Intian ihmemaa

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin vierähtänyt jo tovi, ja se on vain ja ainoastaan Intian syytä. Täällä elely on ollut uskomattoman intensiivistä ja vienyt aivan mennessään, joten läppärikin on pysynyt visusti rinkan pohjalla. On enää viimeinen ilta jäljellä viiden viikon Intian turneesta, ja lievästi sanoen paljon on ehtinyt näiden viikkojen aikana tapahtua. Nyt onkin luvassa melko kuvapainotteinen pläjäys siitä yksinkertaisesta syystä, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Intiasta on vaikea kirjoittaa kaiken kattavaa koostetta, koska joka päivä tunsi niin monenlaisia tuntemuksia. Yhden päivän aikana ehdimme monta kertaa sekä rakastaa että vihata tätä älyttömän monipuolista maata. Intia pitää kokea itse!

Vietimme viidestä viikosta suurimman osan merellisen trooppisessa Keralan osavaltiossa eteläisemmässä Intiassa. Kerala on Intian mittapuulla melko vauras osavaltio, jossa asustelee lähes 32 miljoonaa ihmistä. Vertailun vuoksi Keralan pinta-ala on noin kymmenyksen Suomen pinta-alasta. Eli missään pienenkään kylän kolkassa ei tarvinnut olla itsekseen.

Matkan ensimmäisenä kohteena oli Intian kolmanneksi suurin kaupunki Bangalore, jossa Intian kokemukset alkoivat vauhdikkaasti heti keskellä yötä lentokentältä otetun taksin ansiosta. Taksikuskilla oli ilmeisesti pitkä ajovuoro takana, ja jossain vaiheessa motaria järjetöntä vaihtia kiitäessämme Jesse alkoi ihmetellä taksikuskin outoa nuokkumista. Tajusimme hyvin nopeasti, että taksikuski oli nukahtanut rattiin ja auto alkoi huolestuttavasti lähestyä risteyksessä olevaa betoniporsasta. Pienen huutoherätyksen ja kehittävän palautteen jälkeen kuski pysyi kuin pysyikin loppumatkan hereillä. Tämän jälkeen Intiassa matkustelimmekin melkoisesti julkisen liikenteen kulkuneuvoilla ja pakko sanoa, että jos Intiaan päin suuntaat, matkusta junalla. Halpaa, helppoa ja maan junaverkosto ulottuu melkein kaikkialle. Junassa saa pikkurahalla ruokaa ja juomaa, eikä itse matkan hintakaan päätä huimaa (esim. 130 kilometrin matka maksoi euron). Pienirakkoisille juna on myös suosittelun arvoinen, koska joka vaunusta löytyy sekä istuma- että kyykkyhuussi.

Ehdimme viiden viikon aikana vierailla viidessä eri kohteessa ja ne olivat:

Bangalore, joka oli kaikkinensa aivan liikaa meille Intian ensimmäisenä kohteena. Kaupunki oli äärettömän hektinen järjettömän ihmismäärän ja liikenteen takia, ja joka paikassa oli uskomattoman paljon roskaa ja paskaa. Kyllä, sitä itseään.

Kochi, jossa tutustuimme ihanaan paikalliseen perheeseen majoittuessamme heidän luonaan. Kochi on Intian tärkeimpiä satamakaupunkeja, ja siellä vallitsi mukavan leppoisa ja välitön meininki, vaikka kaupunki onkin nykyään suosittu turistikohde. Siellä on myös järjettömän hyvä valikoima mereneläviä, jos niistä nauttii lautasellaan, kuten me.

Kochissa kokkasimme perheen äidin kanssa Keralan herkkuja.

Uudenvuoden juhlintaan kuului tanssin ja ruuan lisäksi se, että vanhoilla vaatteilla täytetty joulupukkinukke tuikataan tuleen.

Ei ketään missään, harvinaista herkkua.

Varkala, jossa pääsimme nauttimaan rantaelämästä, opimme suffaamaan, joogasimme, vietimme paikallista joulua kaikkine pirskeineen ja otimme rennosti. Varkala oli mukavan kompakti ja viihtyisä rantakaupunki, ja kahdessa viikossa ehti nähdä kaiken tarpeellisen. Myös ystävämme Samuli saapui Varkalaan, ja reissasi meidän matkassa kolme viikkoa. Varkalan spesialiteetti on se, että alkoholin käyttö on kiellettyä, mutta olutta sai melkein joka ravintolasta pyytämällä, kunhan piti pullonsa visusti pöydän alla.

Varkala Cliff

Ruoka oli taivaallista! Intiaan kannattaa matkustaa vaikka pelkän ruuan takia.

Jouluna paikalliset isännät saivat salmiakkia joululahjaksi. Hyvin maistui!

Koiria Varkalassa vilisi tiuhaan ja osasta sai uskollisen ystävän herkkujen ja rapsutusten myötä.

Alappuzha, joka valikoitui matkakohteeksemme Backwatersin takia. Kaupunkia on nimitetty Intian Venetsiaksikin lukuisien ympäröivien jokien vuoksi. Jokiveneilyä lukuunottamatta kaupunki oli hieman mitään sanomaton, ja etenkin Alappuzha Beach aiheutti meidän kolmen hengen reissuporukalle lähinnä ahdistuneisuutta roskien ja kuolleiden eläinten takia, joita rannalta löytyi.

Ystävämme Samuli tuli morjestamaan meitä Intiaan saakka!

Munnar, jonne oli ihana mennä rauhoittumaan Intian reissun viimeisinä päivinä. Munnar sijaitsee 1 600 metrin korkeudella merenpinnasta ja ilmasto siellä oli mukavan raikas verrattuna pölyisiin ja tunkkaisiin kaupunkeihin. Munnarissa on silmänkantamattomiin tee- ja mausteviljelmiä, ja siellä tekee mielellään pieniä päivävaelluksia, jollaiselle mekin suuntasimme ihastelemaan vuoristoisia maisemia.

Super Fast, viidessä tunnissa 130 km.

Intiasta jää jokseenkin ristiriitainen fiilis, emmekä ole yhtään varmoja tulemmeko palaamaan maahan enää koskaan. Parasta täällä kuitenkin on se, että suurin osa ihmisistä oli todella ystävällisiä, aina valmiita auttamaan ja saimme myös Kochista ystäväperheen, joiden kutsumana vietimme perinteisen intialaisen uudenvuoden Kochissa. Eilen he vielä järjestivät kunnon Kerala-illanistujaiset lähtömme kunniaksi, mikä lämmitti mieltä tosi paljon.

Tunsimme Intian matkan aikana myös paljon ahdistusta oman tilan puutteesta, koska olitpa matkalla vaikka bussiaseman vessaan tai ruokakauppaan, aina joku tuli vetämään hihasta ja halusi joko jutella, myydä tai kysyä jotain. Sosiaaliset varantomme on nyt hetkeksi imetty kuiviin, joten on hyvä siirtyä tutummille vesille huomenna, kun suuntaamme Kaakkois-Aasiaan Bangkokin kautta.

Loppukaneettina todettakoon, että eipä tullut ripuli, vaikka monet sitä Intian tuliaisena mainostivat. Nyt koputellaan loppuilta puuta…

Kuva, jossa kiteytyy moni asia Intiasta.

P.s. Intian kalja-blogi jää nyt tekemättä syystä että Intiasta on hieman haastavampaa saada olutta. Toki me sitä löysimme, mutta se aiheutti kaikkialla muualla melkoisia ponnisteluja paitsi Varkalassa.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya maanantai, tammikuu 7, 2019 at 19:07

    Minulle on yksi ystäväni aikoinaan sanonut: Minä olen käynyt Intiassa, sun ei tarvi sinne mennä 😉
    Olen uskonut häntä, mutta onhan nämä teidän kuvat ja tunnelmat vaikuttavia. Toki tuo viimeinen kuva on varmaan sitä mihin ystäväni viittasi. Hyvää jatkoa matkallanne ja koittakaa saada aina välillä tunnelmia välitettyä meille lukijoille.

    • Reply Itse Aasiassa maanantai, tammikuu 28, 2019 at 12:22

      Moikka Piyya ja kiitos kommentistasi! 🙂 Mahtava juttu, että olet löytänyt meidän blogin pariin! Kieltämättä Intiaa ja siellä vietettyä aikaa on alkanut oikein kunnolla pureksimaan vasta näin jälkikäteen, onhan se mielettömien kontrastien maa. Siksi siitä on jäänytkin niin ristiriitaiset fiilikset, mutta toisaalta oli hyvä nähdä ja kokea tuo kaikki. Kuka tietää, vaikka sinne joskus vielä eksyisi matkallaan…

    Vastaa käyttäjälle Itse Aasiassa Cancel Reply