Albanian Artur

Olipa kerran albanialainen Artur Durresin lomakaupungin bussiasemalla. Hän seisoskeli asemalla ja söi pähkinöitä. Samaiselle bussiasemalle tuli myös suomalainen reppumatkailijatyttö etsimään bussia lähteväksi Pohjois-Makedoniaan. Hän kysyi Arturilta että mikähän näistä mahtaisi olla oikea bussi, johon Artur vinkkasi kädellään, että se on tuo viereinen. Artur ei osannut englantia.

Tyttö oli tullut bussiasemalle ajoissa, ainakin puoli tuntia ennen bussin lähtöä, ettei vain myöhästyisi matkalta ja ehtisi siinä samalla odotellessa syödä hotellin pakkaaman aamiaisen. Tyttö söi hyvällä ruokahalulla aamiaista kunnes huomasí että katsoi hän minne tahansa niin Artur oli siellä, bussin edessä, bussin takana, viereissen puun varjossa ja ties missä. Hän hymyili leveästi ja rouskutti isoa pähkinäpussiaan. Hän käveli ohitseni useamman kerran ja aina tiputti mennessään roskaa maahan. Ajattelin, että onpa epäsiistiä, mutta niinhän nuo paikallilset tekevät.

Jonkun ajan päästä huomasin, että Artur näytti puhelintaan ja kansainvälisiä käsimerkkejä soittamisesta. Ajattelin, että ehkä hän soittaa bussini kuljettajalle, jota ei näkynyt ja lähtöaikakin uhkaavasti lähestyi. Taas Artur käveli ohitseni ja tiputti paperiroskaa kohdalleni ja viittoili merkitsevästi siihen, jolloin tajusin poimia sen maasta.

Mitä, se olkin siis minulle tarkoitettu viesti, jossa luki Artur + puhelinnumero, Nostaessani hämmästyneen (saattoi olla kyllä tyrmistynytkin) katseeni, ja näin Arturin tekevän taas soittomerkkiä ja jotain hymyntapaista oli suupielessä.

Voi Artur, halusit siis että soitan sinulle? Mitä sanoisit minulle kun sinä osaat vain albaania ja minä en? Puhelimessa body languagekin välittyy vähän huonosti. Mietin että oletkohan Artur WhatsAppissa, mitäpä  jos lähettäisinkin viestin, Millainenhan kirjaimisto sinun puhelimessa mahtaa olla, kenties venäläiset kirjaimet, jotka eivät minulta oikein suju? Olikohan numero kansanvälisessä muodossa kun vaikutti niin pitkältä. Mitä jos se onkin jonkin kalliin kaupallisen palvelun numero 15€/minuutti?

Luulen, että tämä  ”suhde” päättyi ennenkuin se ehti alkaakaan, mutta olihan se aikaisen aamun piritys, toivottavasti Artur et kuitenkaan pettynyt pahasti, vaan jaat puhelinnumerosi seuraavan kerran jollekulle albaaninaiselle, niin saatat saada varmemmin vastakaikua.

Nämä ovat näitä yksinmatkustavan naisen iloja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *