Montenegro – ne maisemat

Pieni Montenegro on tehty kauniista maisemista, vanhoista kaupungeista, turkoosista merestä ja ystävällisistä ihmisistä. Täällä on helppo olla turistina, palveluita on rakentunut sitä mukaan kun kävijämäärät ovat kasvaneet. Runsaan majoitustarjonnan lisäksi tarjolla on monenlaisia retkiä, autonvuokrausta ja ravintoloita joka lähtöön.
Virallinen valuutta on euro ja täällä puhutaan hyvin englantia. Vaikka täällä onkin paljon länsimaisia asioita tarjolla, niissä on silti oma paikallinen leima.

Minusta kuitenkin kaikkein ihanin asia täällä on yleinen kauneudentaju, joka puuttuu naapurivaltioista tai ainakaan sitä ei julkisesti esitellä niissä. Montenegrossa välitetään siitä miltä talot näytävät, pihat on laitettu kuntoon ja ympäristö pidetään muutoinkin siistinä.

Minun ykkösretkikohteita täällä olivat vanhat kaupungit. Rakastan niitä ja niiden tunnelmaa. Mieleenpainuvin niistä oli Stari Bar, Barin kaupungin vanha kaupunki, joka on vuorella noin 4-5 km päässä varsinaisesta kaupungista. Menin sinne aikaisin aamulla taksilla, eikä siellä ollut juuri muita minun lisäksi siihen aikaan. Lämmintä oli + 19, juuri sopivasti, ja oli jotenkin lumoavaa kävellä yksin hiljaisessa kaupungissa, vain kissoja seurana. Tämä vanha kaupunkihan on osittain raunioitunut ja siellä ei asu kukaan (paitsi iso määrä kissoja), eikä siellä ole kauppoja. Siinä varmaan piilikin sen viehätys, rappioromantiikkaa.

Kotorin vanha kaupunki puolestaan on Unescon suojelukohde ja kaunishan sekin on; ihania pikkukujia, söpöjä kauppoja ja pikkuravintoloita upotettu talojoen syvyyksiin. Täällä kuitenkin riitti ihmisiä ja luulen että koko Kiina oli siellä kameroineen ihastelemassa. Ei ollut hiljaista, ei.

Budvan vanha kaupunki jäi sitten sopivasti näiden kahden väliin, siellä piipahtelin useammankin kerran kun asustelin niillä kulmilla. Se ei ole kovin iso, mutta pieniä viehättäviä sivukujia riittää silti tutkittavaksi. Söin täällä elämäni ensimmäisen kerran ”pizzarullaa”, jonka ostin seinässä olevast luukusta. Oli muuten hyvää, eikä hinnalla pilattu (3,5€).

Olen matkustanut täällä koko ajan julkisilla paikasta ja maasta toiseen ja autoilevalle ihmiselle se on tehnyt välillä vähän tiukkaa kun pitää sopeutua että siirtyminen kestää tupla-ajan, koskaan ei pääse ”kotiovelle” saakka, mutta kaikkein raivostuttavinta on ollut, että monet kuljettajat polttavat autossa ajon aikana 🙁 Toisaalta pitää sanoa noiden julkisten puolesta, etteivät ne juurikaan ole olleet myöhässä, kuljettajat ovat ajaneet maltillisesti ja matkustajana voin nauttia vapaasti eväiden kanssa vaikka annoksen viiniä.

Tästä kaikesta huolimatta päätin vuokrata auton päiväksi (automaattivaihteinen Toyota Yaris kaskovakuutuksella maksoi 27€). Tiet ovat hyvässä kunnossa, eikä Kotorin lahdella ajaessa joudu minnekään kapeille vuoristoteille, tosin välillä ollaan korkammalla, välillä ihan veden ääressä alhaalla, mutta pelottavia kohtia ei ole. Kauniita maisemia kyllä puolestaan on ihan läkähdyksiin saakka. Saatoin kokea jotain kauneusähkyn tapaista koko päivän, autot tööttäilivät takanani kun ajoin niin hitaasti ahmiessani maisemia silmilläni ja vähän väliä jouduin pysähtelemään valokuvaamaan. Kyllä kamera lauloi –  ja minäkin yksin autossani, ihan vain ajamisen ilosta kaiken kauneuden keskellä.

2 vastausta artikkeliin ”Montenegro – ne maisemat

  1. ”Kauneusähky” – voi miten kuvaava sana sille, mitä Montenegro tarjoaa. Teimme sinne automatkan viime syyskuussa ja todellakin maisemat ja kauneus olivat se, mikä jäi todella mieleen. Toki tapasimme myös paljon ystävällisiä ihmisiä. Ymmärrän hyvin, että et lähtenyt serpentiiniteille. Minun autokuskini ei niitä kaihda ja niin minäkin sain upean mahdollisuuden esimerkiksi kokea serpentiinit Kotorin lahdelta Lovcenin kansallispuistoon.

    • Montenegro jäi kyllä niin mieleen, että ehkä seuraavalla kerralla uskallaudun jo serpentiineillekin 🙂 Myös kansallispuistot ja patikointi ovat yksi intohimoistani, joten nekin listalla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *