Patikointia Skotlannissa

Patikointivarusteet käsimatkatavaroissa kaiken muun varustuksen lisäksi sai meidät miettimään tarkoin mitä pakkaisimme mukaan 8 päivän reissulle. Lentokoneeseen kävelimme vaelluskengät jalassa ja muutoinkin harrastimme kerrospukeutumista. Hyvin kuitenkin saimme kuljetettua kaiken tarpeellisen mukana vaikka ihan ei repun paino tainnut mennä Finnairin vaatimiin 8 kilon painovaatimuksiin.

Me patikoimme kaksi päivänmittaista vuorivaellusta ja muutoin vain vaelsimme lyhyempiä reittejä tasaisemmassa maastossa. Me emme yöpyneet maastossa, vaan aina mukavasti B&B:ssä, AirBnB:ssä tai hotellissa.

Skyen saarella teimme ensimmäisen vuorille suuntautuneen vaelluksen saaren pohjoisosassa Quiraing -reitillä. Ilman autoa reiteille joutuu vähän kävelemään, tämänkin reitin aloituspaikka oli 3 km paikallisbussilta, mutta maantie oli mukava kävellä vehreine maisemiseen ja lampaineen. Varsinainen vuorelle nouseva reitti on kyllä patikoimisen arvoinen, matkana se on vain noin 8 km ja siihen menee 3,5 – 4 h. Nousua on 543 m. Monet patikoivat vain vuoren laitaa pitkin päätepisteen ”näköalapaikalle” ja takaisin , mutta varsinainen reitti on rengasreitti kun malttaa nousta vuorelle. Meille sattui harvinainen aurinkopäivä +22 astetta ja ah kaikki oli niin kaunista. Katsokaa itse kuvista.

Toinen vuorireittimme oli Fort Williamin Ben Nevis, Brittein saarten korkeimman vuoren 1345 m huiputus. Meidän valitsema reitti on yksisuuntainen, ylös vuorelle ja takaisin alas samaa reittiä. Ben Neviksen ympärillä on kyllä muitakin reittejä jotka eivät nouse vuoren yläosiin ja ovat maisemiltaan varmasti myös näkemisen arvoisia. Tälle reitille lähdettäessä kannattaa ehdottomasti katsoa sääennusteet moneen kertaan, me tiesimme jo edellisenä päivänä että sadetta olisi luvassa, eikä se patikointia estä, mutta sen lisäksi kannattaa tarkistaa myös tuulisuus ja ukkostilanne. Onneksi ukkosta ei ollut luvassa, joten retki voitiin toteuttaa, tuulen kanssa aina selviäisi.

Reitti on noin 17 km pitkä ja siihen tulee varata 6-8 h. Vaikka 1345 m nousua kuulostaa paljolta, niin nousu ei ole ollenkaan suoraa nousua, vaan sinne on rakennettu loivaa nousua olevia luonnonkiviportaita, helposti kuljettavaa sorapolkua ja vain ylin osa on kivikkoa, joka sekään ei ole vaikeaa kävellä kun on kunnon vaelluskengät. Meidän vaelluksen sääolosuhteet olivat pilvisyyden lisäksi sadekuuroja ja kova tuuli, mutta tämä oli ainoa mahdollisuus matkamme aikana patikoida tämä osuus, joten tietenkin menimme silloin. Alaosuuksia patikoidessa näimme vielä hyvin vuoren, ihanat laaksot ja vuoristopurot, mutta ylemmäksi mennessä olimme sadepilvessä ja näkyvyys oli aika huono. Onneksi sinne oli kasattu kivikasoja, joten pysyimme reitillä ja suomalaisella sitkeydellä vedimme ylös saakka ja näppäsimme reippaasti huiputuskuvat ja nopeasti takaisin. Vuoren yläosissa myös tuuli oli todella kovaa ja repi koko ajan sadeviitan tarranauhat irti ja välillä ajattelin, että pystyyköhän se heittämään minutkin kumoon. Ei pystynyt ja onneksi tuuli oli vain ajoittaista ja rauhoittui heti kun kiersimme vuorta vähän eteenpäin.

Monta kivaa reittiä jäi vielä tällä reissulla patikoimatta, mutta onhan hyvä syy tulla tänne uudestaan. Ensi kerralla sitten kävellään ehkä vähän pitempi yhtäjaksoinen reitti ja yövytään reitin varrella olevissa kylissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *