Letkeää saarieloa, osa 2: Malesia

Alkuun täytyykin jo todeta, että otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, että saarien lisäksi tässä kirjoituksessa sivutaan meidän koko Malesian reissua. Saarien lisäksi mukaan mahtui myös pari kaupunkikohdetta, ja alunperin vakaa tarkoitus oli kirjoitella vähän tiuhempaan tahtiin kuuden viikon Malesian reissusta. Yllättävä sairastuminen ja sen lieveilmiönä puhjennut matkaväsymys sekä kiinnostuksen puute oikeastaan kaikkeen pistivät kirjoitusinspiraation jäihin oikein huolella. Onneksi tuosta suosta on nyt noustu, ja kirjoitusintokin palasi tänne Indonesiaan saapumisen jälkeen.
Mutta nyt siis takaisin Malesiaan! Olimme aluksi ajatelleet, että vietämme Malesiassa ehkä parisen viikkoa ennen Indonesiaan lähtöä, mutta lopulta pariviikkoinen suunnitelma venähti kuudeksi viikoksi. Malesia on kaikkinensa äärettömän helppo matkustusmaa. Sinne saa ilmaisen kolmen kuukauden turistiviisumin, julkinen liikenne on moneen muuhun Kaakkois-Aasian maahan verrattuna luotettavaa ja paikasta toiseen siirtyminen oli verrattain näppärää ja nopeaa. Maa on myös kaikinpuolin modernimpi ja yllättäen myös edullisempi hintatasoltaan kuin moni naapurinsa. Maisemat ja katukuva muuttuivat samantien siistimmäksi ja siloitellummaksi, kun saavuimme Malesian puolelle.
Saavuimme Malesiaan Ramadanin aikaan, jota suurin osa malaijiväestöstä viettää. Sen vuoksi paikoitellen esimerkiksi ruuan löytäminen päiväsaikaan oli hieman haastavaa. Vaikka maan valtaväestön muodostavatkin malaijit, on Malesia hyvin monikulttuurinen maa, ja väestö koostuu malaijien lisäksi kiinalaisista, intialaisista ja monista alkuperäiskansoista. Jokainen näistä etnisistä ryhmistä on säilyttänyt oman ainutlaatuisen kulttuuri-identiteettinsä, ja samalla kulttuurit ovat toki vaikuttaneet toisiinsa. Esimerkiksi jokaisesta vierailemastamme kaupungista löytyi Little India ja China Town, joihin eksyimmekin usein nautiskelemaan intialaisen ja kiinalaisen keittiön herkkuja.

Jessen kahden euron intialainen illallinen

Ensimmäinen kosketus Malesiaan oli Penangin saari, ja siellä vietimme aikaa lähinnä George Townissa, joka on myös yksi Unescon maailmanperintökohteista. Penang on kulinaristin paratiisi! Joka puolelta löytyy toinen toistaan herkullisempia kahviloita ja ravintoloita. Pääasiallinen aktiviteettimme Penangissa olikin tästä johtuen syöminen. Ruoka on järjettömän hyvää ja edullista, etenkin jos vierailee paikallisilla ruokamarkkinoilla. Myös Little India ja China Town ovat kokemisen arvoisia paikkoja tunnelmansa ja ruokansa puolesta. Kaupungissa on myös paljon silmänruokaa, joten syömisen välissä voi ihailla vaikka katutaidetta, jota George Townista löytyy roppakaupalla. Tunnelma kaupungissa oli kiinalaisten turistien paljoudesta huolimatta mukavan ajaton ja rento. Kaupunki antoi myös mainiot puitteet ensimmäisen hääpäivämme viettoon, ja päätimmekin pariksi päiväksi hellittää reppureissaajan budjetista valitsemalla hostellin sijaan pitkästä aikaa idyllisen majoituksen vanhasta museorakennuksesta ja nauttimalla kunnon illalliset oikein kunnon ravintolassa. Pieni luksus rinkkaelämän keskellä piristi kummasti!
Penangin jälkeen suuntasimme lautalla kohti Pulau Langkawia. Langkawin saaristo muodostuu yhteensä 99 saaresta ja Pulau Langkawi on saarista suurin. Muutaman tunnin matka paikallisten nimittämällä Vomit Ferryllä meni onneksi ilman matkapahoinvointia, vaikka aaltoja riitti ja intialainen humppa pauhasi ämyreistä lakkaamatta koko matkan. Olimme saaneet tosi ristiriitaisia mielipiteitä Langkawista, koska jotkut tuntuivat tykkäävän saaresta kovasti, ja toiset puolestaan eivät pitäneet saarta oikein minään. Päätimme siis lähteä itse ottamaan selvää, millaisesta paikasta on kyse. Kokonaisuudessaan meille jäi Langkawista itseasiassa oikein positiiviset mielikuvat. Yksi syy siihen oli varmasti se, että vuokrasimme skootterin. Kiertelimme pikku räppänällä ympäri saarta, emmekä olleet koko ajan jumissa majapaikkamme lähellä olevalla turistirannalla Pantai Cenangilla.
Saarella vietetyn viikon kohokohtiin kuuluivat ehdottomasti skootterilla huristelu viidakossa apinoiden keskellä sekä kaapelihissimatka 708 metriä korkean Gunung Machinchang -vuoren huipulle. Kyseinen kaapelihissi on maailman jyrkin, ja sen kyllä sai tuntea nahoissaan koko hissimatkan ajan. Vaikka korkean paikan kammo nostikin päätään vuorelle mentäessä, olivat näköalat perillä uskomattoman upeat! Vietimme Langkawilla myös rentoja rantapäiviä, mutta sadekauden lähestyessä sään epävakaisuus toi mukanaan kovia ukkoskuuroja, jotka sanelivat tekemiset kullekin päivälle.
Saarielämän letkeys humallutti meidät jo Thaimaassa ja päätimme, että haluamme lisää saarieloa myös Malesiassa. Langkawilta jatkoimme matkaa sisämaahan, mutta jo muutaman Ipohissa vietetyn päivän jälkeen päätimme puistella kaupungin pölyt harteiltamme ja jatkaa matkaa pienelle Pangkorin saarelle. Matka Ipohista kesti vain muutaman tunnin lauttamatkoineen, joten pian olimmekin jo saaritunnelmissa.
Pikkuruinen Malesian länsirannikolla sijaitseva saari on säästynyt suurimmilta turistilaumoilta. Yllätyimme itsekin, miten autenttinen meno saarella vallitsi. Etenkin saaren länsipuolella, jossa pidimme majaamme, oli uskomattoman rauhallista ja hiljaista. Tosin Ramadanista johtuen vain pari ravintolaa lähialueella oli auki, joten päätimme kokkailla majapaikkamme kesäkeittiössä pitkästä aikaa itse. Ote ruuanlaittoon oli tosin kokenut pienen inflaation näiden kuluneiden reissukuukausien aikana, eikä kotitekoista illallista voinut hyvällä tahdollakaan kutsua herkulliseksi. Meillä tosin kävi hyvä tuuri ruokien suhteen, koska tutustuimme majapaikassa saksalaiseen Keviniin. Hän paljastui aivan loistavaksi kokiksi ja taikoikin meille useana iltana upeat pöperöt itse kalastamistaan merenherkuista.

Moni matkustaa Pangkorin saarelle nähdäkseen vaikka vain vilaukselta upeita sarvinokkalintuja. Meille tarjoutui joka päivä mahdollisuus nauttia aamiaista näiden otusten kanssa. Linnut tulivat täsmällisesti samaan aikaan joka aamu majapaikkamme ympäristöön, ja kun aloimme valmistaa aamiaista, olivat siipiveikot jo kerjäämässä hedelmien jämiä. Linnut olivat niin kesyjä, että ne tulivat hakemaan papaijaviipaleita suoraan käsistämme, kun niitä tarjosimme.
Aamiaisen ja lintujen ruokinnan jälkeen suuntasimme ensimmäisinä päivinä rantaan, jossa Jesse tosin joutui jo heti kättelyssä meduusan iskun kohteeksi. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa harmiton kaveri, sillä majapaikkamme omistaja oli silminnähden huolestunut, kun kuuli meduusaepisodistamme. Malesian länsirannikolle kun on viime vuosina ajautunut juuri näihin aikoihin vuodesta merivirtojen mukana suuria kuutiomeduusaparvia. Noh, se siitä uimisesta sitten hetkeksi. Nautimme kuitenkin rantaelämästä ilman suurempia uintireissuja ja ihastelimme saarta mopon selästä käsin.
Nelisen päivää saarella oltuamme aloin voida aamiaisen jälkeen todella huonosti, ja epämääräiset kolotukset ja korkea kuume kaatoivat välittömästi sängyn pohjalle. Koska kuume nousi korkeaksi ja koko yleiskunto heikkeni parissa tunnissa, päätimme lähteä jo samana iltana paikalliseen ”sairaalaan”. Kiltti majatalomme omistaja lähti opastamaan meitä, kun näki kuinka heikossa hapessa olin, ja pian pääsinkin lääkärin vastaanotolle. Pienellä saariklinikalla hoitotoimenpiteet rajoittuivat kuitenkin vain keuhkojen kuunteluun kolmen puseron läpi ja särkylääkepakettiin, joten päätimme katsoa mihin suuntaan vointi kehittyisi. Parin päivän päästä olimme kuitenkin lähdössä Kuala Lumpuriin ja siellä pääsisin kunnon sairaalaan, jos olo olisi edelleen heikko. Ja olihan se.

Saavuimme Pangkorilta suoraan Kuala Lumpuriin ja omat muistikuvani ensimmäisestä visiitistä kaupungissa olivat lähinnä sairaalakäynti, jossa onneksemme todettiin, etten ollut sairastunut malariaan tai denguekuumeeseen. Ei siis auttanut muu kuin levätä. Olo alkoi onneksi hiljalleen kohentua, ja viikon sängyssä makaamisen jälkeen tauti hellitti otteestaan.
Päätimme lähteä Kuala Lumpurin sykkeestä vielä hetkeksi rauhallisempiin maisemiin, ennen kuin palaisimme sinne takaisin odottamaan Indonesian lentoa. Hyppäsimme jälleen bussiin ja hurautimme parin tunnin päähän historialliseen Malakkaan (malesiaksi Melaka). Kaupunki oli oikein passeli paikka ottaa rennosti nelisen päivää. Nautimme joenvarsikahviloista ja -ravintoloista, kävimme kurkkimassa historiallisia maamerkkejä ja imimme itseemme jopa hieman eurooppalaista tunnelmaa, joka kaupungissa vallitsee.

Malakasta matkasimme takaisin Kuala Lumpuriin, ja sattumalta edulliseen hotelliimme kuului kattoterassi uima-altaineen ja kuntosaleineen, joten pääsimme viettämään viimeiset päivämme Malesiassa lokoisissa tunnelmissa. Pitkästä aikaa edessä oli lentomatka Indonesian Sumatralle, jossa meitä odottaisi seuraavaksi Lake Toba, maailman suurin vulkaaninen järvi.

 

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply