Browsing Tag

nhatrang

Vietnam – hittejä ja huteja

Palasimme tällä reissulla Vietnamiin, koska edellisellä kerralla pari vuotta sitten nautimme kovasti olostamme Keski- ja Pohjois-Vietnamissa. Oli myös helppoa jatkaa reissua Kambodzasta Vietnamin puolelle maanteitse. Tällä kertaa otimme haltuun myös eteläisempää osaa tästä nuudelikeittojen ja moottoripyörien luvatusta maasta.

Ensimmäinen kohteemme Vietnamin puolella oli maan suurin kaupunki Ho Chi Minh City, joka myös Saigonina tunnetaan. Olimme henkisesti valmistautuneet siihen, että Vietnamin bisneskeskuksena toimiva Saigon olisi äärettömän hektinen ja kaaosta olisi luvassa. Ehkä kauhuskenaariot olivat meidän kummankin mielissä pahemmat kuin olisi ollut tarpeen. Vaikka kaupungissa riittää hulinaa, ja jatkuva moottoripyörien pörinä ja surina täyttää korvakäytävät, ei Saigon ollut läheskään niin suuri shokki, kuin pääkaupunki Hanoi pari vuotta sitten. Toki tien ylittäminen toi ihan mukavasti jännitystä elämään ja melusaaste oli korvia huumaavaa, mutta kaikkinensa Saigon oli helpompi ottaa haltuun kuin olisi voinut kuvitella.

Saigonin reissupäiviä varjosti Jessen jo Kambodzassa alkaneet vatsaongelmat, joten otimme aika iisisti nuo muutamat päivät, jotka olimme ajatelleet kaupungissa viettää. Vierailimme apteekin ja lähiravintoloiden lisäksi vuonna 1975 yleisölle avatussa sotamuseossa (War Remnants Museum). Vaikka sodasta tai konflikteista ei pahemmin välittäisikään, kannattaa museossa ehdottomasti vierailla. Allekirjoittaneen muistikuvat Vietnamin sodasta perustuvat lähinnä kouluaikojen historian tunteihin, joten paikka oli todella silmiä avaava ja sadat kaunistelemattomat valokuvat kertasivat välillä jopa liiankin realistisesti sodan tapahtumia ja seurauksia. Etenkin Agent Orange-huone veti hiljaiseksi kaikkine valokuvineen ja ihmiskohtaloineen.

Saigonista matkamme jatkui Mui Neen. Ajattelimme, että kaupunki olisi helppo kohde ottaa vastaan meidän Suomi-vieraat, jotka olivat tulossa parin viikon lomalle Vietnamiin. Olimme lueskelleet, että kohteessa on mahdollista viettää leppoisaa rantaelämää, mutta lopulta rannat eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, joten päivät kuluivat lähinnä oman majapaikan terassilla hengaillen ja naapuriresortin uima-altaalla rentoutuen. Mui Ne on ihan kiva kohde, jos haluaa makoilla rantaresorttinsa altaalla tai yksityisrannalla. Meille paljon lisäarvoa kohteeseen toi toki se, että saimme ystäviä kylään. Muuten Mui Ne ei ole mikään kokemisen arvoinen paikka, koska Vietnamissa on parempiakin paikkoja rantaloman viettoon sitä halajaville.

Mui Neesta suuntasimme reissuporukallamme raikkaisiin vuoristomaisemiin Da Latiin, jossa vietimme nelisen päivää. Kaupunki sijaitsee n. 1600 metriä merenpinnan yläpuolella, joten säätilassa oli havaittavissa selkeä muutos aiempaan, ja etenkin illat ja yöt olivat sen verran vilposia, että pitkästä aikaa sai vetää pitkää päälle. Ehdottomasti Da Latin parasta antia oli omituinen Crazy House kaupungin kukkulalla ja yhden päivän retki maaseudulle, jossa kävimme mm. kahviplantaaseilla, silkkitehtaalla sekä heinäsirkkafarmilla maistelemassa sirkkoja ja riisiviintä. Meille sattui maaseutukierrokselle aivan mainio opas, joka räpsi meistä innoissaan kuvia, ja oli silminnähden innoissaan siitä, että sai suomalaisia ryhmäänsä. Da Latissa ei suuria turistilaumoja pörräillyt ja paikallista elämänmenoa sai rauhassa seurailla, joten kaupunki oli oikein hyvä etappi rantakohteiden välissä.

Matka Da Latista seuraavaan kohteeseemme Nha Trangiin taittui muutamissa tunneissa. Tällä kertaa matkasimme makuubussilla, mikä tällaiselle persjalalle on mitä oivallisin tapa matkustaa! Voi halutessaan leväyttää itsensä makuutuoliin pitkäkseen ja matkan aikana sai vedettyä vaikka torkut. Ymmärrettävästi sama ei ollut mahdollista pidempikoipisille matkakumppaneille, mutta onneksi reissu ei ollut kovin pitkä. Liekkö kuskilla ollut kiire, koska kiemuraisilla ja kapeilla vuoristoteillä hitaampikin vauhti olisi riittänyt. Porukka poukkoili pedeissään puolelta toiselle ja välillä pahimmissa kurveissa tuntui, että bussista irtoili osia matkan varrelle. Perille kuitenkin päästiin ja Nha Trangissa meitä odotti ihana merenranta-asunto 28. kerroksessa merinäköaloineen. Vietimme kaupungissa aikaa lähinnä asunnollamme tai viereisellä hiekkarannalla, koska jos ei osaa venäjää Nha Trangissa on erittäin vaikea saada palvelua. Jopa paikalliset puhuvat sujuvasti venäjää vietnamin lisäksi, mutta englanniksi ruuan tilaaminen oli joissain paikoissa jopa mahdotonta. Kaupunki on myös käytännössä rakentunut turismin ehdoilla ja joka paikkaan nousee resorttia resortin viereen. Nha Trangista jäi vähän sellainen olo, että onneksi oli niin kiva kämppä hyvällä paikalla ja loistava oma porukka, koska muuten käteen olisi jäänyt tyhjä arpa.

Nha Trangissa heitimme hyvästit ystävillemme, jotka palasivat Suomeen ja jatkoimme kaksin matkaa paikallisella veeärrällä. Junamatka oli leppoisa, ja matka taittui yllättävän nopeasti, vaikka istuimme junassa yhdeksän tuntia. Myöhään illalla saavuimme Keski-Vietnamiin ja viimeiseen kohteeseemme Da Nangiin, jossa vietimme 10 päivää. Aiemmin olimme vierailleet myös lähikaupungeissa Hoi Anissa ja Huessa, mutta tällä kertaa jätimme ne väliin, koska keskityimme lähinnä elelemään ns. normaalia elämää ja tapasimme Da Nangissa asuvia kavereitamme.

Da Nang on ehdottomasti lempikaupunkimme Vietnamissa, jossa on helppo yhdistää kaupunki- ja rantaelämä. Kaupunki on myös loistava paikka maistella paikallisia herkkuja ja pääsimme yhtenä iltana kunnon ruokakierrokselle paikallisen ystävämme Lamin kanssa. Hän kierrätti meitä ympäri keskustaa omissa lempipaikoissaan ja saimme maisteltavaksi erilaisia keskivietnamilaisia herkkuja. Ruoka oli älyttömän maukasta ja hintaa neljän eri ruokalajin illalliselle kertyi nelisen euroa juomineen päivineen. Kuulimme Lamilta myös paikallisten opiskelijoiden järjestämistä moottoripyöräkierroksista, jollaiselle osallistuimme nähdäksemme kaupunkia vähän erilaisesta vinkkelistä.

Kierros itsessään ei maksanut juuri mitään (alle euron), mutta toki useamman tunnin kierroksesta maksoi mielellään tippiä suoraan meitä opastaneille opiskelijoille. Saimme kumpikin oman kuskin ja huristelimme skootterin selässä kaupungin nähtävyyksiltä toiselle. Oppaamme sattuivat kaiken lisäksi olemaan hirmuisen sosiaalisia ja kierros olikin äärettömän antoisa kokemus sekä meille että varmasti myös opiskelijoille, joiden kanssa juttelimme ummet ja lammet kierroksen tiimellyksessä.

Da Nangissa Jessen vatsavaivat tekivät jälleen come backin ja tällä kertaa päätimme suunnata lääkärin juttusille, koska sama vaiva tuntui vain uusivan aina kun edellisestä selvisi. Lääkäriasema oli oikein pätevän näköinen pulju ja siellä täräkkä lääkäristäti iskikin lopulta arsenaalin lääkeitä kouraan. Loislääkkeitä, antibiootteja, probiootteja ja sen sellaisia herkkuja. Onneksi lääkkeet alkoivat purra hyvinkin äkkiä, ja saimme vielä nauttia ajastamme Vietnamissa.

Parin lepopäivän jälkeen päätimme tutustua paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen Paws for Compassionin toimintaan, josta kuulimme Yasminelta, belgialaiselta Da Nangissa asuvalta kaveriltamme. Yhdistys pyrkii lisäämään paikallisten tietoisuutta siitä, miten eläimiä pitäisi kohdella oikein. Myös löytöeläinten kuntoutus ja adoptio-ohjelma kuuluvat Paws for Compassionin tärkeimpiin tehtäviin. Pääsimme auttamaan Yasminea hänen aamuvuorossaan, johon kuului tällä kertaa mm. siivousta, kukkien kastelua, koirien ruokkimista ja ulkoiluttamista. Yhdistyksellä oli juuri menossa muutto uusiin tiloihin, joten suurin osa eläimistä oli jo siirretty uuteen paikkaan. Saimme kuitenkin lenkkiseuraksemme pienen sekarotuisen Princen, joka teki meihin uteliaisuudellaan ja reippaudellaan suuren vaikutuksen. Jos Vietnam olisi ollut reissumme viimeinen kohde, olisimme mitä todennäköisimmin adoptoineen pienen prinssin, mutta tilanteesta johtuen toivomme, että sen tekee joku muu, jolla olisi tarjota hyvä koti koiralle.

Vietnam on nyt koluttu ja saavuimme eilen Laosin pääkaupunkiin Vientianeen hyyyvin pitkän (22 tuntia), uuvuttavan ja jokseenkin hermoja raastavan bussimatkan jälkeen. Siitä lisää tuonnempana, oli nääs sellainen reissu ettei hetkeen unohdu…