Lanzarote patikoijan silmin

Kanarian saaret eivät olleet koskaan kuuluneet matkasuunnitelmiini, mutta sitten huomasinkin tarkastella asiaa patikoinnin näkökulmasta, sillä ilmanalahan olisi varsin miellyttävä talvipatikointiin. Kirjamessuilta onnistuin vielä löytämään hyvin oppaankin, jossa selostettiin yksityiskohtaisesti kymmeniä eri reittejä saarella ja karttojakin oli.

Joulun aikaan teimme ystäväni kanssa kahden viikon reissun saarille, joista toisen vietimme Lanzarotella ja toisen Fuerteventuralle. Vuokrasimme saaren pääkaupungista Arrecifestä asunnon ja teimme siitä päivittäisiä retkiä ympäri saarta paikallisbusseilla. Mietimme aluksi myös auton vuokrausta, mutta valtaosa reiteistä ei ole rengaslenkkejä, joten paikallisbussit olivat hyvä valinta. Bussien aikataulut tosin kannattaa katsoa etukäteen, jos menee kovin pieniin kyliin, mutta muutoin bussiaikataulut pitivät hyvin paikkansa, tiet olivat erinomaisen hyviä ja kulkeminen edullista.

Oppaassa oli reilut parikymmentä vaihtoehtoista reittiä, joista valitsimme reittejä sen perusteella että ne olisivat erityyppisiä ja vähän eri puolilla saarta. Myös matkojen pituus vaikutti, halusimme patikoida kunnon kokoisia matkoja päivämatkoja.

  1. Yaiza – Montana Blanca (16 km).

Tämä reitti on itse asiassa osa saaren läpi kulkevaa pidempää patikointireittiä. Ajoimme bussilla Yaizaan ja onnistuimme jäämään vahingossa oikealla pysäkillä pois. Söimme maittavan aamiaisen pysäkin kohdalla olleessa pienessä ravintolassa ja lähdimme matkaan paikallisen sedän saattelemana (ovat kovin ystävällisiä kun kysyimme missä olisi oppaan lähtöpaikka Antiqua Escuela, niin hän halusi ehdottomasti viedä meidät sinne). Reitti kulki halki mustien laavakenttien, joissa on nykyään viiniviljelmiä. Niitä kasvatetaan mustaan laavamaahan kaivetuissa kuopissa ja näyttivät ainakin tähän vuoden aikaan aika kitukasvuisilta. Nousua, lievää sellaista, oli jonkin verran (480m) ja kävelimme osittain kamelikaravaanien reiteillä saapuen noin reilun neljän tunnin päästä Montana Blancaan.

Juomavedet olivat tässä vaiheessa loppu ja huomasimme, että bussipysäkin lähellä oli ”autotalliin rakennettu baari”, joka oli harmittavasti kiinni, kunnes sen eteen parkkeerasi mies joka kertoi sen olevan nykyään yksityinen klubi. Hän oli sopivasti menossa sinne ja sanoi että voisi kysyä myisivätkö meille cocikset sieltä. Menin vastaanottamaan juomia oven lähelle, vaikka mies yritti livahtaa kovin nopeasti sisään-ulos sieltä ja ymmärsin heti miksi, ”yksityiseltä klubilta” pöllähti kovin vahva pilven tuoksu ja tölkitkin haisivat melkoisesti. No, olimme kovin janoisia, yritimme olla nuolematta tölkkejä, mutta joimme joka pisaran sisältä. Saimme tästä hyvät naurut lopuksi päivää.

  1. Costa Teguise – Guatiza (15 km).

Tämä oli itse soveltamamme reitti ja vain osittain oppaassa olevan reitin mukainen. Costa Teguise on turistikylä, jonne ajoimme bussilla päätepysäkille rannan tuntumaan ja lähdimme sieltä liikkeelle rantapenkereitä pitkin kävellen. Reitti oli kivistä ja kiipeilimme aluksi ylös ja alas pitkin rannan tuntumassa olevia rinteitä ja sitten tuli tasaisempaa. Maisemat olivat  silmiä hiveleviä, meri toisella puolella, aavikkoa toisella puolella ja kaukana kaukana siinsi jokin kylä. Tällä reitillä tuli vastaan muutamia porukoita, mutta muutoin olimme saaneet käveleksiä aika itsekkeen useimmilla reiteillä. Eikö ihmiset tiedä näistä vai ei vain kiinnosta?

Kun rantapenkereet alkoivat väistyä ja meidän piti koukata sisämaahan päin, alkoi maisemat vaihtua, talojen pihoissa ja aroilla oli laajoja kaktusviljelmiä. Näitä kuulemma ihan viljellään ja niistä saadaan mm. jotain kasvien kirvoja tuhoavaa valmistetta. Kauniita olivat nämä kaktukset ja hoidetun näköisiä. Meidän matkamme jatkui Guatizaan ja vähän sen ohikin kohti kaktuspuistoa. Ja ah mikä puisto, se oli rakennettu ison pyöreän ”muurin” sisään, jossa alimmalla tasolla oli jos minkalaista kaktusta ja sitten ympärillä kohoavilla porrastasanteilla lisää eri kaktuslajeja. Ihana puisto, olimme täällä monta tuntia. Tämä oli oikein mukava tapa viettää joulupäivää.

  1. Tiagua – Caleta de Famara (16 km).

Tämä reitti kulki läpi hiekka-aavikon ja näimme jo lähtiessämme määränpäähän, vaikka emme tienneetkään sitä vielä siinä vaiheessa. Reitti kulkee El Jablen (=hiekka) halki ja voisi luulla ettei täällä ole muuta kuin tylsännäköistä hiekkaa, mutta ei pidä paikkaansa. Reitin maisemat ovat ihmeen vaihtelevat, on hiekkaa, aroa ja pientä kasvillisuuttakin, loppupuolella myös pieniä ”vuoria” ja merenrantaa. Tasaista kyllä on ja tämä ei vaadi liikoja ponnisteluita jos muutoin vain jaksaa kävellä. Eikä vaadi patikkakenkiä. Caleta de Famaran kylä on rento surffareiden kylä hiekkakatuineen, kimppakämppineen ja surffikeskuksineen. Söimme täällä maailman huonoimman hampurilaisen, mutta palvelu oli taas ystävällistä ja tuttavallista.

  1. Costa Tiagua ja Montana Tinaguache (8 km)

Tämän vuori on tulivuoren kraateri, jonka päälle kiivetään ja kävellään tulivuoren harjalla ja laskeudutaan toiselta puolelta alas. Tänne pitää olla ehdottomasti patikkakengät, koska rinteet ovat paikka paikoin jyrkät ja niillä on paljon pieniä irtokiviä. Jonkinlaista kuntoa se myös vaatii kiivetä pitkin jyrkkää rinnettä, mutta kävely tulivuoren harjalla kraaterin ympäri palkitsee tämän vaivan. Maisemat ovat hienot ja kävely kapealla kaistaleella sen arvoista, kaistale ei kuitenkaan ole niin kapea, että tarvitsisi pelätä, ainoastaan kovalla tuulella tänne ei kannata lähteä seikkailemaan.

Kaiken kaikkiaan patikoiminen Lanzaroten tulivuorisaarella oli unohtumaton kokemus ja voimme suositella patikointia, niin saaren pääsee näkemään saaren ihan uusin silmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *