli edullisemmassa hintaluokassa jo hyvin rajallinen ja valitsemamme North Beachin asunto vaikutti kuvien ja kuvausten perusteella erityisen hyvältä.

 

Simpukanmetsästys käynnissä

Siirtyessämme Hollywood beachilta North Beachin asunnolle, Uber kuskimme osasi kertoa että asunto sijaitsi oikein hyvällä alueella ja että North Beach:lla asuu paljon työläisiä jotka käyvät hotelleissa ja ravintoloissa töissä etelämpänä. Kuskimme kertoi myös matkalla ylipäätään elämästä Miamissa – aseita on paljon ja kaikki alueet eivät ole turvallisia. Hän kertoi pelkäävänsä ajaessaan Uberia sen vuoksi, että monet ihmiset ovat liikenteessä aseiden kanssa ja kaikenlaisia kiistoja liikenteessä on syytä välttää sen vuoksi, että koskaan ei tiedä kuka on järjissään ja kuka ei. Tässä on yksi selkeä ero maidemme välillä. Aseet ehkä tuovat amerikkalaisille turvallisuuden tunnetta, mutta samalla ne toimivat myös täysin päinvastaiseen suuntaan. Ehkä tässä suhteessa voimme arvostaa niitä arvoja jotka meidän omassa maassamme ovat valloillaan.

 

 

 toinen AirBnB asuntomme

Odotuksemme olivat asuntoa ja aluetta kohtaan melko hyvin alustettuna ja täydennettynä vielä uber kuskimme antaman selvityksen avulla. Silti päästyämme perille yllätys oli negatiivinen. Asunto ei ollut aivan niin valoisa ja tilava kuin mitä kuvat antoivat ymmärtää. Kaikesta huolimatta käytännön asiat sujuivat erinomaisesti : omistaja itse oli matkoilla Ruotsissa, mutta avaimet löytyivät helposti asunnon oven luota numerolla varustetusta lukkolaatikosta. Asunto oli siisti ja pääasiassa kuvien, mutta ei ehkä mielikuviemme mukainen.

Ensimmäinen yö oli ehkä pienimuotoinen shokki : Asunto sijaitsi katutasossa ja ikkunoiden virkaa ajoivat sumeat muoviset sälekaihtimet. Käytännössä kaikki kadun äänet kuuluivat sisälle ja etsiessäni unta ensimmäisenä yönä kuuntelin ensin kuinka joukko miehiä käveli kotiin baarista keskustellen illan vastakkaisen sukupuolen edustajista, heti perään joku kaahasi urheiluautolla nasta laudassa ikkunamme alta. Tätä seurasi episodi, jossa katukissa saapui ovellemme ja ilmeisesti kaipasi seuraa koska mourusi siinä tovin. Paikalle saapui piakkoin toinen katukissa ja kohtaaminen eskaloitu taisteluksi. jompikumpi kissoista päätti perääntyä ja tilanne palautui perusmourunaan. kissan luovuttaessa ja ovemme eteen paikoitetun auton varashälyyttimen lauetessa hiljaa yksinäni mielessäni kieltämättä mietin millä tavoin asunnossa 10 päivää tulisi nukuttua.

AirBnB kokeilustamme loppuraporttina voisikin ehkä todeta, että käytännön asiat sujuivat erittäin hyvin. Molemmissa asunnoissa asunnon omistaja oli joko vastassa meitä tai oli hoitanut kaikki asiat kuntoon, että meidän olisi hyvä ja helppo saapua. AirBnB välittäjänä sivustoineen toimi erittäin hyvin ja etenkin positiivisesti olimme yllättyneitä peruutuksesta johtuneiden hyvitysten tilittämisestä vailla minkäänlaisia erillispyyntöjä. Hotelliin verrattuna, tilanne jossa asunto on esimerkiksi erittäin meluisa, hotellissa olisi ollut asia helposti hoidettavissa kävelemällä vastaanottoon ja kertomalla tilanteesta. Tilanteessa jossa asunnon omistaja on itse toisella puolella maapalloa ja keskustelukumppanina toimii AirBnB:n mobiilisovellus, tätä on hiukan vaikeampi hoitaa. eli AirBnB:tä voi kyllä huoleti suositella, mutta asunto kannattaa valita erittäin tarkkaan. Lisäksi tästä oppineena, seuraavalla kerralla valitsemme myös asunnon joka on saanut useita arvosteluita jotta tällaisetkin pienet nyanssit tulee huomioitua.

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen asuntomme oli siis 10+ – yhtään parempaa emme olisi voineet toivoa. Samassa hintaluokassa (n.120€/yö) pyörinyt toinen asuntomme oli siis aikamoinen pettymys, etenkin kun molemmat asunnot olivat saman hintaisia.

Loppujen lopuksi – toisena yönä nukuimme kuin tukit. Asunnon ilmeeseen tottui ja se oli kuitenkin loppujen lopuksi perussiisti vaikka selkeästi vanha. Pettymys saattoi myös johtua myös siitä, että siirryimme 4-5 * hotellista rannan tuntumassa sijaitsevaan vanhaan yksityisasuntoon. Yksi oppi jonka kannoimme tästä mukanamme kotiin olikin  se, että matkoilla vaihtaessamme kesken matkaa asuntoa, olisi aina hyvä lähteä liikkeelle, heikompi tasoisesta ja nostaa rimaa matkan loppua kohden.

”Hey Hey Pendejo !”

Asunnossa ei ollut varsinaista terassia vaan ovelta pääsi suoraan kadulle jossa asunnolla oli tietynlainen miniterassi. Herään joskus meitä muita aikaisemmin aamulla ja siirryin useampana aamuna aamukahvia  juomaan ulko-ovemme edessä , kadun varressa olevalle miniterassille. Siinä rappusilla istuessani aamu-pörrössä, katua pitkin kävelee svengaavin askelein ilmeisesti yksi naapureistamme, varpaista korviin saakka tatuoitu heppu ja huikkaa ohimennessään ”Hey Hey ! what’s up Pendejo!”. Tällainen perus IT nörtti tunsi itsensä melkein ”cooliksi” kunnes sanakirja kertoi että tämä ”pendejo” tarkoittaa siis paskiaista, mutta varmaankin hyvällä tavalla ? 😉

Toisaalta olo Hollywood Beachin ylellisessä hotelli ympäristössä, jossa useimmat ihmiset joiden kanssa oli tekemisissä, baarimikot, aulavahdit jms, jotka olivat siellä sinua palvellakseen oli helppoa ja huoletonta. Toisaalta taas North Beachin normaalien työssä käyvien ihmisten kanssa asuminen oli erilainen kokemus – jotenkin arkisempi – ei huonompi tai parempi, mutta erilainen.

Yksi oletus mikä meillä oli matkalla lähtiessämme, oli että suurkaupungissa on ihmisiä joka paikassa. Tämä osoittautui vääräksi. Suurkaupunkin olikin itse asiassa enemmänkin useampia pieniä kyliä liitettynä toisiinsa. North Beach oli itse asiassa erittäin rauhallinen paikka. Iltaisin pääkatua kävellessämme olimme usein aivan yksin. Pääkadulla oli muutamia liikkeitä, pieniä ruokakauppoja ja ravintoloita sekä leipomoita.

herkkuja Collins avenuella

Pääkadulta, Collins Avenuelta, löytyikin muutamia erittäin hyviä liikkeitä. Muutamana esimerkkinä ranskalainen pieni leipomo, josta sai aamupalaksi jättimäisiä croissantteja, Latinokahvila joka tarjoili paikan päällä leivottuja Churroja sekä Burgers and shakes -ravintola (74th street), joka tarjoili aivan järjettömän hyvät pirtelöt ja hodarit.

 

 

Pääkadulta löytyi myös iHop letturavintola (69th street), jossa pääsimme uudelleen maistelemaan aitoja amerikkalaisia pannukakkuja. iHop on diner -tyyppinen pieni ravintola, jossa on pöytiintarjoilu. Tarjoilijalle jouduimme muutaman kerran selittämään juomavalintaamme – vettä.

 

asiallisia piripäitä

Hollywood beachilla rantakadulla saattoi olla silloin tällöin muutamia kadun miehiä – hyvän tuulisia peruspuliukkoja. North Beachilla nämä iloiset veijarit olivat vaihtuneet katukuvassa pesunkestäviin narkkareihin. Eräänä iltana eräässä lähikaupassamme kaikki liikkeessä olleet asiakkaat olivat sen oloista sakkia että oksat pois – kassajonossa yksi toistaan pahempi piripää, pakkoliikkeistä kärsivät asiakkaat jonottivat kuitenkin kohteliaasti ja asiallisesti. Varsinaisesti mitään harmia näistä veijareista ei ollut joskin jotkin heistä kyllä erottuivat katukuvasta Walking Dead zombi tyyppisellä kävelytyylillään. Sellaista se on – Joka tapauksessa missään vaiheessa matkaamme emme tuntenut oloamme turvattomaksi. Kaduilla sai kävellä rauhassa, ihmiset olivat ystävällisiä ja herkesivät paikoin melko herkästikin keskustelemaan ja tervehtivät. Eräänkin kerran eräs pyörällään ohiajava heppu jostain syystä piti T-paidastani ja tokaisi ohiajaessaan ”Dude ! I like your shirt”. Tällainen sosiaalinen avoimuus ei ole ehkä omiaan meille – se kuitenkin tarttuu ja tuntuu melko hyvältä – ehkä tässä on jotain jota voisimme oppia.

Miamin ranta

Rantaviiva jatkuu miltei samanlaisena pitkin Miamia. Vasta South Beachilla eteläkärkeä kohti siirryttäessä hiekka vaikutti muuttuvan hienorakeisemmaksi. Paikoissa missä rantaviivaa on runsaasti, rannalta löytää varmasti rauhallisen kolon itselleen. Jos olet lukenut yhtään aiempia blogikirjoituksiamme, tiedät jo varmasti että pidämme rannasta, merestä ja snorklaamisesta. Tämä oli myös tavoitteemme tällä matkalla. Kaikki päivät, jolloin keli antoi myöten siirsimme itsemme vaaka-asentoon hiekkarannalle. Miami ei harmillisesti osoittautunut snorklaajan unelmaksi.

 

Rannat ovat erinomaiset, meressä on mahtavia aaltoja, mutta valitettavasti vesi on usein hyvin sameaa tuulen ja virtausten vuoksi eikä veden alainen elämä ole kovin kirjavaa. Jotain veden alta toki kuitenkin löytyi – valtavan hienoja ja suuria simpukoita!

Parhaat snorklauspaikat miamissa olivatkin meidän kokemuksemme mukaan Miamin South Beachin eteläkärjessä – south pointin aallonmurtajalla.

 

 

Eräänä päivänä Portugalilaiset sotalaivat – erittäin myrkylliset meduusan tapaiset eliöt olivat saapuneet virtauksien mukana ja olivat rantautuneet aaltojen mukana rantahiekkaan. Rantavahvi valisti meitä näistä eliöistä – veteen pystyi menemään, mutta silmät tuli pitää auki ja tarkkailla veden pinnalla kelluvia ”muovisila kuplilta” , jotka ovat portugalilaisen sotalaivan ”isäntä-eliö”.

Muovisen kuplan varassa roikkuu miljoonista yksittäisistä eliöistä koostuvat lonkerot jotka voivat olla jopa yli metrin mittaiset. Tämä elukka toimii siten , että lähelle joutuessaan / päästessään, se tarraa saaliistaan kiinni lonkeroillaan ja kietoutuu sen ympärille. Kipu on kuulemma erittäin kova. Näiden eliöiden uhriksi joutuneita ihmisiä on myös kuollut, mutta se on erittäin harvinaista. Jos pelkää, täytyy pysyä kotona – ajattelimme ja painuimme veteen – erittäin varovaisesti kuitenkin.

 

Pesula

Kummassakaan asunnossamme ei ollut pesukoneita, joten hyödynsimme matkallamme paikallista pesulaa (7174 Abbott Avenue).  Ensimmäisellä kerralla pesulan käytössä oli hiukan harjoittelemista : Pesukoneet kun eivät esimerkiksi pesuohjelmissaan näytä lämpötiloja kuten mihin me olemme tottuneet, vaan pesuohjelmat ovat esim. Warm, Medium Warm, Hot jne. Pesukoneet toimivat arvokortilla, jonka sai kätevästi ladattua pesulan seinässä olevasta automaatista pankkikortilla. Pesulakäynnit olivat melko mukavaa arkista askaretta : Likapyykit laukkuun, pieni kävelymatka pesulalle, koneet pyörimään jonka jälkeen vaatteet kuivauskoneeseen ja lopuksi nätisti viikattuina takaisin laukkuun ja pieni pyrähdys ”kotiin”. Pesukoneet olivat melko nopeita , n. 20-30 minuutin ohjelmia ja ajan sai hyvin kulumaan esimerkiksi pesulan retro kolikkopelikonetta pelaillen.

North beachin valitsimme majapaikaksemme sen vuoksi, että sen hintataso oli South Beachia edullisempi ja sieltä pääsi kulkemaan tarvittaessa helposti eteläänpäin. North Beachilta kulkee ilmainen trolley bussi, joka on tunnelmallinen ”vanhanaikainen” pikkubussi. Näillä busseilla on käytännössä kolme reittiä : Collins Express, South beach loop A, South beach loop B. Collins Express kulkee n. 15 minuutin välein North Beachilta Sout Beachille ja kääntyy takaisin Lincoln Road ostoskadun tuntumassa (Washington avenue / 17th street) . Tästä on mahdollista jatkaa matkaa South Beach A tai B linjalla, joista toinen kiertää etelärantaa myötäpäivään ja toinen samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan.  Vaihdolla siis pääsi kulkemaan ketterästi ja ilmaiseksi paikasta toiseen. Huonona puolena näissä oli se, että bussit olivat ajoittain melko täynnä ja riippuen kuskin kaasujalan painosta, Collins Express linja saattoi kulkea 15-30 minuuttia saman matkan. Emme ole kovin herkkähipiäisiä, joten uskokaa kun kerromme: ilmeisesti kuskin mieltymyksistä riippuen bussissa saattoi olla välillä ilmaistointi niin lujalla, että matkalle oli hyvä varata jotain hupparia tms. mukaan ettei bussista tullut perillä ulos jäätyneenä. Busseja käyttivät niin turistit kuin myös paikalliset – Reissasimme näillä busseilla sen verran paljon, että matkan varrella näki kaikenlaista porukkaa: yksi kaveri alkoi takapenkillä vieressämme laulamaan bluesia hissukseen ihan omaksi ilokseen (ja melko hyvin), yhdellä kaverilla taisi olla suora linja yläkertaan koska hän väitteli koko matkan ajan ilmeisesti jumalansa kanssa kovaan ääneen – matkat eivät olleet tylsiä 😉

South beach

Miamin eteläkärjessä rannan hiekka tuntuu muuttuvan hienorakeisemmaksi ja fiilikset muutaman hiukan erilaiset. Meidän tukikohtamme tienoilla North Beachilla tunnelma oli ehkä hiukan unelias, mutta eteläkärjen tuntumassa kuhisee niin kaupungilla kuin rannallakin.

Lincoln road

South beachilla sijaitseva Lincold Road (17th street) on kuuluisa ostoskatu. Lincold road oli kieltämättä erittäin mukava paikka : pitkä kävelykatu täynnä kauppoja. Kadulta löytyy kaikki brändikaupat ja välillä voi pysähtyä kahville tai syömään.

Lincoln roadin tuntumassa on myös Marshalls tavaratalon, joka on oikea aarre-aitta: Tarjoustalon fiiliksellä varustettu Outlet myymälä, josta löytää helposti kaikkien brändimerkkien vaatteita pilkkahintaan.

Ocean drive

Ocean drive on kuuluisa Art Deco tyylisistä taloistaan. Näitä vanhoja talojen julkisivuja suojellaan Miamissa viimeiseen saakka ja rakennusten remontoinnin yhteydessä koko muu talo saatetaan purkaa pois, mutta julkisivu säilötään telineiden varassa ja sen taakse saatetaan rakentaa täysin uusittu talo. Ocean drive on kieltämättä erittäin vaikuttavan näköinen.

Ocean drivella oli, ainakin meidän reissumme aikana, päiväsaikaan markkinat, jossa katu oli täynnä erilaisia pieniä myyntikojuja.

Ocean Drivelta löytyi rantaravintoloita, joissa esim. jättimäisten coctailien hinnat olivat happy hourin aikaan yllättäen melko maltillisen hintaiset. Näiden jättimäisten coctailien parissa on mukava katsella ohikulkevia ihmisiä ja nauttia tunnelmasta.

 

 

 

Kadulta löytyy muutamia kuuluisia taloja : mm. Colony -hoitelli, jossa on kuvattu Scarface elokuvan moottorisahakohtaus sekä muotisuunnittelijan Gianni Versacen talo, jonka edustalla tämä parka murhattiin aikoinaan. Nykyisin talossa toimii Gianni’s ravintola.

Illan pimetessä, katu täyttyy autoista ja ihmisistä ja hulppeista autoista. Talojen julkisivujen hienot valaistukset heräävät henkiin ja musiikki pauhaa. Ocean drive on näyttäytymispaikka monelle ja jotkut ihmiset tuntuivat viettävän iltaa rullaten edestakaisin ruuhkassa  tätä loppujen lopuksi melko lyhyttä kadunpätkää hienossa urheiluautossaan.

 

South point

Rannalla oli todella paljon ihmisia ja ranta oli aivan tupaten täynnä juhlivia teinejä. Me tulimme rannalle yhtä tarkoitusta varten – snorklaamaan ja katselemaan merenalaista elämää. Täältä löytyikin rannalTa snorklauksen parhaat paikat koko Miami reissullamme. South Beach diversin myyjä opasti käyttämään snorklatessa merkkikellukkeita, koska alueella ajellaan paljon vesiskoottereilla ja on riski joutua yliajetuksi muutoin. Otimme pienen riskin tässä tästä huolimatta ja pysyttelimme lähellä aallonmurtajaa. Uimme south pointin aallonmurtajaa pitkin kohti sen päätä ja aallonmurtajan kyljestä löytyikin lopulta jonkin verran merenelävää.

 

Paras bongaus oli ehkä Piikkirausku jota seurasimme turvallisen välimatkan päästä hänen lipuessa meren pohjaa pitkin. Näitä kavereita ei passaa mennä häiritsemään rauskujen piikki on kasvanut näihin meren jättilepakoihin syystä.  Emme aivan aallonmurtajan kärkeen saakka päässeet uimaan koska meressä alkoi olemaan sen verran paljon meduusoja, että koimme parhaaksi kääntyä takaisinpäin.

snorklausretki

Kävimme matkallamme yhdellä veneretkellä koska näillä retkillä on mahdollisuus päästä uimaan koralliriutoilla joilla vedessä on nähtävää on yleensä takuuvarmasti. Kilpikonnat olivät kuitenkin vielä näkemättä.

Teimme varauksen South Beach Divers yrityksen veneretkelle. Kävimme myös SBD:n liikkeessä retkeä edeltävänä iltana ostamassa Néalle kunnon snorkkeliputken ja maskin. Varusteiden hinnat olivat suurinpiirtein Suomen hintatasossa, tai ehkä jopa hiukan korkeammat. Myyjä oli todella ammattitaitoinen ja antoi maskin valinnan lomassa meille vinkkejä mm. paikallisista snorklauspaikoista. Kaikin puolin retken järjestelyt ja henkilökunta olivat erittäin hyvät ja SBD:tä voi huoletta suositella muillekin matkaajille.

Kuljetus lähti yrityksen toimistolta etelärannalta minibusseilla keysin saaristoon ja sieltä veneellä riutoille. Taisimme olla tällä retkellä ainoat snorklaajat. Muutoin mukana vaikutti olevan pitkälti ensikertalaisia sukeltajia.

 

Aika nopeasti laivan päästyä ulos rannikosta tuli selväksi, että merenkäynti tulisi olemaan melko rajua. Istuimme laivan yläkannella kapteenin kanssa. Laivan alakerrasta kapusi ilmeisesti Espanjalainen turisti päällään kokopitkä märkäpuku. Herra oli varsin innoissaan ja

tokaisi näyttävänsä aivan marsilaiselta puku päällään. Hetken hän heilui yläkannella tuijottaen horisonttiin ja alkoi näyttämään siltä, että hänen vointinsa kääntyi nopeasti heikompaan suuntaan. Loppumatkan tämä marsilainen roikottelikin päätään veneen reunan yli päästäen pahoja merihenkiä takaisin mereen…Tässä mielessä meille on annettu lahja : Merisairaus ei ole Angelikan tai minun heikkouksia. Néan tilanne oli toinen  myöhemmin matkalla merisairaus iski häneen ja loppumatka kului hengissäpysymiseen keskittyen.

Veteen päästyämme kova aallokko jatkui. Veteen pääsee aallokon rajuudesta huolimatta kun hyppää laivasta veteen. Vedessä ollessa snorklausputken kanssa suuremmassakin aallokossa on itse asiassa melko mukavaa seikkailla. Ainoa harmi oli se, että luultavasti juurikin tämän aallokon takia merivesi oli melko sameaa ja näkyvyys oli melko huono. Snorklausretkemme tulos jäi harmillisest melko laihaksi vaikka hauskaa oli silti.

Ensimmäisen pysähdyksen jälken kapteeni vastaanotti radioviestin meitä edellä kulkeneelta laivalta joka  pyysi keräämään kyytiin pari sukeltajaa jotka edellinen laiva oli jättänyt jälkeen. ”Please pick this couple up, they don’t seem to know what they’re doing. They  just took off and we left them there”. Pariskunta oli ilmeisesti siis ollut sukelluskokeiluretkellä, lähteneet omille teilleen ja laiva oli heidät jättänyt mereen sukeltelemaan. Pariskunta löydettiin kyllä helposti, mutta vedestä ylösnoustuessaan he olivat selkeästi peloissaan. Kapteeni kävi pienimuotoisen palautekeskustelun heidän kanssaan.

Palattuamme satamaan odottelimme  lopun ryhmämme saapumista toisella laivalla. Onneksemme laivamme miehistön suorittaessa kannen pesua, yksi manaatti oli löytänyt tiensä laivan viereen ja nautiskeli pesuvedestä. Pääsimme hetken tarkastelemaan tätä valtavaa möhkälettä jonka vierellä tunsi itsensä erittäin pieneksi.

Sukellusretkelle ei näköjään kannata mennä snorklaamaan – kohteet saatetaan valita sukeltajien ehdoilla ja sen vuoksi ne voivat olla snorklaamiseen auttamattomasti liian syviä. Seuraavalla kerralla olemme itse sukeltamassa tai puhtaasti snorklaukseen erikoistuneella retkellä.

 

moottoritie on kuuma

`Teimme matkallamme päivän retken Keysin saaristoon. Florida keys on miltei 200 km pitkä saarien ketju Floridan eteläkärjessä. Kuuluisin saarista lienee Key West joka sijaitsee saariryhmän eteläisimmässä kärjessä.

Vuokrasimme Avisista auton ja Mustangin ollessa melko yleinen auto vuokrayrityksissä, meidän oli melko helppo saada käsiimme punainen avomustang. Hintaa kertyi vuokraukselle 120 eur ja siihen päälle vielä bensat ja tietullit. Koko retki maksoi ehkä n. 160 eur.

Huijausliittymä !

Autoretkemme alku ei ollut helppo. Angelika otti ohjakset käsiin ja ajoi meidät ulos Miamista. Päästyämme moottoritielle jostain syystä päädyimme sieltä pois miltei jokaisesta exit rampista. Takaisinpääsy moottoritielle ei myöskään meiltä meinannut onnistua millään vaan ajelimme useamman kerran ohi oikeista risteyksistä pyörien käytännössä ympyrää. Amerikkalaiset opasteet olivat päihittäneet meidät.

Lopulta tajusimme miten opasteet toimivat ja navigaattorina toiminut Jani päätyi huutamaan aina liittymän kohdalla ”huijausliittymä!” jolloin vaihdoimme kaistan varmuuden vuoksi yhden pykälän vasemmalle. Todennäköisesti näissä kaistoissa ei oikeasti edes ollut mitään kummallista vaan sekoilimme itse aivan tosissamme jännityksestä kankeina.

 

Bahia Honda

Bahia hondan puisto sijaitsee yllättäen Bahia Hondan saarella. Puisto on maksullinen, mutta vain muutama dollari per henkilö. Keli ei ollut meille suosiollinen tuona päivänä. Aurinko paistoi kauniisti ajaessamme Bahia Hondaan päin, mutta päästessämme perille harmillisesti sää muuttui pilviseksi. Kävimme snorklaamassa vanhan junarata-sillan puoleisella rannalla, mutta myöskään veden alla meitä ei lykästänyt – Käytännössä mitään elämää ei veden alla löytynyt tänä päivänä. Rannan vasemmassa reunassa on pieni aallonmurtaja joka olisi ollut paras paikka löytää kaloja. Tiesimme jo mennessämme että tuo kyseinen kohta vedessä on hiukan haastava. Merivirtaus nimittäin on erityisen voimakas juuri tuon aallomurtajan päädyssä ja internetistä lukemamme vinkit todellakin pitivät paikkansa. Havaitsimme virtauksen voimakkuuden aallonmurtajan luona ja totesimme, että on parempi polskia takaisinpäin. Hetken aikaa räpylöiden kanssa uituamme vastavirtaan tajusimme, että emme olleet edenneet lainkaan vaan itse asiassa valuneet taaksepäin. Virtaus vei siis todella voimakkaasti ja kun suunta on avomerelle päin, tilanne on jopa hiukan pelottava.

Bahia Honda on erittäin kaunis paikka ja tätä voi hyvinkin suositella pysähdyspaikaksi jos Key Westissä seikkailette.

hauska tavata – tulimme syömään kalanne

 

Islamoradan pienellä saarella on ravintola nimeltään Robbie’s jossa pääsee näkemään ja syöttämään Tarponeja. Nämä kalat ovat valtavia ja saattavat wikipedian mukaan kasvaa jopa yli 2 metrisiksi 160 kiloisiksi vonkaleiksi. Kaloja pääsee muutaman dollarin sisäänpääsymaksulla katselemaan ja pulittamalla muutaman lisädollarin saa kouraansa ämpärin täynnä pienempiä kaloja, joilla ravintolan laiturin altaassa olevia Tarponeja voi syöttää itse.

Olimme ajaneet autolla ja snorklanneet koko päivän, joten aloimme olemaan jo melko väsyneitä paluumatkalla Miamia kohti kun käänsimme automme tämän ravintolan parkkipaikalle. Vaikka englantia käyttäisi työkielenään päivittäin, väsymys tuntuu aiheuttavan kielitaidossa jonkinasteisen taantuman.

Astuessamme sisään ravintolaan tarjoilija ystävällisesti toivotti meidät tervetulleeksi ja kyseli miten meitä voisi palvella. Kalojahan me olimme tulleet syöttämään, joten Jani totesi väsyneenä, mutta selvällä ja varmalla rallienglannilla , että ”Hello, we have come to eat your fish”.

Kalat olivat hienoja ja kookkaita, mutta se mikä loppujen lopuksi olikin tämän visiitin mieleenpainuvin anti oli se, että laiturin tuntumassa oli runsaasti pelikaaneja, jotka olivat oppineet, että täältä saa kerjäämällä helpon kalansaaliin kun ravintola-asiakkaat joko antavat kalaa suoraan pelikaaneille ja jos näin ei tapahdu, kalat on helppo napata turistien käsistä suoraan.

Kuvassa näkyvä pelikaani poseerasi erittäin avuliaasti kamerallemme ja tarjoili itsensä jokaisesta kuvakulmasta, jonka jälkeen päättäväisesti käänsi päänsä kohti kalakoriamme.

 

 

Sawgrass Mills

n. 40 minuutin ajomatkan päässä North Beachilta, Evergladesien tuntumassa sijaitsee valtava outlet kauppakeskus , Sawgrass Mills. Täältä löytyy käytännössä kaikkien mahdollisten vaatebrändien liikkeet.  Kauppakeskus on niin valtava, ettei sitä oikein päivässä pysty koluamaan läpi. Uber kuskimme kertoikin vinkkinä, että itse ostoksille lähtiessään valitsee kauppakeskuksen kartasta etukäteen liikkeet, missä haluaa käydä ja etenee suunnitelmallisesti kaupasta toiseen.

Välimatkat ostoskeskuksessa ovat pitkiä alueelta toiselle, joten aivan päämäärätiedottomasti shoppailu ei täällä onnistu.  Päädyimmekin käymään Sawgrass millsissä kahtena eri päivänä. matka taittuu kätevästi joko shuttle busseilla tai Uberilla.

Shuttle bussikuljetuksen saa varattua näppärästi netistä ja näitä kulkee useamman kerran päivässä esim. North Beachin ja Sawgrass mills:n välillä.  Hintaa kertyy kummallakin matkustustavalla n. 60 eur / reissu kolmelta henkilöltä.

Sawgrass mills on shoppailijan paratiisi ja hintataso on erittäin matala. Täältä pystyt hankkimaan brändiliikkeestä aitoja merkkivaatteita samaan hintatasoon kuin mihin olemme tottuneet esimerkiksi Turkin basaareissa merkkiväärennöksistä maksamaan.

 

Kauppakeskuksesta voi pientä maksua vastaan vuokrata kärryjä, joissa voi kuljettaa ostokset. kärryissä on myös istumapaikka väsyneelle shoppailijalle. Ensimmäisellä käyntikerrallamme ihmettelimme sitä, että aikuiset ihmiset työntävät toisiaan kärryissä. Toisella käyntikerralla vedimme itsekin toisiamme aivan sujuvasti kärryissä siemaillen samalla jättikokoista limua ja mikä kummallisinta, tämä tuntui täysin luontevalta tavalta toimia.

 

Lopuksi

Ihminen reagoi kokemiinsa asioihin sen perusteella minkälaisia mielleyhtymiä, muistoja ja tunteita koettu asia herättää. Nämä taas kootaan aivojen neuronien muodostamien kytkentöjen avulla, joita syntyy kun uusia asioita koetaan tai johonkin jo tuttuun asiaan liittyy jokin uusi asia. Jos miettii sitä uusien hajujen, makujen ja tuntemusten määrää mitä matkustamalla johonkin itselle ennalta tuntemattomaan paikkaan kokee, matkustaminen todella kirjaimellisesti avartaa ihmisen mieltä. Jokainen kokemus muuttaa tapaa jolla katsomme maailmaa ja miten koemme meille jo entuudestaan tututkin asiat.

 

 

 

Emme tältä matkalta löytäneet kilpikonnia, emmekä ehkä niin rikasta vedenalaista elämää kuin odotimme, mutta palasimme kotiin todella monen uuden kokemuksen kera. Tapa jolla Miamissa kuka tahansa voi olla sellainen kuin haluaa, käsittämättömän kauniit auringon nousut ja laskut, miten erilailla kuluttamiseen suhtaudutaan ja miten mukavuutta voi tavoitella pienissäkin arkipäiväisissä asioissa, miten pieneksi tunsimme itsemme kun katselimme valtavaa manaattia vedessä. Kaikki tämä ja paljon muuta palaa mukanamme kotiin uusina kokemuksina.

 

Lisää matkavideossamme:

https://youtu.be/QL1u7KTlg0Q

https://youtu.be/QL1u7KTlg0Q

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Aaro Kuusisto tiistai, kesäkuu 18, 2019 at 16:00

    Aivojen hermosolut ovat neuroneja, eivät neutroneja.
    Se Lähi-Idän lammaspaimen voisi pitää USAsta enemmän, jos ei tulisi pommeja niskaan.

    • Reply janijaangelika lauantai, kesäkuu 22, 2019 at 16:14

      hahhah ;D Täytyypä korjata kirjoitusta ;D

    Leave a Reply