Junamatka Belgradista Montenegroon

Olin lukenut jostain matkalehdestä, että tämä reilun 10 h junamatka olisi yksi maailman kauneimmista junareiteistä ja ajatus sen kokemisesta oli jäänyt kytemään alitajuntaan.

Matka sujuikin lähes kuin Strömssöössä, mutta lippujen hankinnan kanssa oli pientä vääntöä. Lippuja ei nimittäin voinut ostaa verkosta niinkuin kaikkia muita matkalippuja, vaan ihan oli itse mentävä juna-asemalle ne ostamaan. Sinne siis, mutta minne tarkemmin ottaen, kun vanhasta juna-asemasta oltiin parhaillaan tekemässä museota, raiteet oli purettu ja asema itsekin sen näköinen etten kuvitellutkaan että siellä olisi mitään elämää. Uusi juna-aema oli siirretty jonnekin kaupungin eteläpuolelle 15 minuutin automatkan päähän. Onneksi hotellin respan tytöt tulivat apuun, soittelivat lukuisiin paikkoihin ja saivat lopulta varattua liput minulle. Olivat luvanneet sieltä, että voisin tulla  hakemaan ne vanhalta päärauta-asemalta.

Pienen haeskelun jälkeen paikka löytyi, kaikilla luukuilla oli vain venäjänkielistä tekstiä, eikä ketään missään. Aikani huhuiltua, yhdelle luukulle ilmestyi täti jostain takahuoneesta ja työnsin hänelle respatyttöjen kirjoittaman varausnumeron ja yllätys yllätys sainkin kuin sainkin liput! Ei tietenkään puhettakaan, että niitä olisi voinut kortilla maksaa…

Pääsin junaan hotellin pakkaama aamupala repussa ja niin mentiin. Seuraavalta asemalta junaan tuli kaksi poliisia, jotka taluttivat mukanaan käsiraudoissa olevaa vankia, istuivat kahden penkin päähän ja junassa oli jotenkin jännä tunnelma seuraavat pari tuntia ennenkuin poistuivat asemalle. En ollut koskaan ajatellutkaan että vankeja kuljeteltaisiin julkisissa liikennevälineissä.

Muutoin matka meni oikein mukavasti, vaikkei junassa ollutkaan ravintolavaunua. Pienenä bonuksena täytyy kertoa, että konduktööri tarjoili muovimukeista kahvia, joka näytti kyllä ihan omasta termarista kaadeltulta, ei niillä suurta menekkiä ollut, mutta kiva kuitenkin kun ainakin yritti. Minä mussutin hotellin pakkaamia eväistä ja täytyy sanoa ettei paahtoleipää silavalla tee vähään aikaan mieli.

Ohi vilahtavat maisemat olivat ihan niin hienot kuin lukemassani artikkelissa väitettiin ja näytettiin. Harmillista vain, että kun hienoimmat maisemat tulivat, niin kiisiimme niin kovaa että kuvissa näkyi vain vauhtiraidat, tai sitten aurinko paistoi juuri kohti tai muuten vain olin väärällä puolella junaa, Ai niin ja parilla hienolla sillalla oli niin korkeat täysrautakaiteet (hyvä tietysti että oli kun pudotusta oli melkoisesti alas rotkoon) ettei niiden läpi sanottavasti kuvia paljon otettu. No eipä haitannut, minä otin kuitenkin paljon mieli- ja muistikuvia tältä ikimuistoiselta matkalta.

Ei mulla muuta, paitsi että olisivat voineet polttaa vähemmän siellä junien eteisessä, sekun oli ihan sama kuin olisi polttanut siellä osastolla. Mahorkkaa. Sain siis myös hajumuistoja tältä reissulta,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *