Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

vaellusloma

Lofootit – Sinne ja takaisin

Auto täyteen tavaraa vaelluskengistä läpsyihin ja shortseista toppatakkeihin – vaellusloma Lofooteilla voi alkaa! Tällä Pohjois-Norjan saariryhmällä riittää nähtävää ja kiivettävää monenlaisiin eri mieltymyksiin ja aikatauluihin. Millaiseen reittiin me päädyttiin?

Startattiin auto Oulusta kohti Norjan upeimpia maisemia. Vähän jännitti millaista säätä on luvassa, sillä edessä oli majatalojen lisäksi myös telttaöitä, joita ei itsellä vielä ole kovin montaa kertynyt aiemmin. Ensimmäiset pari päivää satoi tietysti, mutta onneksi sen jälkeen säät parani ja päästiin nauttimaan häikäisevistä turkoosin värisistä vesistä ja upeista vaellusreiteistä myös auringonpaisteessa. Heti alkuunsa huomasin, että omasta kamerasta akku oli lähes finaalissa (laturia ei tietenkään mukana), joten kaikki kuvamateriaali on filmikameratuotoksia tai puhelimella otettuja kuvia. Tässä postauksessa pelkästään filmikameraotoksia.

Meillä oli aikaa yhteensä kuusi päivää ja siinä ajassa ehdittiin hyvin tutustua Lofootteihin ja ajaa vielä takaisin eteläänkin. Ensimmäinen etappi oli satamakaupunki Narvik, jossa pysähdyttiin lähinnä vain nukkumaan ja hieman kiertelemään kaupunkia. Jos junalla matkustaminen Lofooteille kiinnostaa, Narvikiin pääsee Tukholmasta yöjunalla.

Narvikin kadut

Narvikista jatkettiin Svolværiin (matka n. 3,5 h) ihailemaan maailman söpöimpiä punaisia kalastajamökkejä. Vettä sateli edelleen, joten syömisen jälkeen jatkettiin taas pikaisesti matkaa eteenpäin parempien kelien toivossa. Päädyimme viettämään ekaa telttayötä Henningsværin kalastajakylän lähettyville. Henningsvær oli sympaattinen pikkukylä, jonne pääsee ajamaan siltoja pitkin. Sieltä löytyy paljon kahviloita ja ravintoloita sekä kivoja käsityöputiikkeja, kannattaa käydä tsekkaamassa! Tulipahan myös huomattua, että sää vaihtelee huomattavasti lyhyidenkin välimatkojen välillä ja toisinaan kannattaisi ajaa vielä hieman pidemmälle, ettei joudu viettämään yötä sateessa 😀 Henningsværissa olisi muuten ollut myös kiivettävää ja varmasti upeita maisemia eli jos sää suosii enemmän kuin meitä, niin suosittelen kiipeämään!

Svolværia ihailemassa

 

Henningsværin mökit

Henningsværista jatkettiin matkaa Ballstadiin, jossa oli majapaikka varattuna Villa Ballstadista. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja päästiin vihdoin kiipeämään ekaa kertaa! Näkymät Ballstadin söpöön kylään olivat todellakin kiipeämisen arvoiset. Reittiä ei ollut sen kummemmin merkattu, mutta polku oli selkeä ja reitistä tuli mieleen Taru sormusten herrasta -viboja. Meille sattui ilmeisesti poikkeuksellisen hyvä ja tuuleton keli, sillä vastaantullut paikallinenkin kehui säiden olevan erittäin hyvät. Huippu on kuulemma pilvien peitossa suurimman osan vuodesta. Kiipeäminen ylös ja takaisin kesti arviolta reilu pari tuntia. Toki pari kuvaustaukoa mahtui matkaan myös 🙂 Ballstadissa näytti olevan myös sukelluskursseja ja kajakointia, että jos sellainen kiinnostaa, niin esimerkiksi meidän majapaikan Villa Ballstadin yhteydestä järjestettiin retkiä.

Villa Ballstad

Ballstadissa vietetyn yön jälkeen ajeltiin ihan Lofoottien kärkeen, Å:hon, jossa ihasteltiin jälleen sympaattisia, punaisia kalastajamökkejä ja poikettiin syömässä. Ihan vaan ajaminenkin näissä maisemissa oli upeeta 🙂

Seuraavaksi matka jatkui kohti Kvalvika Beachia, johon oltiin päädytty kavereiden suositusten perusteella ja kyllä kannatti! Ehdottomasti reissun upeimmat maisemat. Kvalvika Beachille ei pääse ajamaan autolla, vaan se jätetään tien varteen, josta täytyy vaeltaa kamojen kanssa kivikkoja pitkin itse rannalle. Tämä vie arviolta noin tunnin, toki riippuu kannettavan tavaran määrästä. Meillä oli teltta ja muut varusteet mukana, koska haluttiin jäädä yöksi rannalle. Paikka osoittautui suosituksi vaellusreitiksi, mutta ei mielestäni ruuhkaksi asti. Kvalvika Beach oli itsessäänkin upea, mutta kiivettiin vielä rannalta lähtevää reittiä Ryten-huipulle, ehdottomasti suositus tälle! Reissu ylös ja takaisin kesti n. pari kolme tuntia ja oli ehdottomasti vaivan arvoinen! Tästä kirjoittelen vielä oman postauksensa.

Näkymät Rytenin huipulta Kvalvika Beachille

Kvalvika Beachilla vietetyn telttayön jälkeen lähdettiinkin ajelemaan takaisin Suomeen päin. Kaiken kaikkiaan roadtrip Lofooteille oli onnistunut ja upea reissu! Sää vaikuttaa kyllä todella paljon reissukokemukseen, mutta kun ottaa varusteita mukaan moniin sääolosuhteisiin, niin pärjää hyvin 🙂 iso suositus vaelluslomaa harkitseville!

Top 5 Lofootit:

  1. Älyttömän hienot maisemat
  2. Erilaiset vaellusreitit, jokaiselle löytyy jotain
  3. Valokuvaajan unelma: vaellusreiteiltä avautuvat maisemat sekä söpöt kalastajamökit
  4. Sopiva etäisyys Suomesta, viikossa ehtii nähdä paljon
  5. Kaikki sujuu: on kauppoja, huoltoasemia, ravintoloita..

 

Guadeloupe matkakohteena

Mitä odottaa Guadeloupen matkalta – rantalöhöilyä vai seikkailumatkaa?

Parasta Guadeloupessa oli juurikin sen monimuotoisuus. Ei tarvinnut päättää rannalla rentoutumisen, vaeltamisen tai paikallisiin kyliin tutustumisen väliltä, vaan saarilla yhdistyi helposti viikossa nämä kaikki.

Suosittelen ehdottomasti vierailemista molemmilla suurilla saarilla, Grande-Terrellä ja Basse-Terrellä. Etäisyydet ovat lyhyitä, joten kiertelemään ehtii lyhyemmässäkin ajassa. Näiden lisäksi Guadeloupeen kuuluu myös La Désirade, Îles des Saintes ja Marie-Galante sekä Iles de la Petite Terre.

Lentokenttä sijaitsee Point-a-Pitressä, Grande-Terrellä, joten jäimme alkumatkasta kolmeksi päiväksi tälle puolelle. Kämpän olimme varanneet etukäteen Airbnb:n kautta Sainte-Annesta. Grande-Terren puoli sopi loistavasti rantaelämään, Sainte-Annen rannoilla ensimmäiset ranskalaiset eläkeläisrouvat polkivat spinning-pyöriä meressä jo kello 7 aamulla. Ylipäänsä törmäsimme saarella vain harvoihin ei-ranskalaisiin, kuuluuhan saari Ranskalle (tätä myötä käytössä eurot, kätevää). Sainte-Annesta pääsimme kätevästi ajamaan muihin pikkukyliin mm. St. Francoisiin, Le Mouleen ja Le Gosieriin. Kylät olivat keskenään hyvin samantyyppisiä, kaikista löytyi ihania ranskalaistyylisiä, tuoretta patonkia ja croissantteja myyviä boulangerie-leipomoita sekä värikkäitä taloja. Kaikista pienimmistäkin kylistä löytyi oma kirkko ja kaupungintalo. Le Moule on ilmeisesti surffareiden suosiossa, mutta se ei katukuvassa juuri näkynyt. Le Gosier on puolestaan edellä mainituista selvästi suurin. Yöpymispaikalla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, jos on oma auto käytössä, sillä kaikkiin huristelee vaikka yhden päivän aikana.

Kaikissa kylissä oli vieri vieressä kauniita, huoliteltuja taloja ja puoliksi romahtaneita, ränsistyneitä entisiä koteja. Se loi jännää kontrastia katukuvaan.

Basse-Terren puolella maasto oli puolestaan selvästi vuoristoisempaa ja näkymät erilaisia. Täällä sijaitsee myös La Grande Soufriére -tulivuori, jonka huipulle kävimme kiipeämässä. Myös sademetsää ja upeita vesiputouksia löytyy tältä puolen saaristoa. Renault Cliomme joutui hieman koetukselle vuoristoteillä ja välillä kyllä itseäkin kauhistutti jyrkät tiet, joille kavutessa ei nähnyt kumpaan suuntaan tie edes kääntyy..

Vietimme Basse-Terrellä loppulomamme viisi päivää. Asustelimme Deshaiesissa sekä Bouillantessa. Etäisyydet ovat tälläkin saarella suhteellisen lyhyitä (joskin hieman pidempiä kuin Grande-Terrellä), joten pääsimme hyvin ajamaan päiväretkille mm. vuoristoon tai vesiputouksille. Bouillantessa meillä oli huikea Airbnb-isäntä Jean-Pierre, joka piti omaa baariaan talonsa yhteydessä. Joka ilta hän soitti kelloa kello 7 kutsuakseen asukkaat paikallisten rommitarjoilujen ja Ti Punchin (paikallinen drinksu) äärelle.

All in all, Guadeloupe oli hyväksi havaittu uusi matkatuttavuus. Plussaa saivat kohtuullinen matka-aika (8 tuntia suora lento Pariisista), hyvä ruoka, kohteliaat ihmiset ja suomalaiselle inhimillinen ilmasto (26-28 astetta). Ainoana miinuksena oli hintataso, joka oli aikalailla Suomen tasoa ja ruokakaupassa ylikin. Suurin osa elintarvikkeista tuodaan Ranskasta, joten se varmasti nostaa hintoja. Rommi ja viini oli kuitenkin halpaa 🙂

 

Mieli tekisi vierailla muillakin Karibian saarilla ja vertailla eri kohteita!

TOP 5 Guadeloupe:

  1. Monimuotoisuus: rantoja, vaelluskohteita, ruokaa, you name it
  2. Upea luonto: Paljon vihreyttä ja upeita maisemia silmänkantamattomiin
  3. Boulangeriet: joka kylästä löytyvät paikallisleipomot takasivat tuoreen leivän auringonnoususta asti
  4. Artesaaniputiikit: näitä löytyi myös molemmilta isoilta saarilta, etenkin akselilla Sainte-Anne-St. Francois. Ne myivät ihania käsintehtyjä tuotteita mm. puukäsitöitä, rommia, suklaata..
  5. Sää: viikon aikana satoi vain muutamia kuuroja ja muuten oli juuri sopiva 26-28 astetta.