Browsing Tag

kokemukset

Puoli vuotta reissussa – miltä nyt tuntuu?

Kiitos kysymästä, tällä hetkellä oikein hyvältä! Tasan puoli vuotta sitten tänään istuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä hämmentyneen huojentuneina odottamassa Nepalin lennon lähtöä. Ajatukset olivat melko sekavat ja päässä surisi ennen koneeseen hyppäämistä miljardi ajatusta. Nytkö me tosiaan tehdään tämä?! Onko meillä varmasti kaikki tarpeellinen mukana? Mitä jos jotain ikävää sattuu matkan varrella, pärjätäänkö me? Kun lentokone kohosi kiitoradalta taivaalle ja Suomi jäi taakse, olo kuitenkin rentoutui kummasti ja oli pakko päästää irti kaikista peloista ja epäilyksistä. Nyt mennään eikä meinata!

Vinkeällä tavalla tuntuu, että ollaan oltu reissun päällä paljon pidempään kuin 6 kuukautta, mutta silti aika on hurahtanut aivan älyttömän nopeasti. Välillä sitä oikein miettiikin, mitä kaikkea olemme tässä ajassa jo ehtineet tehdä ja nähdä, ja mitä kaikkea meillä on vielä edessä. Kuten arvata saattaa, matkan varrelle on sattunut niin uskomattoman upeita kuin myös niitä vähemmän upeita hetkiä. Ollaan istuttu persus ruvella luvattoman monia tunteja putkeen epämääräisissä ajoneuvoissa, hoidettu loistartuntaa vietnamilaisella terveysasemalla, paleltu vuoristotaudissa keskellä Himalajan vuoristoa sekä vaellettu roskien ja kuolleiden eläinten seassa Intian valtameren rannalla. Vaikka reissuelämä voi kuulostaa hohdokkaalta ja huolettomalta, siihen kuuluu myös paljon huolehtimista, säätämistä, odottelua, turhautumista ja muita monenkirjavia tuntemuksia. Varsinkin kun olemme tehneet matkaa tähän asti lähinnä vain kehitysmaissa ja pienellä budjetilla, ei negatiivisiltakaan tunteilta ole säästytty. Ollaan koko ajan tietyllä tavalla mukavuusalueemme ulkopuolella.

Toisaalta, kun näin jälkikäteen noita ”vastoinkäymisiä” miettii, olemme selvinneet todella vähällä (koputtelen puuta..). Yleensä suurimmat pettymykset tai turhautumiset liittyvätkin siihen, että väsyneenä, nälissään ja hermot kireällä on ikävässä tilanteessa, jossa ei aiemmin ole ollut tai jonka olisi voinut pienillä valinnoilla välttää. Kun matkustaa todella, korostan TODELLA köyhissä maissa, se saa myös kummasti asioita perspektiiviin ja on saanut ajattelemaan omaa entistä elämää ihan uudelta kantilta. Se on myös opettanut enemmän ihmisyydestä kuin mikään muu tähänastisessa elämässä. Ollaan saatu uskomattoman paljon ja helposti apua sellaisissa tilanteissa, missä ollaan oltu aivan hukassa. Tuntuu myös siltä, että on jäänyt ikuiseen kiitollisuudenvelkaan lukuisille meitä auttaneille, mutta samaan hengenvetoon voinemme todeta, että olemme myös osoittaneet kiitollisuutemme aina, kun meitä on autettu tai neuvottu.

Miten meillä sitten on mennyt matka pariskuntana? Noh, totta helkkarissahan se on välillä haastavaa, kun katselet samaa pärstää 24/7  ja välillä on pitkiäkin aikoja, kun ainoa juttuseura on vain ja ainoastaan oma puoliso ja elämänkumppani. Samaan aikaan se on myös opettanut kommunikoinnin ja itsereflektoinnin tärkeydestä, ajattele ennen kuin sanot -reagoinnista, verensokerin ylläpidosta, oman ajan tärkeydestä ja sen ottamisesta, ja voi hyvän tähen, niin monesta muustakin asiasta. Mutta lopulta tämä matka on myös varmasti vahvistanut meidän välistä sidettä ja ollaan opittu toisistamme roppakaupalla uusia asioita. Vaikka riitoja ja erimielisyyksiäkin toisinaan tulee, ne saadaan onneksi selvitettyä puhumalla. Ilman toista emme varmastikaan olisi kokeneet niin paljon niitä hienoja ja ikimuistoisia hetkiä, jotka tulemme muistamaan koko loppuelämämme ajan.

Vaikka puoli vuotta on tavallaan lyhyt aika ihmisen elämässä, on se kuitenkin sen verran pitkä ajanjakso näin erikoisissa olosuhteissa, että siinä on ehtinyt miettiä elämäänsä ja siihen liittyviä asioita älyttömän monelta kantilta. Kas kun aikaahan nimittäin on, ja silloin ne parhaat (ja pahimmat) ajatusvirrat saa soljumaan. Erityisesti omaa suhdettaan Suomeen ja suomalaisuuteen on tullut pohdittua paljon. Moni asia ärsytti Suomessa, kun lähdimme matkaan ja etäisyys on tehnyt kieltämättä hyvää. Olen kärsinyt aina suunnattomasti Suomen talvesta sen kylmyyden ja pimeyden takia, ja tällaiselle meteopaatille jatkuva valo ja lämpö ovat olleet enemmän kuin tervetullutta vaihtelua. Myös aikatauluttomuus ja vapaus on tehnyt niin hyvää meille suorittajayhteiskunnan kasvateille. Toki olemme tajunneet myös sen, että tämä on väliaikainen elämänvaihe, josta haluamme nauttia täysin siemauksin niin kauan kuin matkaa teemme. Olen äärettömän ylpeä meistä nopean sopeutumisen mestareista, koska olemme tunteneet yllättävänkin monen paikan tosi kotoisaksi. Tärkeintä kuitenkin kai on se, että tuntee itse olevansa siellä missä pitääkin, eikös? Tämän reissun aikana on siis tullut todistettua väite, että koti on siellä missä sydänkin. Ja rinkka.

Suomi on tällä hetkellä kuitenkin edelleen se paikka, jonne tulemme palaamaan tältä reissulta takaisin. Tarkkaa ajankohtaa on vielä mahdoton sanoa, ja paluun ajankohtaan toki vaikuttaa se, miten saamme järjesteltyä asiamme Suomen päässä kuntoon, koska olemme luopuneet kaikesta, mikä on tähän saakka pitänyt arkea ns. kasassa. Tokihan sitä välillä pahimpina hetkinä miettii, oliko näin totaalisessa irtiotossa mitään järkeä, koska olemme luopuneet niin paljosta. Näistä hetkistä yleensä onneksi herää hyvin nopeasti todellisuuteen, ja tajuaa miten uskomattoman upea matka meillä on ollut ja kokemuksena tämä on aivan omaa luokkaansa. Sen lisäksi tänä aikana on tajunnut myös sen, että omat läheiset ihmiset ovat aina lähellä (kiitos nykyteknologian), olitpa sitten Suomessa, Aasiassa tai missä maailman korvessa tahansa.

Ihmisistä puheen ollen, yksi parhaita puolia tässä ympäri ämpäri reissatessa on ollut se, miten kivoihin ja upeisiin tyyppeihin ihan päivittäin törmää. Osa heistä on varmasti sellaisia, joiden kanssa on ollut kiva ottaa olut kerran tai pari, ja osa on varmasti sellaisia, joiden kanssa halutaan pitää yhteyttä ja nähdä vielä jatkossakin. Juuri täällä Thaimaan saarilla seikkaillessa juteltiin parin uuden tuttavuuden kanssa siitä, miten intensiivistä uusien ihmisten tapaaminen on sellaisissa tilanteissa, kun olet kaukana kotoa ja tapaat jonkun omanhenkisen ihmisen. Muutamassakin päivässä joistain ihmisistä voi tulla jopa elinikäisiä ystäviä. Eikä sovi unohtaa myöskään niitä mahtavia eläinystäviä, joihin olemme tutustuneet. Juuri tänään viimeksi vierailimme paikallisen eläinsuojelujärjestön luona täällä Koh Lantalla, ja aiomme tutustua sen toimintaan koko tämän viimeisen Thaimaa-viikkomme ajan.

Vaikka pintaraapaisuhan tämä teksti lopulta on meidän kuluneesta puolesta vuodesta, ehkäpä tästä saa kuitenkin irti sitä fiilistä ja tunnelmaa, mikä meillä on matkan aikana ollut. Nyt suuntaamme katseet tulevaan ja jäämme innolla odottamaan, mitä tällä matkalla on meille vielä tarjota.