Browsing Tag

Guadeloupe

Le Gosier Island – Rantaelämää

Guadeloupellahan rantaa toki riittää, mutta jos kaipaa pienempää, sympaattista saarta, valkoista hiekkarantaa ja turkoosia merta on Le Gosier Island (ranskalaisittain Îlet du Gosier) sopiva valinta. Kukapa muuten ei tällä hetkellä kaipaisi, kun mittari näyttää Helsingissäkin -20 astetta.. Mutta takaisin asiaan!  Le Gosier Island sijaitsee Le Gosierin kylän edustalla ainoastaan muutaman minuutin venematkan päässä. Saarelle voi myös uida (nähtiin näitä uskalikkoja useampia matkalla), mutta tällöin kannattaa mukaan ottaa kelluva huomiomerkki, jotta paatit osaavat kiertää tarpeeksi kaukaa.

Me siis tyydyimme ihan perinteiseen veneeseen, jolla edestakainen matka maksoi 5e per henkilö. Saarelle kuljetuksia meni tasaiseen tahtiin aamuyhdeksästä lähtien. Me lähdimme noin 11 aikaan ja siihen aikaan riitti jo paljon väkeä saaren rannoilla. Eli jos haluaa rauhallisempaan aikaan uiskentelemaan ja snorklaamaan suosittelen menemään heti ensimmäsillä veneillä.

Me vietimme muutaman tunnin saarella snorklaillen, aurinkoa ottaen ja ihanaan punavalkoiseen majakkaan tutustuen. Keskeltä saarta löytyi myös muutama hylätty, graffitien peittämä rakennus ja rannalta hylätty vene. Nämä rosoiset yksityiskohdat toivat hauskaa vivahdetta muuten ”täydelliseen” paratiisisaareen.

Saarella ei muuten vuokrata snorklausvälineitä eli kannattaa ostaa Le Gosierista oma setti, jos mielii kaloja katselemaan. Ylipäänsä vaikutti siltä, että monilla turisteilla oli omat välineet muillakin rannoilla. Ehkä välineiden vuokrauskulttuuri ei ole niin yleistä kuin esimerkiksi Aasiassa. Toki Guadeloupellakin suurimmilla rannoilla näkyi myös vuokrauspisteitä.

Ps. Saarella ei ole juoksevaa vettä, eikä näin myöskään vessaa. Yksi ravintola löytyi, mutta emme käyneet testaamassa tarjontaa, vaan meillä oli omat eväät mukana 🙂

2 kommenttia
26.2.2018 by

Mitä ottaa huomioon Guadeloupelle lähtiessä?

  1. Tsekkaa lentoreitti. Pariisissa saatta olla kentän vaihto Charles de Gaullelta Orlyyn. Onnistuuko? Onnistuu, mutta suosittelen vähintään reilun 4 tunnin vaihtoaikaa. Meillä oli 4h 10min ja muutama juoksuaskel saatiin ottaa, että ehdittiin ajoissa. Kenttien väliä kulkee bussit, junat ja taksit. Me valittiin juna, joka ei välttämättä ollut se kätevin kahden vaihdon ja laukkujen roudauksen kanssa. Toisaalta ei ollut ruuhkaan jumittumisen vaaraa niin kuin busseissa ja takseissa.
  2. Varaa asunto Airbnb:stä hyvissä ajoin. Olimme itse hieman myöhään liikkeellä (noin paria kuukautta ennen lähtöä), joten parhaimmat asumukset olivat jo menneet. Saattoi toki johtua sesongistakin (tammi-helmikuu on suosittua aikaa). Päädyttiin loppujen lopuksi ottamaan kolme eri majapaikkaa. Yritimme etukäteen selvittää olisiko majoittuminen Grande-Terrellä vai Basse-Terrellä kätevämpää. Lopputuloksena päätimme majoittua molemmille ja ratkaisu osoittautui hyväksi eli suosittelen molemmilla oleskelua 🙂 Airbnb:stä saatiin kaupan päälle paikallisten parhaimmat vinkit ja etenkin saarelaisten rommicocktailit ja ranskankielisten karibian saarten suosikkidrinksu, Ti punch, tulivat tutuiksi.
  3. Vuokraa auto etukäteen. Saarilla liikkuminen sujuu kätevimmin omalla autolla. Julkisetkin toimii, mutta bussit ajavat ilmeisesti vain kuuteen asti illalla (törmäsimme suomalaisiin poikiin, jotka olivat testailleet myös paikallisliikennettä). Me vuokrasimme auton etukäteen Jumbocar-nimisestä palvelusta. Tästä sain vinkin Mirvalta, joka pitää blogia Guadeloupesta, kiitos! 🙂 Varaamalla paikallisesta palvelusta säästimme selvää rahaa verrattuna kansainvälisten toimijoiden, kuten Hertzin hintoihin. Jumbocarista irtosi uusi Renault Clio n.350e hintaan yhdeksäksi päiväksi. Saimme sen heti käyttöömme lentokentältä ja palautimme samaan paikkaan lähtiessämme, todella kätevää!
  4. Käytä hetki loman suunnitteluun. Mitä haluat tehdä Guadeloupella, makoilla rannalla vai kiivetä vuorille? Saarilta löytyy monipuolista tekemistä ja suunnitelmiin on hyvä varautua jo koto-Suomessa, jotta osaa pakata oikeat tavarat mukaan. Vuorilla voi olla yllättävän viileää ja sateeseen ja tuuleen on syytä varautua kunnollisella säänkestävällä takilla. Tämä opittiin kantapään kautta, kun tulivuoren huipulla alkoi sataa kaatamalla ja meidän varusteina oli shortsit ja pitkähihaiset paidat 🙂 Peruslenkkareillä pärjää, mutta korkeavartisemmat vaelluskengät voivat olla järkevämpi vaihtoehto etenkin mutaisen sään sattuessa.

 

 

2 kommenttia
21.2.2018 by

Tulivuoren valloitus – La Grande Soufrière

Grande-Terrellä rantojen ja pikkukylien kiertelyn jälkeen saavuimme Basse-Terren puolelle ja yhden päivän agendaksi otimme kiipeämisen La Grande Soufrière -tulivuoren huipulle. Tulivuori on aktiivinen ja sen huippu kohoaa 1467 metriin.

Ajattelimme olevamme ajoissa liikkeellä, kun 10 aikoihin suuntasimme yhdelle lähtöpaikoista. Luulo osoittautui vääräksi – tienvarret olivat jo pitkältä matkalta täynnä autoja molemmin puolin. Ei auttanut muu kuin ajaa takaisin alemmas, jotta saatiin auto parkkiin. Autolta lähtöpaikalle kavutessa saatiinkin jo hyvä alkulämmittely 🙂

Matka (lähes) huipulle asti sujui hyvin juoma- ja kuvailutaukojen rytmittäessä kiipeämistä. Reitti oli kivikkoista, mutta suhteellisen helppokulkuista koko matkan. Oli (vielä) kuivaa, joten kivet eivät olleet liukkaita. Kapeimmissa kohdissa vauhti hieman hidastui, kun väkeä kulki sekä huipulle että alas.

Melkein huipulle asti päästyämme alkoi sataa kaatamalla. Meillä ei ollut varusteina kuin shortsit ja pitkähihaiset paidat, joten kylmähän siinä äkkiä tuli. Tuuli oli myös älytön ja sai sateen tuntumaan neulan pistoilta. Seuraavaksi vuorossa olikin muutamat kuvat pilvien peitossa olevasta huipusta ja äkkiä alas. Vuoren päälle oli rakennettu bunkkeri, johon menimme suojaan pahimmalta sateelta. Se ei kuitenkaan osoittanut lakkaamisen merkkejä, joten säätä uhmaten lähdimme takaisin alas.

Tässä kohtaa oli hermot hieman koetuksella, sillä reitti oli hyvin kapea ja ihmiset pääsivät vain yksi kerrallaan kulkemaan alaspäin. Koska sateenpitävää vaatetusta ei ollut, olin itse aivan umpijäässä ja olisin mielelläni vaikka juossut alas. Tämän toki ihmisten lisäksi esti myös pirun liukas polku, jollaiseksi sade oli kivet muuttanut. Sade taukosi onneksi jonkin ajan päästä ja pääsimme taas jatkamaan alaspäin hieman helpottuneimmin mielin.

Kokonaisuudessaan matkan teko vuoren huipulle ja takaisin autolle kesti n. 4 tuntia. Vaikka näkymiä vuoren huipulta ei ollutkaan, matkalla ylös ja alas oli upeita maisemia ja kävihän tuo nelituntinen hyvästä treenistäkin, jos ei muuta. Elämäni ensimmäinen vuori valloitettu!

Lesson learnt: Jos kiipeät vuorelle, ota sateenkestävä takki, vaikka lähtiessä lämpötila näyttäisi +28.

Kirjoita kommentti
18.2.2018 by

Guadeloupe matkakohteena

Mitä odottaa Guadeloupen matkalta – rantalöhöilyä vai seikkailumatkaa?

Parasta Guadeloupessa oli juurikin sen monimuotoisuus. Ei tarvinnut päättää rannalla rentoutumisen, vaeltamisen tai paikallisiin kyliin tutustumisen väliltä, vaan saarilla yhdistyi helposti viikossa nämä kaikki.

Suosittelen ehdottomasti vierailemista molemmilla suurilla saarilla, Grande-Terrellä ja Basse-Terrellä. Etäisyydet ovat lyhyitä, joten kiertelemään ehtii lyhyemmässäkin ajassa. Näiden lisäksi Guadeloupeen kuuluu myös La Désirade, Îles des Saintes ja Marie-Galante sekä Iles de la Petite Terre.

Lentokenttä sijaitsee Point-a-Pitressä, Grande-Terrellä, joten jäimme alkumatkasta kolmeksi päiväksi tälle puolelle. Kämpän olimme varanneet etukäteen Airbnb:n kautta Sainte-Annesta. Grande-Terren puoli sopi loistavasti rantaelämään, Sainte-Annen rannoilla ensimmäiset ranskalaiset eläkeläisrouvat polkivat spinning-pyöriä meressä jo kello 7 aamulla. Ylipäänsä törmäsimme saarella vain harvoihin ei-ranskalaisiin, kuuluuhan saari Ranskalle (tätä myötä käytössä eurot, kätevää). Sainte-Annesta pääsimme kätevästi ajamaan muihin pikkukyliin mm. St. Francoisiin, Le Mouleen ja Le Gosieriin. Kylät olivat keskenään hyvin samantyyppisiä, kaikista löytyi ihania ranskalaistyylisiä, tuoretta patonkia ja croissantteja myyviä boulangerie-leipomoita sekä värikkäitä taloja. Kaikista pienimmistäkin kylistä löytyi oma kirkko ja kaupungintalo. Le Moule on ilmeisesti surffareiden suosiossa, mutta se ei katukuvassa juuri näkynyt. Le Gosier on puolestaan edellä mainituista selvästi suurin. Yöpymispaikalla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, jos on oma auto käytössä, sillä kaikkiin huristelee vaikka yhden päivän aikana.

Kaikissa kylissä oli vieri vieressä kauniita, huoliteltuja taloja ja puoliksi romahtaneita, ränsistyneitä entisiä koteja. Se loi jännää kontrastia katukuvaan.

Basse-Terren puolella maasto oli puolestaan selvästi vuoristoisempaa ja näkymät erilaisia. Täällä sijaitsee myös La Grande Soufriére -tulivuori, jonka huipulle kävimme kiipeämässä. Myös sademetsää ja upeita vesiputouksia löytyy tältä puolen saaristoa. Renault Cliomme joutui hieman koetukselle vuoristoteillä ja välillä kyllä itseäkin kauhistutti jyrkät tiet, joille kavutessa ei nähnyt kumpaan suuntaan tie edes kääntyy..

Vietimme Basse-Terrellä loppulomamme viisi päivää. Asustelimme Deshaiesissa sekä Bouillantessa. Etäisyydet ovat tälläkin saarella suhteellisen lyhyitä (joskin hieman pidempiä kuin Grande-Terrellä), joten pääsimme hyvin ajamaan päiväretkille mm. vuoristoon tai vesiputouksille. Bouillantessa meillä oli huikea Airbnb-isäntä Jean-Pierre, joka piti omaa baariaan talonsa yhteydessä. Joka ilta hän soitti kelloa kello 7 kutsuakseen asukkaat paikallisten rommitarjoilujen ja Ti Punchin (paikallinen drinksu) äärelle.

All in all, Guadeloupe oli hyväksi havaittu uusi matkatuttavuus. Plussaa saivat kohtuullinen matka-aika (8 tuntia suora lento Pariisista), hyvä ruoka, kohteliaat ihmiset ja suomalaiselle inhimillinen ilmasto (26-28 astetta). Ainoana miinuksena oli hintataso, joka oli aikalailla Suomen tasoa ja ruokakaupassa ylikin. Suurin osa elintarvikkeista tuodaan Ranskasta, joten se varmasti nostaa hintoja. Rommi ja viini oli kuitenkin halpaa 🙂

 

Mieli tekisi vierailla muillakin Karibian saarilla ja vertailla eri kohteita!

TOP 5 Guadeloupe:

  1. Monimuotoisuus: rantoja, vaelluskohteita, ruokaa, you name it
  2. Upea luonto: Paljon vihreyttä ja upeita maisemia silmänkantamattomiin
  3. Boulangeriet: joka kylästä löytyvät paikallisleipomot takasivat tuoreen leivän auringonnoususta asti
  4. Artesaaniputiikit: näitä löytyi myös molemmilta isoilta saarilta, etenkin akselilla Sainte-Anne-St. Francois. Ne myivät ihania käsintehtyjä tuotteita mm. puukäsitöitä, rommia, suklaata..
  5. Sää: viikon aikana satoi vain muutamia kuuroja ja muuten oli juuri sopiva 26-28 astetta.

 

2 kommenttia
13.2.2018 by