Marraskuiset muistelot Nepalista

Ensimmäinen Nepalin reissumme kesti yhteensä kuukauden. Näin jälkikäteen voi todeta, että aika oli lopulta melko lyhyt, koska kyseisessä maassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Toisaalta Nepal on juuri niitä paikkoja, joihin tulee varmasti palattua aina uudelleen ja uudelleen. Niin suuren vaikutuksen se meihin teki.

Vaikka Nepal on todella köyhä maa ja se tuo mukanaan aina monia lieveilmiöitä, meille jäi kuitenkin vahva tunne siitä, että maassa on turvallista ja helppoa matkustaa. Suurin syy siihen oli varmasti paikallisten uskomaton vieraanvaraisuus, avuliaisuus ja aitous. Ihmiset ovat yksi merkittävä syy, miksi Nepaliin tulemme varmasti vielä palaamaan. Törmäsimme kuukauden sisällä myös yllättävän moneen suomalaiseen ja kaiken lisäksi vielä samanhenkisiin kuin me, joten aikaa tuli vietettyä myös kovassa kotimaisessa seurassa.

Pääasiassa olimme Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa, toiseksi suurimmassa kaupungissa Pokharassa sekä pienissä vuoristokylissä. Kuukauden reissulle tuo määrä paikkoja oli mielestämme oikein passeli, eikä tullut oloa, että koko ajan pitäisi juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Tärkeintä on kuitenkin fiilistellä rauhassa eri paikkoja, tavata ihmisiä ja ihan vain olla ja elellä. Ei tuntuisi millään lailla mielekkäältä ravata lukemattomia uusia paikkoja lyhyen ajan sisällä vain sen takia, että on nähnyt kaiken. Silloin jäisi kokematta niin paljon sitä ihan oikeaa elämää.

Noh, miten sitten saimme kaikki päivät kulumaan ilman tylsistymistä? Helposti! Ehkä jopa yllättävänkin helposti, vaikka välillä perisuomalainen suorittamiskulttuuri (joka on muuten toooodella syvällä selkärangassa) meinasikin nostaa päätään. Ajatuksissa häivähti hetkittäin tunne siitä, voidaanko me nyt ihan oikeasti vaan olla tekemättä mitään yleishyödyllistä, jos se tuntuu hyvälle.

Toki teimmekin paljon myös sen, ah niin ihanan olemisen lisäksi. Vuoristotrekkiin upposi lähes viikko, ja se olikin yksi hienoimpia kokemuksia tähän saakka. Jesselle jäi sen ansiosta ikuinen ja sammumaton vuoristokaipuu. Trekkailun lisäksi etenkin Pokhara tarjosi hyvät jooga- ja meditoimismahdollisuudet, ja kokeilimme ensimmäistä kertaa elämässämme äänimaljameditaatiota, johon jäimmekin koukkuun. Älyttömän rentouttavaa! Meillä oli Pokharassa myös oma vakkaripaikka ihanasta järvenrantaravintolasta, jossa saatoimme joinain päivinä vain istuskella, lueskella, syödä, rapsutella koiria ja pelailla korttia. Iltaisin kävimme keikoilla tai ulkoilmaleffateatterissa nauttimassa elokuvista.

Nepalissa voi kaiken kaikkiaan elää todella pienellä budjetilla, koska peruseläminen on sen verran edullista. Mikäli kaljahammasta kolottaa, siihen tosin saa uppoamaan rahaa, mutta muuten hintataso on todella alhainen. Erittäin hyvän ja monipuolisen paikallisen illallisen sai parilla eurolla alkoholittomine juomineen. Liharuuat olivat hieman hintavampia, mutta niitä tuli nautittua vain muutamat kerrat.

Asia, joka Nepalissa etenkin aluksi sai aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä oli liikenne. Kaasujalka oli monella kuskilla suhteellisen raskas ja vauhdin huumaa sai kokea aina kun hyppäsi minkä tahansa auton kyytiin. Myös ajotyyli oli vähintäänkin mielenkiintoinen, etenkin ohitukset olivat välillä sen sortin taidonnäytteitä, että kyllä siinä usein kynnet upposivat syvälle auton penkkiin. Turvavöitähän kun ei tietenkään perusvarusteena tunneta.

Lopuksi on sanottava, että Nepalin rentoon ja aitoon elämänmenoon jää helposti täysin koukkuun. Suosittelemme maata todella lämpimästi matkakohteeksi, varsinkin jos siellä on mahdollista viettää enemmän kuin kaksi viikkoa ja seikkailumieltä löytyy. Matkustaminen paikasta toiseen saattaa nimittäin välillä kestää todella kauan, vaikka kilometrejä välissä ei hurjasti olisikaan. Jos ei sitten halua lentää, mutta sitä eivät edes paikalliset suositelleet…

Rantalomaa Nepalista et löydä, mutta sitäkin enemmän kaikkea muuta kokemisen arvoista.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sanna sunnuntai, tammikuu 6, 2019 at 15:44

    Ihanat kuvat! Ja hieno havainto – eipä sitä lopulta ihmisen tarvitse muuta kuin olla. Elämä tapahtuu ihan muutenkin, ihmisestä huolimatta.
    Hätäisemmälle oleilu on vain välillä haasteellista, kun maailman tempoon olisi niin kova vaikuttamisenhalu 🙂 Terkut vaan uutta työvuotta käynnistelevästä kotomaasta!

    • Reply Itse Aasiassa maanantai, tammikuu 7, 2019 at 18:56

      Kiitos hirmuisesti ja oikein lupsakkaa alkanutta vuotta sinne pohjolaan! <3 Täällä sitä on ihmetelty Intian meininkejä viimeiset viikot ja täytyy sanoa, että jos jotain on oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla, niin hiljaisuutta ja rauhaa. Sinä niin viihtyisit täällä ja ihan muina mangusteina vaan vilistäisit mukana menossa! 😀

      -Mira, Itse Aasiassa

    Leave a Reply