All Posts By

Itse Aasiassa

Jälleennäkemisen riemua Nepalissa

”Namaste, welcome back!”
Näin meitä tervehdittiin maailman leveimmän hymyn saattelemana samaisessa majatalossa, josta olimme lähteneet jatkamaan Aasian matkaamme Intiaan viime joulukuussa. Sydämessä läikähti, ja sillä hetkellä tajuttiin kumpikin, miten loistava idea Nepaliin palaaminen tämän saman reissun aikana oli. Kuukautta aiemmin olimme vielä pähkäilleet, pitäisikö meidän suunnata esimerkiksi Filippiineille tai Myanmariin. Lopulta päätös Nepaliin palaamisesta syntyi kuin itsestään, ja täällä me nyt sitten jälleen ollaan! Parisen viikkoa on jo takana ja vielä noin viitisen viikkoa edessä. Oli aivan selvää, että olisimme tällä kertaa pidempään kuin viimeksi ja nyt se tuntuu enemmän kuin hyvälle idealle.

Ensimmäisen viikon vietimme Kathmandussa, jossa treffasimme Nepalin kavereita ja kävimme myös viime syksyltä tutuissa paikoissa moikkaamassa vanhoja tuttuja. Tässä vaiheessa, kun reissuelämää Aasiassa alkaa olla takana 10 kuukautta, olisi ainakin itselleni ollut jo vähän liikaa lähteä tutustumaan taas uuteen maahan. Nepal ei missään nimessä ole vierailemistamme maista se helpoin, siistein tai loogisin, mutta jokin tässä paikassa vain vetää puoleensa ja sitä on kovin vaikeaa pukea sanoiksi. Se on enemmänkin kokonaisuus siitä kaikesta täällä olevasta hyvästä, joka on syntynyt kokemustemme perusteella.

Yksi asia, josta nautin suunnattomasti täällä ollessamme on ihmisten aito välittömyys ja avoimuus. Ja se, että aina saattaa törmätä mielenkiintoisiin tyyppeihin. Yksi uusi tuttavuuskin on pakko mainita! Ensimmäisellä viikolla Kathmandussa törmäsimme sattumalta tutussa kuppilassa miekkoseen, joka keskustelun tiimellyksessä kertoi asuneensa Suomessa useamman vuoden opiskellessaan Helsingissä viime vuosikymmenen puolella. Suomiajasta etenkin musiikki oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen, ja nykyään hän tekeekin omia versioita tutuista suomalaisista pop- ja rock-kappaleista. Siinä sitä sitten oluen ääressä kuuntelimme, kun hän soitti versioimiaan kipaleita, joissa lauloi aivan selvällä suomenkielellä. Tapaamisen jälkeen olemmekin lähetelleen puolin ja toisin suosituksia hyvistä suomalaisista ja nepalilaisista musiikkitekeleistä toisillemme.

Saimme jo viime syksynä ison suosituksen reissukaveriltamme Julilta paikasta nimeltä Banepa Stay, jonne halusimme tällä kertaa ehdottomasti mennä. Banepa itsessään on melko pölyinen ja piskuinen kaupunki noin tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta. Sen lähellä tosin on paljon sympaattisia pikkukyliä ja jopa vuoristomaisemiin on helppo päästä, kun kirkas keli suosii. Olimme aluksi ajatelleet menevämme vain päiväksi tai pariksi Banepaan, mutta lopulta viihdyimme paikallisen isäntämme Rashilin luona Banepa Stayssa melkein viikon.

Majatalosta erityisen mukavan ja kodikkaan tekee se, millaiseksi Rashil on sen aikanaan suunnitellut ja miten hän pitää huolta vieraistaan. Majatalossa työskentelee myös aivan ihana ja herttainen Nita, joka taikoi meille kerta toisensa jälkeen aivan uskomattomia aterioita. Tällä kertaa, kun muita vieraitakaan ei paikalla ollut, saimme nauttia todella rauhallisesta tunnelmasta. Rashil kuskaili meitä myös ympäri lähikyliä, näimme niin temppeleitä kuin vuoristomaisemiakin, ja saimme kuulla paljon tarinoita kuhunkin paikkaan liittyen. Pääsimme tämän lisäksi tutustumaan paikallisen Newari-keittiön antimiin Jessen syntymäpäivän kunniaksi. Iltaisin yleensä istuimme pienellä porukalla juttelemassa keittiön pöydän ääressä maailman menosta, söimme järjettömän hyvää ruokaa ja nautimme silloin tällöin myös hömpsyt nepalilaista raksia, eli riisiviunaa. Eräänä aamuna Rashil oli myös yllättänyt meidät tekemällä kaurapuuroa, joka maistui pitkästä aikaa aivan taivaalliselle!

Rashil on äärettömän kiinnostunut luonnosta ja sen tilasta, joten ei sinäänsä yllättänyt, että hänen yksi tärkeimmistä projeteistaan on kasvattaa Banepaan jatkuvasti uusia puita, joilla kaupungista saataisiin viihtyisämpi ja vihreämpi. Toki kasvusto auttaa myös pidemmässä juoksussa ilmanlaatuun ja pölyn sitomiseen. Projektia vain hidastaa se, ettei valtiolta heru juuri minkäänlaista tukea tällaisiin projekteihin. Tuttu tarina, etenkin täällä Aasiassa. Tuntuu, että kaikki elämisen kannalta tärkeät asiat kuten jätehuolto, juomavesi ja ilmanlaatu ovat vain sanoja, joihin valtion johto ei joko ota ollenkaan kantaa tai ne ovat prioriteettilistan hännillä. Myös koulutuksella olisi näissä asioissa tärkeä rooli, että tietoisuus lisääntyisi paikallisen väestön keskuudessa laajemminkin. Tämän takia ei voi kuin arvostaa, jos joku fiksu tyyppi haluaa tehdä jotain ympäristönsä hyväksi, vaikkei siihen mitään suuria avustuksia saakaan. Toivomme kovasti, että tässä asiassa pienistä puroista kasvaisi se suurempi joki (joka ei ole täynnä roskaa ja paskaa).

Banepasta hilpaisimme takaisin Kathmanduun, josta pari päivää sitten saavuimme yhteen tämän reissun lempipaikoistamme: Pokharaan. Täällä me nyt ihmetellään elämää seuraavat viikot ja odotan todella kovasti etenkin äänimaljaterapiasessioita! Jossain vaiheessa tulevien viikkojen aikana Jesse lähtee jälleen trekkaamaan vuorisomaisemiin ja itse ajattelin suunnata hetkeksi tekemään aurinkotervehdyksiä jonkin sortin joogaretriittiin. Emme ole olleet erossa päivääkään sitten viime marraskuun, joten pieni hengähdystauko toisesta voi tehdä ihan hyvää.