Albania

En oikein tiennyt mitä odottaa Albanialta, kun muistissa oli vain sen sulkeutuneisuuden vuodet, joten menin ilman ennakko-odotuksia maahan ja yllätyin positiivisesti.
Vietin kaksi päivää Tiranassa ja kaksi päivää maan entisessä pääkaupungissa Durresissa, jonne nykyään tehdään jo lomamatkoja monestakin Euroopan maasta. Aiemmin se oli lähinnä albanialaisten oma rantalomakohde.

Tirana

Durres

Tulin Albaniaan bussilla Montenegrosta, tullimuodollisuudet menivät ihmeen joutuisasti ja hetkessä ohitimme rajakaupungin Hani i hotin ja saimme kyllä huomata että teiden taso heikkeni välittömästi. Tutustuin bussissa nuoreen mieheen, joka oli menossa kotikaupunkiinsa Durresin, joten minulla kävi tuuri, kun hän junaili bussien vaihdot ja saattoi minut hotelliini, kun asui itse ihan siinä lähellä. Uskon että muuten ei olisi mennyt ihan näin sujuvasti. Hän muuten asui itse nykyään Puolassa, jossa suoritti matkailualan tutkintoa ja puhui luonnollisesti siksi poikkeuksellisen loistavaa englantia albaanialaiseksi. Hän teki töitä Apollolle ja toi matkatoimiston puolalaisia asiakkaita lomalle Albaniaan.

Yhden vinkin hän antoi minulle lomaillessani Albaniassa, että liikenne on täällä kaaosta ja ei kannata luottaa että autokuskit noudattaisivat liikennevaloja tai huomioisivat suojateitä. Suurin osa kuljettajista on ”ostanut” autolla-ajo lisenssin, joten täällä mennään tuntumalla. Tällainen ostettu ajokortti maksaa 250 €.  Olihan se liikenne aika ajoin melkoista kaaosta ja ihmiset ajoivat surutta päin punaista, mutta tänä päivänä poliisi on kuitenkin tehostanut valvontaa, joten kyllä täällä selviää liikenteen kanssa kun pitää silmät auki. Itse en ehkä vuokraisi autoa täällä.  Tässä yhteydessä on hyvä myös muistaa, että ennen vuotta 1991, jolloin valta vaihtui ja maan sulkeutuneisuus päättyi,  täällä ei tavallinen kansalainen saanut edes ajaa autoa.

Minä nautin Durresin rantakaupungissa lököisiä päiviä ihanassa hotellissani rannalla. Minulla oli oma parveke merelle ja huone länsimaista tasoa ja hinnaltaan kuitenkin vain n. 30 €. Aamiasibuffetkin kuului hintaan. Nyt ei ole vielä varsinainen sesonki alkanut, joten hinnat ovat varmasti normaalia alhaisempia. Durresin kaupunki oli yllätys minulle, täällä on noin 200 000 asukasta ja kaupunki on todella modernin oloinen. Ihan länsimaisen näköisiä kauppoja ja varsinkin kahviloita nousee tiheään tahtiin. Kadut ovat siistit ja ihmisiä riittää niin kahviloissa kuin rannallakin kävelemässä. Kaupungin ulkopuolella  lähiöissä tai vaikka bussiasemalla, on jo sitten vähän originaalimman oloista, talot ja kadut kaipiaisivat kunnostusta.

Albania muuttuu ja kehittyy vauhdilla, kaikkea modernisoidaan ja ihmiset (varsinkin nuoret) puhuvat jo auttavasti englantia. Voin vain kuvitella minkalaista täällä on 10 vuoden päästä, ei erotu enää muista euroopan maista. Pari asiaa voisi kuitenkin muuttua nopeastikin, nimittäin;

  1. Tupakanpoltto, täällä poltetaan paljon  muista välittämättä (niinkuin kaikkialla Balkanilla) mm. ravintolassa, kahviloissa ja bussikuskit polttavat usein ajaessaan. Sitä on jo ihan unohtanut nuo ajat Suomessa.
  2. Ruoka, täällä on tarjolla joka paikassa rasvaisia piirakoita, mauttomia pullamössö leipomotuotteita ja erilaisia versioita kebabeista. Myös pizza on kovin suosittua. Salaatteja on vielä aika vähän saatavilla ja niitä piti usein haeskella, kasvisruokaa en nähnyt juurikaan missään. Viitteitä kuitenkin on jo ilmassa ja turistien kasvaessa tämäkin asia tulenee muuttumaan.
  3. Musiikin soittaminen kovalla ravintoissa, busseissa ja kaupoissa. Valitsin monesti ruokapaikan sen perusteella, että siellä oli vähän rauhallisemmat olosuhteet. Tätä samaa kyllä harrastettiin monessa muussakin Balkanin maassa.

Tirana

Tiranassa asuu lähes miljoona ihmistä ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Kaikkiaanhan Albanialaisia on noin 7-8 miljoonaa, joista vain noin reilut 3 miljoonaa asuu omassa maassaan ja loput ulkomailla. Tämä on minusta varsin hämmästyttävä jakauma, Tiranaan virtaa väkeä muualta maasta töiden perässä, koska maassa ei vallitse enää ”täystyöllisyys” niinkuin Hoxhan politiikan aikaan oli.

Kävin kaupungissa free walking tour -kierroksella ja opas kierrätti meitä keskustan alueen maamerkeillä kertoen samalla Albanian historiaa ja varsinkin sen sulkeutuneisuuden vuosista. Sehän juuri kiinnostaa meitä turisteja ja oli erittäin mielenkiintoista kuulla miten he ovat sen kokeneet ja mitä siitä ajattelevat nykyään. Maata vuosikymmeniä (1944- 1985) hallinnut diktaattori Hoxha ehti saada monenlaista aikaan kun maa eristaytyi muusta euroopasta, veljesmaiden kommunistipuolueista ja he loivat omanlaisen marxismi-leninismi oppeihin perustuvan hoxhalaisuuden.

Albanialla oli välirikko lähes kaikkien maiden kanssa, ja siksi he satsasivat paljon puolustukseen. Sotavarustelun lisäksi he rakensivat  betonibunkkereita kaikkialle maahan ihmisten suojaamiseksi. Niitä on ollut aikoinaan satoja tuhansia ympäri maata, ja niissä oli paikka jokaiselle nelihenkiselle perheelle (oikeasti siis vain joka neljännelle albaanille, tämä oli vain kiero tapa ilmaista se). Bunkkerit oli tehty ”ydinpommin” kestäviksi, joten niitä ei meinata saada nykyään hävitettyä millään. Kekseliäät albaanit ovat kuitenkin ottaneet niitä uusiokäyttöön  perustamalla niihin museoita, kahviloita ja gallerioita.

Tiranan keskustan rakennukset ovat vielä aika karua katsottavaa, ne ovat neuvostoliittolaistyylistä arkkitehtuuria; suoraviivaisia ja värittömiä. Korjaus- ja uudistustyöt ovat jo alkaneet, mutta työ etenee hitaasti kun isossa murroksessa oleva maa tarvitsee rahaa niin moneen muuhunkin asiaan. Rakennusten lisäksi  katujen nimiin on satsattu, Tiranasta nimittäin löytyy Geroge Bushin katu, joka on ainoa amerikkailen presidentti, joka on koskaan vieraillut maassa. Kuulin myös, että Kosovosta (jossa myös siis asuu albaaneja) löytyisi Bill Clintonin katu. Saa nähdä miten Trumpin käy.

Tässä saneerattu hallintorakennus. Paikalliset kutsuvat tätä joulupaketiksi

Albanian eristyneisyyden aikaan maassa vallitsi ateismi, uskonnot hävitettiin systemaattisesti. Tänä päivänä maassa on uskonnonvapaus ja noin 60 % väestöstä on maltillisia muslimeita. Tämä islanismi pohjautuu historiaan, aikoinaanhan Albania oli ottomaanien valtakuntaa ja Konstantinopolin vaikutuksen alainen. Katukuvassa näkyy kyllä moskeijoita, mutta ei juurikaan hunnutettuja naisia. Katolilaisuutta ja ortodoksisuuttakin täällä jonkin verran on, mutta aika huomaamattomia ovat. Äiti Teresa, joka lähti Intiaan tekemään laupeudentyötään jo 20-luvulla, on lienee kuuluisin Albanian katolilainen.

Vinkkejä Albaniaan matkustaville;

– täällä on oma rahayksikkö, mutta myös euroilla voi maksaa lähes kaikkialla. Jos maksat eurokolikoilla, niin kurssi on huono (1€=100 lek, muutoin 1€= 124 lek)
– täällä ei kortit juurikaan käy, tai jos käy, niin silloin kurssi noteerataan todella huonoksi
– pistorasiat voivat olla eri standardia kuin Suomessa, mutta minulla oli hotellissa pistorasiat, joissa oli useampia reikiä eri kohdissa ja sain siihen ängettyä laturin piuhat
– taksi eivät ole täällä niin halpoja kuin naapurimaissa, se johtunee bensan korkeammasta hinnasta (bensalitra maksaa melkein saman kuin meillä Suomessa, vaikka albaanialaisen keskiansio on 300 €/kk)
– hotellien taso on yllättävän hyvä ja ainakin näin sesongin ulkopuolella ne ovat edullisia

2 vastausta artikkeliin ”Albania

    • Hei, Minun hotellini oli Vila Verde Beach Hotel. Ei näytä ulospäin ollenkaan niin kivalta kuin sisältä. Huoneiden lisäksi siellä oli hyvä ja todella kohtuuhintainen ravintola, jossa oli myös hyvä palvelu. Voin suositella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *